SM-liiga jatkuu jännittävänä – kaikki joukkueet menettäneet jo pisteitä
Toisena peliviikonloppuna liigassa riitti jännitystä – ja ennakkosuosikitkin saivat välillä kylmää kyytiä.
27.9.2025
Gambiitti – MatSK 3.5-4.5
Nouro Mikael – Heberla Bartlomiej 0-1
Manninen Marko – Lahdelma Henri 0-1
Jouhki Yrjö Markus – Keinänen Anastasia ½-½
Pääkkönen Timo – Kekki Petri 1-0
Hynninen Juha – Lehtivaara Petri ½-½
Ristoja Samu – Tiitta Sauli 1-0
Ristoja Jan – Lehtivaara Risto ½-½
Tumanov Dmitri – Irjala Arttu 0-1
Sarjanousija Gambiitti lähti tosissaan haastamaan Matinkylän Shakkikerhon ykkösjoukkuetta, sillä vantaalaiset saivat kotiluolaansa jalkeille parhaan mahdollisen kahdeksikkonsa. Vierailijoilta sen sijaan puuttui useita nuoria kärkipelaajia.
Kärkipöydällä espoolaisilla oli kuitenkin laittaa tuleen ykköspelaajansa, SM Bartlomiej Heberla, ja puolalaissuurmestari vastasikin huutoon. Italialaisen pelin ”hitaalla muunnelmalla” alkaneessa pelissä mustilla pelanneen KvM Mikael Nouron avaus onnistui kylläkin vähintään kelvollisesti.
Valkea on pelannut viimeksi 26.Rca5 ja mustan pitäisi ratkaista paine c6-sotilaaseensa. Nouro pelasi 26.-Lxa5, jossa ei sinällään ollut vikaa, mutta paras olisi ollut 26.-c5!, joka hyödyntäisi valkean ratsujen hieman epävakaata koordinaatiota.
Valkean olisi tällöin oltava tarkkana. Esim. 27.dxc5 (27.d5? johtaisi mustan suureen etuun 27.-Lxa5 28.Rxa5 Txb1+ 29.Txb1 Txe4:n jälkeen) dxc5:n jälkeen mustalla ei olisi valittamista ja hänellä olisi syntyneessä asemassa ilman muuta omat mahdollisuutensa.
Pelin ratkaisut nähtiin muutamaa siirtoa myöhemmin.
Asemassa on mustan 29.siirto ja mahdollisesti aikapulassa hän siirsi 29.-f6?! ja 30.Tb6:n jälkeen valkea sai puristuksen, joka johti lopulta pelin ratkeamiseen hänen hyväkseen.
Ehkä hieman yllättäen paras puolustusidea olisi ollut luopua heti b-linjasta ja pelata 29.-Txb1 30.Txb1 Tc8 31.c6 Re7 ja 32.Tb6:n jälkeen oltaisiin oltu seuraavassa asemassa:
Ensisilmäyksellä valkea näyttäisi voittavan a6-sotilaan ja omaavan hyviä voitonmahdollisuuksia. Musta voisi kutenkin aloittaa 32.-h5!-siirrolla, ideana estää valkean tilaa ottava g4-siirto ja esim. 33.Txa6 f6!:n jälkeen hän saisi aktivoitua kuninkaansa valkeaa nopeammin. Puolustusmahdollisuudet olisivat vähintäänkin kohtalaiset. Toinen asia tietysti olisi näiden nyanssien ymmärtäminen ja toteuttaminen oletettavasti melko rajallisella ajalla.
Toisella pöydällä KvM Marko Mannisen ja FM Henri Lahdelman peli käynnistyi siirtovaihdoin jonkinlaisella suljetun sisilialaisen hieman harvinaisemmalla muunnelmalla, sillä 7 siirron jälkeen ainakaan liigapalstan kirjoittajan käyttämä tietokanta ei edeltäjiä tälle pelille löytänyt.
Lahdelma pelasi avauksen ehkä jopa liiankin aggressiivisesti ja Manniselle tarjoutui mahdollisuus saada etua.
Valkean 13.siirto ja tilanne näyttää ihmissilmään hieman vaaralliselta. Pelissä tapahtui 13.Rxd4?! ja cxd4 14.d3 Le7:n jälkeen mustan asema oli ehkä aavistuksen mukavampi. Parempi olisi ollut 13. R2g3! ja valkea uhkaisi seuraavaksi häätää mustan d4-ratsun pois c3:lla, jonka jälkeen monissa muunnelmissa voisi jatkaa d4+Lg5. Siirron hyvänä puolena olisi myös g4-sotilaan suojaus ja puolustusmahdollisuus Kf2+Th1.
Vielä yhden mahdollisuuden valkea sai tämän jälkeenkin:
Mikäli musta olisi jatkanut tässä 18.-Rd5, tilanne olisi ollut edelleen vahvasti hänen hallinnassaan, mutta pelissä tapahtunut 18.-Dh7? olisi tarjonnut valkealle selvän edun jatkossa 19.Dxe5! ajatuksena pelata seuraavaksi Lf4. Jos musta pelaisi sen estääkseen 19.-Rd5, näyttäisi 20.Tf3! erittäin hyvältä valkealle.
Valitettavasti valkean valinta oli kuitenkin 19.g5? ja f6 20.g6 Dg8:n jälkeen asema oli selvästi mustaetuinen, jonka hän pitikin hallussaan varmasti loppuun asti.
NKvM Anastasia Keinänen ja FM Yrjö Markus Jouhki aloittivat pelinsä sisilialaisen puolustuksen lohikäärmemuunnelmalla, mikä lupasi jännittävää kamppailua. Tällä kertaa taistelu jäi kuitenkin vaisuksi, ja peli päättyi jo varhain siirtojentoistoon ilman draamaa.
FM Timo Pääkkönen ja KvM Petri Kekki ovat vuosien varrella pelanneet lukuisia jännittäviä kamppailuja, mutta tällä kertaa peli oli varsin yksipuolinen.
Ranskalaisen puolustuksen etenemismuunnelmalla alkaneessa mittelössä mustilla pelannut Kekki on käynyt ryöstämässä sotilaan e5:stä ja nyt pitäisi päättää mihin siirtää hieman tuulisella paikalla sijaitseva daaminsa. Omaan silmääni turvallisimmalta vaikuttaisi 12.-Dc7 ja esim. 13.Lg4 0-0-0:n jälkeen valkea kyllä saisi sotilaansa takaisin e6:sta, mutta peli vaikuttaisi melko tasaiselta.
Kekki oli kuitenkin tyylilleen uskollisena kunnianhimoisella päällä ja pelasi 12.-Dd6?, joka oli tällä kertaa hieman liikaa. Pääkkönen kumosi siirron sen verran tyylikkäästi ja opettavaisesti, että tilanne ansaitsee uuden kuvion:
Jos valkea pelaisi nyt esim. 13.Lh5+ g6 14. Lg4, ei mustalla näyttäisi olevan suurempaa hätää esim. 14.-Rf6:n jälkeen. Pääkkösellä on kuitenkin mielessään huomattavasti näppärämpi ratkaisu. Peli jatkui 13.b3! cxb3 14.c4! ja valkean aloite johti lopulta komeaan pisteeseen.
FM Petri Lehtivaaran ja shakkimestari Juha Hynnisen kuningasintialaisen puolustuksen Sämischin muunnelmalla alkaneessa pelissä Hynnisen avaus mustilla enemmän tai vähemmän epäonnistui. Lehtivaara sai nopeasti voimakkaan aloitteen kuningassivustalla ja asema oli jo parinkymmenen siirron kohdalla voittoa lupaava.
Lehtivaara jätti kuitenkin käyttämättä useammankin mahdollisuuden ratkaista peli, liekö syynä ollut aseman lukuisat hyvät mahdollisuudet, ja Hynninen sai roikuttua pelissä mukana. Taistelu palkittiin, sillä hieman ennen 40.siirron lisäaikojen tuloa oltiinkin jo tasa-asemassa.
Tällöin nähtiin vielä viimeinen käänne.
Musta pelasi 39.-Kxf7, jonka jälkeen valkea sai taas mahdollisuuksia. Mahdollisessa aikapulassa päätökset ovat tunnetusti vaikeita, mutta tässä 39.-Txf7 olisi pitänyt tasa-aseman. Yksi esimerkkimuunnelma olisi 40.Dxc5 Txa2 41.Dxb4 Te2!
Yhtä kaikki, peli päättyi muutaman siirron kuluttua joka tapauksessa tasapeliin käytännössä valkean voittoasemassa. Taustalla oli saamieni tietojen mukaan Lehtivaaran halu varmistaa joukkueensa voitto koko ottelussa. Täysin ymmärrettävä ja todellisen joukkuepelaajan ratkaisu.
Samu Ristojan ja Sauli Tiitan kamppailussa mustilla pelannut Tiitta painoi jo varhaisessa vaiheessa liipaisimesta ja käytännössä poltti sillat.
Musta on asetellut upseereitaan selvästi pahat mielessään ja pelasi tässä 11.-Lxg4?!?!?! (huutomerkit rohkeudesta ja kysymysmerkit siirron spekulatiivisuudesta). Tällaisia uhrauksia näkee hieman vastaavantyyppisissä asemissa, mutta täysin korrekti se ei nyt ole. Käytännön pelissä valkea joutuu kuitenkin olemaan pitkään varpaillaan.
Nuorempi Ristoja pelasi pitkään tehokkaita puolustussiirtoja, mutta vaikeassa asemassa Tiittakin sai vielä mahdollisuutensa päästä mukaan peliin.
Valkea on pelannut 27.Dg2 ja musta joutuu nyt päättämään vaihtaako daamit vai ei. Tiitta pelasi tässä 27.-Dc8?, jonka jälkeen pelastusrengas karkasi tavoittamattomiin. 27. -Dxg2+ 28.Kxg2 Tg6 olisi sen sijaan tarjonnut Stockfishin mukaan vielä jonkinlaisia tasapelimahdollisuuksia. On toki vaikea arvioida kuinka todellisia ne olisivat käytännön pelissä olleet.
FM Risto Lehtivaaran ja FM Jan Ristojan peli päättyi pikaisesti tasapeliin, mutta kamppailu olisi voinut helposti saada toisenkin suunnan.
Musta on viimeksi pelannut 11.-Rxe4 ja valkean on nyt pähkäiltävä lyökö e4:ään lähetillä vai ratsulla? Pelissä tapahtunut 12.Lxe4 johti massakuivaukseen: 12.- Dxd2+ 13.Lxd2 Lxe4 14.Rxe4 Lxe5 15.0-0-0 ja pian sovittiin jo tasapelistä. Mielenkiintoisempi olisi ollut 12.Rxe4! Lxe5 13.0-0-0 ja terävässä asemassa olisi voinut sattua kaikenlaista.
Viimeisen pöydän peli shakkimestari Dmitri Tumanovin ja Arttu Irjalan välillä osoittautui yhdeksi ottelun kannalta ratkaisevaksi kamppailuksi.
Musta on pelannut 23.-c3 ja valkean pitäisi päättää mitä tehdä lähetilleen. Pelisiirto 24.Lxg6? näyttää jo lähtökohtaisesti melko rumalta, sillä se tekee mustan kuningasasemasta superturvallisen, heikentää valkean omaa kuningasta, sekä vaihtaa paremman kevytupseerin. Esim. 24.Lxc6 c2 25.Tc1 Dxb2 26.Dd2 näyttäisi johtavan melko tasaiseen asemaan.
Muutaman siirron kuluttua mustan etu oli jo kasvanut käytännössä voittoa lupaavaksi ja tässä Irjala pelaa kauniisti 26.-Tc8!. Valkean 27.Txb2:n (27.Dxc8 De4+ häviää tietysti suoraan) jälkeen 27.-Txc2? johti kuitenkin vain hieman edullisempaan torniloppupeliin, joka uhkasi pian kuivua jo tasapeliksi.
En väitä olevani kovinkaan kummoinen loppupelaaja, mutta tässä en oikein ymmärrä valkean ratkaisua pelata 29.Kf1?.
Kuningas jää tämän jälkeen passiiviseksi alariville ja pois pelistä. Oikein oli 29.Kf3 ja 29.-Txa2:n (29.-Txh2 30.a4!) 30.Txb5:n jälkeen valkeilla olisi hyviä tasapelimahdollisuuksia.
Muutamat mustan epätarkkuudet antoivat toki pelijatkossakin remissitoiveita ja viimeinen mahdollisuus pelastua nähtiin 34.siirrossa:
34.Kf1? heitti pelin lopullisesti menemään mustan pelattua tarkasti 34.-f5!. Siirto estää valkean tärkeän puolustusidean, joka näkyisi selkeimmin jos ensimmäinen pelaaja olisi siirtänyt 34.Ta8+ Ke7 35.f5! Valkean ajatuksena on pyrkiä saamaan h-vapaasotilas, joka häiritsisi ratkaisevasti mustan voitonyrityksiä.
Pelijatkossa kuningassivustan sotilasaseman varmistuttua musta pystyi kaikessa rauhassa aktivoimaan kuninkaansa ja varmistamaan hienon voiton lähes 200 selopistettä vahvemmasta vastustajastaan.
MatSK 2 – HSC 2-6
Ebeling Mika – Sulskis Sarunas 0-1
Fraser Scott – Agopov Mikael ½-½
Kurkijärvi Mikko – Nyysti Sampsa 0-1
Tolonen Mikko – Nissinen Niilo 0-1
Salimäki Janne – Mansner Harry ½-½
Rauramaa Julius – Nybäck Jukka 0-1
Nieminen Kari – Henriksson Svante 1-0
Sjöman Tapani – Puuska Heini 0-1
Kärkipöydän pelissä mustilla pelanneelle FM Mika Ebelingille tarjoutui hyviä mahdollisuuksia SM Sarunas Sulskista vastaan.
Musta pelasi tässä 16.-Tf7, mutta 16.-fxe4! olisi voinut olla valkealle kiusallista. Siirron seuraukset ovat toki hankalasti arvioitavia, kuten esim. jatko 17.dxe5 Tf5 18.Rf4! Txg5! 19.Re6 Txe5! osoittaa. 20.Rxd8 Txd8:n jälkeen oltaisiin tultu seuraavaan asemaan:
Mustalla on daamistaan kaksi kevyttä upseeria ja pari sotilasta (kun valkean d5-sotilas todennäköisesti putoaa). Hänen nappulansa näyttävät melko aktiivisilta, mutta ihmiselle tällaisen aseman arvioiminen kaukaa on käytännössä lähes mahdotonta, pitäisi luottaa intuitioonsa.
Pelissä musta pysyi tämän jälkeenkin vähintään kohtalaisesti valkeilla pelanneen liettualaissuurmestarin vauhdissa ja saipa hän kertaalleen vielä mahdollisuuden päästä paremmalle puolelle:
Mustan valinta oli luonnollisen näköinen 28.-Txf2+?, jonka valkea pienen harha-askeleen jälkeen kumosi ja vei värinsä voittoon. Parempi olisi ollut 28.-Lxf2!. Tällöin 29.gxh4 Dd2! olisi ollut mustalle edullista. Vielä huonommin kävisi valkealle jatkossa 29.Dxh4? Tf4!! -+
Scott Fraserin ja KvM Mikael Agopovin välisessä pelissä valkeilla pelanneella Fraserilla oli hetkellisesti mahdollisuus saavuttaa etua.
Fraser pelasi tässä luonnolliselta vaikuttavan 20.Td1:n ja 20.-Td7:n jälkeen seurasi tasapeliä kohtia vieneitä vaihtoja. 20. Da4!? tai 20.Le5!? olisivat pitäneet valkean aseman potentiaalia yllä. Mustalla olisi asemassaan haasteita ratkaistavaksi.
Valkean varmistelevaan ratkaisuun on toki saattanut vaikuttaa pelaajien n. 300 vahvuuslukupisteen ero.
KvM Sampsa Nyystin ja Mikko Kurkijärven pelissä mustilla pelanneen Kurkijärven skandinaavinen puolustus koki jo varhain pahan haaksirikon ja Nyysti pääsi tyylittelemään melko helponnäköisen voiton.
Tuokiokuva lopullisesta ratkaisusta:
Valkean nappulat ovat oikeilla paikoillaan keskustaläpimurtoa varten. 22.d5! PAM! 22.- e5 23.c5! UUSI PAM! ja mustan asema romahti.
Shakkimestari Mikko Tolosen ja FM Niilo Nissisen välisessä pelissä ensimmäinen tärkeä päätös tuli eteen jo varhain.
Musta uhkaa valkean e4-lähettiä, joten mitä tehdä? Valkean ratkaisu oli 12.Lc2. Parin siirron kuluttua hän otti yksinäisen kuningatarsotilaan pelaamalla d4, eikä vaikuttanut saavan siitä riittävästi aktiviteettia, vaan musta pääsi nopeasti paremmalle puolelle voittaen helposti.
Valkeilla pelannut Tolonen olisi kuitenkin voinut saada etua pelaamalla 12.Lxc6+. Lähetistä luopuminen on tietysti iso päätös, mutta tässä siitä saisi ”palkkioksi” mustan heikentyneen sotilasaseman ja selkeän suunnitelman.
E3-ratsulle olisi kaunis paikka c4:ssä. Toisen ratsun voisi laittaa e5:een, jonka jälkeen daamille aukeaisi väylää d1-h5-diagonaalilla. Kehityksen voisi puolestaan saattaa loppuun siirtämällä sotilaan d3:een. Kyllä, mustakin saa siirtää välissä, mutta tarjolla olisi aivan kelvollisen tuntuinen perusohjelma seuraaviksi siirroiksi.
Fide-mestarit Harry Mansner ja Janne Salimäki pelasivat tasaisen kamppailun ilman suurempia hienouksia.
Aivan aavistuksen huonommassa asemassa kokenut Salimäki oli valppaana ja tarttui kärppänä eteen tulleeseen ”tasoituspaikkaan”:
Valkean nappulat vaikuttavat lievästi aktiivisemmilta, mutta pelissä tapahtuneen 37.Tc6:n jälkeen musta löysi näppärän 37.-e3!:n ja 38.Lxe3 Txg2+! 39.Kxg2 Ld5+:n jälkeen sovittiin pian tasapelistä.
Julius Rauramaan valinta vaikeilla Jukka Nybäckin Sisilialaista puolustusta vastaan oli terävä Morra-gambiitti. Melko pian avauksen jälkeen Rauramaan kompensaatio näytti enemmän tai vähemmän sulaneen, mutta asema pysyi edelleen molemmin puolin haastavana.
Mustalla on kyllä sotilas enemmän, mutta esimerkiksi valkean d5-ratsu on ärsyttävä. Yksinkertaisin ratkaisu olisi tietysti vain vaihtaa se pois, mutta Nybäckillä oli muuta mielessä. 18.-f5? osoittautui kuitenkin virheeksi Rauramaan vastattua siihen tehokkaalla 19.Lg5!:llä, jonka jälkeen ratsu oli jo vaihdettava pois paljon huonommissa olosuhteissa.
Rauramaa sai uhratun sotilaansa takaisin ja korkona päälle vielä paremman aseman. Hän realisoikin etuaan pitkään mallikkaasti ja pian valkealla olikin jo voittoasema. Viimeiset käänteet pelissä olivat kuitenkin vielä näkemättä.
Musta on pelannut viimeksi 36.-e4+. Kumpi on parempi väistösiirto Kg4 vai Ke2?
Valkea valitsi 37.Ke2:n, joka ei vielä menetä mitään, mutta on jo askel väärään suuntaan.
Aikoinaan jääkiekon SM-liigassa Turun Palloseuraa valmensi legendaarinen Vladimir Jursinov (varttuneemmat kiekkofanit ainakin muistavat!), jonka ikoniseksi muodostunut hokema pelaajilleen oli ”jalat, jalat, jalat!”. Tässä kohtaa olisi voinut todeta ”aktiivisuus, aktiivisuus, aktiivisuus!”
Sallinette melkoisen aasinsillan sivupolulta, sillä tässä tämä aktiivisuus olisi tarkoittanut Kg4:ää. On vaikea sanoa, miksi valkea hylkäsi tämän. Voisiko kyseessä olla aikapulassa tehty varmistelu?
Ei peli tämänkään jälkeen näyttänyt missään tapauksessa siltä, että kokopisteen korjaisi musta, mutta uusia käänteitä oli vielä edessä.
Mustan asema on parantunut huomattavasti, eikä tietokoneen asemassa julistamaa parasta siirtoa, 40.g4:ää, olisi todellakaan helppoa löytää ihmisvoimin.
Valkea päätyi selkeyttämään asemaa laadunuhrauksella: 40.Txd4 cxd4 41.Lf6+ Kh7 42.Lxd4, jonka jälkeen ei edelleenkään pitäisi olla mitään häviönvaaraa…vai onko?
Hetkeä myöhemmin valkean asema on muuttunut jo kriittiseksi ja on ison päätöksen aika: kummalla siirrolla, Ke3:lla vai Kf1:llä, olisi paremmat tasapelimahdollisuudet?
Valitettavasti valkea valitsi tässä lyhyemmän korren 46.Kf1:llä ja 46.-e3!:n jälkeen pelastusta ei enää ollut. Dramaattinen päätös keskipelitapahtumiin nähden!
Svante Henrikssonin ja Kari Niemisen välisessä pelissä mustilla pelannut shakkimestari Nieminen rankaisi tehokkaasti vastustajansa virheestä.
Valkean pelasi 21.Rc6? ja yksinkertaisen 21.-Rxc6 22.Txc6 Te8!:n jälkeen musta voitti ratkaisevasti materiaalia ja realisoi pelin helposti voitokseen.
Tapani Sjömanin ja NFM Heini Puuskan pelissä ratkaisu nähtiin jo melko varhain.
Mustilla pelaavan Puuskan avaus vaikuttaisi onnistuneen melko mukavasti, mutta nopeasti katsottuna on vaikea uskoa valkean olevan vielä todellisissa ongelmissa. Pinnan alla kytee kuitenkin vaaroja…
Valkea pelasi 16.Kh1? ja joutui 16.-Dg5!:n jälkeen enemmän tai vähemmän liiskatuksi. Peli kesti siirtomäärällisesti vielä melko pitkään, mutta lopputulos ei ollut enää epäselvä.
TuTS – VammSK 4.5-3.5
Sipilä Vilka – Torkkola Henri 0-1
Sorsa Nuutti – Kauko Jussi 1-0
Järvenpää Jari – Varpanen Jan 0-1
Topi-Hulmi Teemu – Paldanius Pekka 1-0
Linden Lari – Heinola Vesa-Pekka ½-½
Pihlajasalo Hannu – Salonen Mikko ½-½
Tuominen Matias – Satonen Arto ½-½
Tuominen Tanja – Hautaniemi Jarmo 1-0
Ykköspöydällä nähtiin yksi liigaviikonlopun yllätyksistä, kun shakkimestari Henri Torkkola voitti KvM Vilka Sipilän.
Shakkimestari Nuutti Sorsa osoitti valkeilla Jussi Kaukoa vastaan sisilialaisen puolustuksen Alapin-muunnelman myrkyllisyyden. Mustalta vaadittiin vain pieniä epätarkkuuksia avauksessa ja yhtäkkiä valkean aloite murskasi vain 21 siirrossa.
CM Jan Varpasen ja FM Jari Järvenpään pelissä mustilla pelanneen Järvenpään hollantilaisen Leningrad-muunnelma onnistui mainiosti ja hänellä olikin pitkään ainakin mukavammin pelattava asema. Tasaisissa merkeissä toki edettiin ja päädyttiin seuraavaan asemaan:
Mustan asema on täysin kunnossa, mutta ei vaaraton. Pelissä tapahtunut 33.-Dc7? olisi antanut valkealle hienon mahdollisuuden 34.e5!!, joka raivaisi murskaavin seurauksin ratsulle e4-ruudun. Valkea pelasi 34.h4, joka sekin johti etuun ja muutamien mustan jatkovirheiden jälkeen pian myös voittoasemaan.
Ilmeisesti Järvenpäätä ei kunnianhimoisena pelaajana miellyttänyt kuvioasemassa esim. 33.-Dxc3, joka voisi johtaa tasapeliin jatkossa 34.Txf7 De5 35.Tf8+Kg7 36.Tf7+ Kg8 ( 36.-Kh6 on liian vaarallista mustalle).
Valkeilla pelannut FM Teemu Topi-Hulmi oli kulkemassa kohti kokopistettä shakkimestari Pekka Paldaniusta vastaan, kunnes vähän ennen 40.siirtoa lipsui.
Valkealla on voittoasema, mutta pientä tarkkuutta kaivattaisiin vielä. Pelisiirto 36.Kf1? (esim. 36.Ta7 tai 36.Rd3 olisivat säilyttäneet voittoaseman) antoi mustalle yllättävän pelastusmahdollisuuden. 36.-Rc4 37.Tc8:n jälkeen tultiin seuraavaan asemaan:
Musta teki tässä luonnollisen siirron 37.-Ke7, mutta simppeli 37.-Rb6! olisi jättänyt valkean tornin kiinni (suojaten samalla tärkeän d7-ruudun!) ja pakottanut antamaan materiaalia takaisin. Pelijatko (37.-Ke7:n jälkeen ) oli 38.Ke2?, joka antoi mustalle vielä uudelleen saman mahdollisuuden. Valitettavasti mahdollisesti aikapulan riivaamana Paldanius ei tilanteeseen tarttunut, vaan siirsi 38.- Ra3? ja peli päättyi pian Topi-Hulmin voittoon.
Seuraavilla kolmella pöydällä päädyttiin pistejakoon.
CM Vesa-Pekka Heinolan ja shakkimestari Lari Lindenin ”1.d4-berliiniläisessä” (vähemmän avaushifistelyyn taipuvaisille kerrottakoon, että kyseessä on kuningatargambiitin ns. semi-Tarrasch-muunnelma), sekä shakkimestari Hannu Pihlajasalon ja Mikko Salosen pelissä ei juurikaan tasapaino järkkynyt.
Shakkimestari Arto Satosen ja Matias Tuomisen pelissä sen sijaan valkeilla pelannut Satonen jätti hyviä mahdollisuuksia ns. pöydälle.
Tässä valkealla olisi ollut tehokas ja suoraviivainen mahdollisuus 17.Dxb4 Rxb4 18.Rb6! jonka jälkeen musta olisi suurissa vaikeuksissa. Pelijatko oli 17.Rxd5 Rxd5 18.Dxb4 Rxb4 19.Le7 Rxa2 20.Lxf8 ja tultiin seuraavaan asemaan:
Liigapalstalle jo tutuksi tullut kysymys: millä nappulalla löysit f8:aan? Mustan ratkaisu oli 20.-Kxf8, joka on vaihtoehdoista valitettavasti heikoin. Paras oli 20.-Txf8, jonka jälkeen mustan aktiiviset nappulat tarjoaisivat hyvän korvauksen kvaliteetista. Pelijatkossa valkealla olisi ollut tehokas ja edulliseen asemaan johtava välisiirto 21.Rb6!. Tätä Satonen ei kuitenkaan löytänyt, vaan pelasi 21.Tcd1, jonka jälkeen mustalla oli riittävä korvaus uhratusta materiaalista…ainakin hetkellisesti. Pelin viimeinen luku oli nimittäin vielä kirjoittamatta.
Valkealle on auennut vielä mahdollisuus taistella kokopisteestä, mutta tässä hän heittää sen käytännössä roskiin 28.c6?:lla. Vapaasotilasta ei tässä kohtaa klassikkosäännöstä huolimatta pitänyt puskea eteenpäin, vaan ottaa viimeinen nappula vielä tallista mukaan 28.Tfd1:llä!
Peli päättyi tasapeliin 33.siirrossa asemassa, jota Satosen olisi ainakin ottelun lopputuloksen kannalta jälkiviisaasti kannattanut jatkaa.
Viimeisellä pöydällä valkeilla pelannut NKvM Tanja Tuominen ratkaisi ottelun voittamalla Jarmo Hautaniemen hyvin vakuuttavalla esityksellä.
SalSK – HSK 3-5
Kulaots Kaido – Cattaneo Marco 0-1
Kiik Kalle – Kåhre Kim 1-0
Hartikainen Markku – Binham Timothy 1-0
Westerinen Heikki – Kauranen Matti 0-1
Kivijärvi Juha – Parkkinen Jyrki ½-½
Rehn Ralf – Vesa Mikke 0-1
Heino Pessi – Kaitaranta Sameli ½-½
Pelto Juho – Häkkinen Aleksandr 0-1
Melkoinen yllätys (ainakin itselleni) oli FM Marco Cattaneon voitto SM Kaido Kulaotsista. Helsinkiläisten italialaisvahvistus pelasi suurimman osan peliä erinomaisesti, mutta ratkaisuhetkillä olisi voinut tapahtua kaikenlaista. Katsotaan jännittävä kamppailu kokonaisuudessaan.
KvM Kalle Kiikin ja shakkimestari Kim Kåhren pelissä valkeilla pelanneen Kiikin alamäki alkoi jo aikaisin.
Sisilialaisen puolustuksen Alapinin-muunnelman viime vuosina muotiin tulleella alavariantilla alkaneessa pelissä musta on viimeksi siirtänyt 10.-Dc7 ja uhkaa valkean a5-ratsua. Valkea pelasi tässä 11.Rb3?! ja c4:n jälkeen mustalla oli mukavampi asema.
Oikein on 11.dxc5! Lxc5 (11.-Dxa5 12.b4 Dc7 13.axb5 antaisi valkealle enemmän kuin riittävän korvauksen upseerista) 12.b4 Lb6 13.0-0 tasaisin asemin.
Pelissä Kåhre paranteli asemaansa loogisesti ja saavutti jo selvän voittoaseman, mutta asemassa riitti kuitenkin elämää myös Suomessa jo vuosikausia pelanneelle Kallelle.
Valkea on mennyt kuningassivustalla ns. all in ja tulosta on saatava, sillä asemallisesti hän on jo hävinnyt. Kåhren luonnolliselta vaikuttava siirto 33.-Dc7? on paha virhe, sillä nyt valkea pääsee ensimmäistä kertaa avauksen jälkeen tasa-asemaan 34.Rxg7 Kxg7 35.h5!:n jälkeen.
Jos musta olisi pelannut esim. 33.-Dc5, ei valkealla olisi vastaavia mahdollisuuksia. 34.Rxg7:ään mustalla olisi näppärä 34.-Txf1+!, jolloin oltaisiin seuraavassa asemassa:
Nyt 35.Kxf1 häviäisi 35.-Td1+:lle (36.Ke2 Dd5! ja 36.Te1 Txe1+ 37.Kxe1 Kxg7). 35.Txf1:n kumoutuisi seuraavasti: 35.-Td3! 36.Tfe1 Kxg7 37.h5 Td2!
Pelissä syntynyt tasa-asema oli valkealle huomattavasti helpommin pelattava ja mustan asema heikkenikin siirto siirrolta. Taustalla saattoi vaikuttaa myös psykologinen tekijä: loistava asema oli haihtunut kuin se jokin kuuluisa Saharaan. Shakin vaikeimpiin hetkiin lasken ainakin itse tällaiset tilanteet, joissa pelin näennäisen looginen kulku kääntyy äkillisesti toiseen suuntaan.
Kiik ei päästänyt peliä enää hyppysistään ja nappasi pisteen.
KvM Timothy Binhamin ja FM Markku Hartikaisen pelin avauksessa oli tiettyä hauskuutta: 1.e4-pelaajana paremmin tunnettu Timi avasi tällä kertaa 1.d4:llä, mutta avaus kääntyi pian kuitenkin 1.e4-avaukseksi, sillä siirtovaihdoin päädyttiin sisilialaisen puolustuksen kiihdytettyyn lohikäärmemuunnelmaan.
Hartikainen teki pian avauksen jälkeen melko erikoisen ratkaisun:
Valkealla on varmaankin tässä jo pieni etu, mutta 17.-Db8?!:n jälkeen se kasvoi entisestään.
Tämän jälkeen Binham paranteli asemaansa kaikessa rauhassa. Myöhemmin kärsivällisyyttä olisi vaadittu vielä hieman lisää…
Musta näyttäisi olevan melko sidottu jos valkea jatkaisi tässä vain esim. 29.Td3 tai 29.Te1, mutta valkea ryhtyi toimintaan ja uhrasi laadun: 29.Txb2 axb2 30.Dxb2. Tämä päästi kuitenkin mustan mukaan peliin ja kamppailu jatkui 30.-Lxd5 31.exd5 Dxf4.
Ollaan pelin kulminaatiopisteessä. Valkea on menettänyt selvän etunsa, mutta pientä puristusta olisi vielä tarjolla jatkossa 32.dxc6! Dxf1+ 33.Kh2 bxc6 34.Lxe7+ Kf7 35.Tf3!, vaikka loppuasemassa mustalla tarkalla pelillä olisikin jo hyvät tasapelimahdollisuudet.
Valitettavasti (valkean ja HSK:n kannalta) valkea pelasi tässä 32.Tf3? ja 32.-De5! 33.Txf6+ Kg7:n jälkeen savun hälvetessä mustalla oli selvä etu, jonka hän tarkasti pelaten muunsi pisteeksi.
Suomessa on useita kokeneita pelaajia, joiden kohdalla olen jo vuosia ihmetellyt, miksi heiltä puuttuu shakkimestarin arvo. Yksi heistä on HSK:n Matti Kauranen, jonka pelitaso on varmasti monen muunkin kuin minun mielestäni ollut jo pitkään mestaritasoa.
Oman tulkintani mukaan syynä on hänen kohdallaan vähäinen pelaaminen.
No, yhtä kaikki, SM Heikki Westeristä vastaan hän esitteli mustilla komean tyylinäytteen taidoistaan.
Musta on pelannut viimeksi 15.-d4, ja oikea reagointi keskustajännitteeseen on kriittisen tärkeää. Valkean ratkaisu oli 16.exd4? exd4 17.cxd4 Rxd4 ja mustalla oli mainio asema, jonka hän viimeisteli pisteeksi pitkän ja käytännössä virheettömän realisoinnin jälkeen.
Paremman 16.Rbd2 dxc3 17.Dxc3 Dxb4 18.Tfc1:n jälkeen valkealla olisi uhraamastaan sotilaasta korvausta, vaikka asema lievästi mustaetuinen tässäkin tapauksessa olisi.
CM Jyrki Parkkinen ja shakkimestari Juha Kivijärvi päätyivät ilman dramatiikkaa siirtojentoistoon jo hyvin varhaisessa vaiheessa.
Shakkimestari Ralf Rehnin ja Mikke Vesan peli eteni pitkään tasaisissa merkeissä.
Laudalla on tasainen loppupeli, jossa on kuitenkin tiettyä epätasapainoa. Kuten jo aiemmin tässä artikkelissa totesin, en ole kummoinenkaan loppupelaaja, mutta tälläkin kertaa uskaltaudun ihmettelemään valkean ratkaisua pelata tässä 32.b5?
On toki vaikeaa kommentoida siirtoa esim. tietämättä sitä, paljonko valkea tähän käytti aikaa, mutta kyseessä on erittäin velvoittava ratkaisu ja ainakaan itse en vähällä ajalla tällaista uskaltaisi tehdä.
Ai miksikö? No koska tällä sotilaalla on jo silmämääräisesti riski jäädä hyvin heikoksi. Pelijatko osoitti tämän melko selvästi.
Vain muutaman siirron jälkeen asema näytti nimittäin tältä:
Veikkaan ettei ihan tällainen tilanne ollut valkean mielessä hänen pelatessaan 32.siirtoaan. Peli on käytännössä menetetty ja mustilla pelannut nuori tulevaisuuden tähti hoiti pisteen varmasti kotiin.
Sameli Kaitarannan ja Pessi Heinon peli eteni pitkään hyvin tasaisesti.
Mustilla pelanneella Heinolla oli tässä erinomainen mahdollisuus 29.-Ld4!, jonka jälkeen 30.Dxb3 Lxb3 johtaisi valkealle kärsimystä tuottavaan loppupeliin, joten todennäköisesti hän olisi pelannut 30.Dh6. Siihen mustalla olisi ainakin 30.-f6!? ja tässäkään valkealla ei olisi hauskaa.
Pelissä tapahtui 29.-Dxe3 ja nyt valkea pääsi hieman siedettävämpään, toki edelleen huonompaan loppupeliin jatkossa 30.Rxf6+ Kg7 31.Txe3 Kxf6. Käytännön pelissä tässäkin kuvittelisi olevan hyvät voitonmahdollisuudet, mutta ei tällä kertaa, vaan piste puolitettiin 48.siirron jälkeen.
Viimeisellä pöydällä Juho Pellon ja Aleksandr Häkkisen pelissä nähtiin runsaasti vauhdikkaita käänteitä ja molemmin puolin myös hukattuja tilaisuuksia. Seuraavassa tuokiokuvat molempien mahdollisuuksista (paljon muutakin pelissä toki tapahtui, kannattaa katsoa koko dramaattinen peli!):
Valkeilla pelannut Pelto siirsi tässä 22.Rf3?, ja jätti maukkaan 22.Rc6!:n käyttämättä.
Tässä puolestaan mustilla pelaavan Häkkisen tilaisuus. Hänen siirtonsa oli 30.-De4, mutta 30.-Lc3! olisi päättänyt pelin.
Monien käänteiden jälkeen Pelto kävi ensin voittoasemassa, mutta mahdollisesti aikapulassa juuri 40.siirron kieppeillä tilanne kääntyi päälaelleen ja Häkkinen voitti tuoden joukkueelleen ottelun ratkaisseen pisteen.
Aatos – RaahLi 4-4
Nybäck Tomi – Sammalvuo Tapani ½-½
Salonen Aku – Kononen Keijo ½-½
Virtanen Antti – Pitkäaho Aki 1-0
Salo Heikki – Wallin Aleksi ½-½
Hokkanen Petri – Mäkelä Lauri 0-1
Pulkkinen Kari – Suomalainen Erkki 1-0
Kivilahti Rami – Haataja Riku ½-½
Lammi Jyri – Kallunki Konsta 0-1
Neljä joukkuetta – Aatos, RaahLi, JyS ja TammerSh – viettivät viikonlopun poikkeuksellisessa miljöössä, vanhassa 1800-luvun pappilassa Uuraisten Marjoniemessä. Pihapiirissä pelien lomassa saattoi aistia monenlaisten eläinten ääniä ja tuoksuja.
Viikonlopusta voisi kansallisromantiikan hengessä kertoa vaikka lukemattomia tarinoita – olinhan itsekin paikalla – mutta pysytään tässä pääosin jalon pelimme parissa.
Aatos-RaahLi -ottelun kärkipöydällä KvM Tapani Sammalvuo ja SM Tomi Nybäck pelasivat korkeatasoisen ja virheettömän pelin, jossa tasapaino ei järkkynyt käytännössä missään vaiheessa. Tasapelistä sovittiin 46.siirrossa, kun laudalla oli eriväristen lähettien tasavoimainen loppupeli.
FM Aku Salonen ja shakkimestari Keijo Kononen pelasivat puolestaan sisilialaisen puolustuksen Moskova-muunnelmaa (1.e4 c5 2.Rf3 d6 3.Lb5+), jossa molempien teoriatiedot näyttivät olevan pääosin kunnossa.
Mikäli tässä ei tunne asemaa, ei Konosen pelaamaa 11.-d5!-siirtoa taatusti keksi laudan ääressä! Siirron lienee ensimmäisenä pelannut ukrainalaislegenda Vasyl Ivanchuk vuonna 2003 pelissään Aleksander Delcheviä vastaan.
Salonen pelasi 12.exd5 ja peli jatkui 12.-Rxd5 13.Rxd5 e6, mutta ennen kuin jatketaan peliasemasta, tutkitaan hieman mitä tapahtuisi jos valkea olisi pelannut 12.Rxd5? No, mustalla olisi tähän vahva kumous 12.-e6 ja nyt valkea jää huonommalle puolelle, vaikka löytäisi aseman parhaan siirron 13.Re3 mustan pelatessa 13.-Rxe4!
Mutta takaisin peliasemaan.
Käsi ylös kuinka moni pelaisi tässä ”automaattisiirron” 14.Le3?. Siinä tapauksessa joutuisi etsimään tasoitusta valkeilla siirron 14.-exd5 jälkeen. Hyvänä esimerkkinä aseman vaaroista käy se, että 15.cxd5 Te8! veisi valkean jo suuriin ongelmiin. Joku saattaisi puhua jo häviöasemasta.
Salonen vaikutti kuitenkin olevan kärryillä ja pelasi aseman parhaan siirron 14.Lh6! Pelissä ei tämän jälkeen enää ihmeitä nähty ja tasainen kamppailu päättyi rauhanpiipun poltteluun 41.siirrossa.
Shakkimestari Aki Pitkäahon ja FM Antti Virtasen pelissä valkean varovainen avauskäsittely johti jo pian ongelmiin.
Mustalla on todella kaunis ja dynaaminen sisilialaisasema ja valkealla on jo suuria käytännön haasteita pitää pakka kasassa. Stockfishin mielestä pienin paha olisi 17.g5, mutta ei sekään ihmissilmään miellyttävältä näytä jatkossa 17.-hxg5 18.fxg5 Rd7.
Pelissä valkea siirsi 17.Rd1, ja 17.-d5! jälkeen mustan nappulat toimivat kuin — en haluaisi sanoa, mutta sanotaan nyt kuitenkin — kuuluisa junan vessa.
Virtanen jatkoi tyylilleen uskollisena lähes maksimaalisen dynaamisesti ja voitti todella komeasti. Pelin viimeinen siirto ansaitsee oman kuvionsa, sen verran kaunis loppuasema (mustan kannalta, pahoittelut Aki) on.
Virtanen päätti pelin siirrolla 25.-e3! ja valkea heitti pyyhkeen kehään.
FM Heikki Salon ja shakkimestari Aleksi Wallinin pelissä ensimmäinen mahdollisuus aukesi valkeilla pelanneelle Salolle.
Musta on pelannut avauksen ehkä hieman liiankin rohkeasti ja hyvä kysymys olisikin, miten hän olisi pärjännyt mikäli valkea olisi pelannut tässä kylmänviileästi 11. 0-0-0!. Uskaltaisin väittää, ettei aseman ongelmien ratkaiseminen laudan ääressä olisi ollut mustalle aivan yksinkertaista.
Salon valinta oli varovaisempi 11.Td1 ja peli kääntyi pian merkittävästi mustaetuiseksi.
Mustan asema on parantunut entisestään ja nyt pitäisi ratkaista kummalla sotilaalla lyödä f4:ään. Wallinin valinta oli 28.-gxf4, joka tietenkin säilyttää edun, mutta eikös 28.-exf4 olisi luontevampi, kysyy pieni näppäimistöninja?
Jatko voisi tällöin olla 29.e4 ja nyt intuitiivisesti (ilman konetta pohdittu, uskokaa tai älkää!) 29.-Lxe4!! näyttää murskaavalta. Valkean nappulat tuntuvat lähtökohtaisesti niin passiivisilta, että olisi vaikea uskoa hänen selviytyvän esim. 30.fxe4 Dxe4+ 31.De2 Dg6:n jälkeen. Laitetaan tästä vielä analyysikuvio pähkäiltäväksi:
Kannustan lukijoita analysoimaan itsenäisesti tätä asemaa. Voiko valkea selvitä hengissä? Erään edesmenneen taiteilijan mukaan elämästä ei selviä hengissä, mutta tarkoitin tässä kohtaa tätä kyseistä peliä.
Jos palataan itse peliin, niin se päättyi lopulta tasan 66 siirron jälkeen. Katsotaan vielä loppuasemaa.
Tässä asemassa piste puolitettiin, mutta olisiko musta voinut vielä yrittää? Ensimmäisenä mieleen tuleva idea olisi tornin tuonti g3:een ja jossain sopivassa kohtaa h3-murron tekeminen.
Lauri Mäkelän ja FM Petri Hokkasen tasaisesti edennyt peli päättyi lopulta kuin seinään.
Kamppailu jatkuisi tasaisena, jos nyt tapahtuisi 25.-Dg6, mutta valitettavasti Hokkasen valinta pelissä oli 25.-Lxg4?? ja välisiirron 26.Rg3! jälkeen mitään ei ollut enää tehtävissä. Piste merkittiin Mäkelälle vain muutamaa siirtoa myöhemmin.
FM Kari Pulkkinen hallitsi valkeilla sisilialaisen puolustuksen Najdorfin muunnelmassa kuviot vastustajaansa Erkki Suomalaista paremmin ja tyylitteli helpohkon pisteen.
Seuraavalla pöydällä Riku Haataja ja Rami Kivilahti pelasivat kohtalaisen sopuisan oloisen ja lyhyehkön remissin.
Jyri Lammin ja Konsta Kallungin pelissä alkuun painostavana osapuolena oli valkeilla pelannut Lammi
Valkea pelasi tässä 26.Dxe5, joka tasoittaa peliä merkittävästi. Daamit olisi ehdottomasti kannattanut säilyttää esim. 26.Dc1:llä tai 26.Dc2:lla mm. siksi, että valkealla on vapaamman tuntuinen upseeripeli ja hänen kuningasasemansa on mustan vastaavaa parempi.
Pelissä tapahtuneen vaihdon jälkeen peli näytti kulkevan kohti tasapeliä, ennen kuin valkean kikkailu kostautui.
Pelijatko 29.Re8+? Kf8 30.Rxd6 johti ongelmiin mustan jatkaessa yksinkertaisesti 30.-Lxg2 31.Kxg2 Td8!
Musta uhkaa 32.-Rc4:ää, joten valkean oli käytännössä pakko pelata 32.Td2. Tämä johti kuitenkin 32.-Ke7:n jälkeen toivottamaan loppupeliin, jonka realisoinnissa Kallungilla ei ollut vaikeuksia.
JyS – TammerSh 4-4
Luukkonen Tommi – Köykkä Pekka 0-1
Laihonen Petteri – Ahvenjärvi Jani ½-½
Olde Margareth – Mertanen Janne ½-½
Nevanlinna Risto – Penttinen Jarkko 1-0
Hämäläinen Sami – Pönniö Toni ½-½
Salmelin Aaro – Martinec Tamas 0-1
Laasanen Teemu – Multanen Jimi ½-½
Remes Marko – Leisti Simo 1-0
KvM Pekka Köykän ja FM Tommi Luukkosen pelissä mustilla pelanneelle Luukkoselle avautui jo aikaisessa vaiheessa peliä yllättäviä mahdollisuuksia.
Mustan avaus on onnistunut hyvin, mutta tässä hän valitsee väärin. 12.-Ld5? johti 13.Dxb4:n jälkeen valkean etuun. Luonnollinen 12.-Lxc5 olisi laittanut Köykän hankalaan tilanteeseen. Esim. 13.Rxb4 tai 13.Lxb4 saisivat molemmat vastauksen 13.-Db6.
Edun saatuaan valkea rakenteli asemaansa mallikkaasti, mutta ajan huvetessa kontrolli hetkeksi katosi ja Luukkonen taisteli itsensä jälleen mukaan peliin. Valitettavasti kamppailun viimeinen käänne ei kuitenkaan ollut jyväskyläläistaiturille suosiollinen.
Mustalla on sotilas vähemmän, mutta pitkälle edennyt vapaasotilas c2:ssa on valkean kannalta kiusallinen ja antaa hyvää korvausta.
Harmikseen Luukkonen pelasi tässä 33.-Tfc8?, joka kumoutui tarkkaan 34.Rd2!:een ja peli päättyi Köykän voittoon jo parissa siirrossa.
33.-Rb4! olisi ollut kuvioasemassa tarkka, joskin laskemista se vaatii: esim. pitkä muunnelma alkaisi 34.Rd2 Dc6 35.Lc3 Tab8 36.Lxb4 ja tultaisiin seuraavaan asemaan:
Kaiken tapahtuneen jälkeen pitäisi nähdä tässä 36.-Tfc8! ja jatkaa laskemista vielä hetki: 37.Lxe7 (tämä on vain yksi mahdollinen muunnelma, mutta ei suinkaan ainoa) Txb3 38.Rxb3 Db7! Laskemisen lisäksi loppuasema olisi myös pitänyt arvioida jo 33.siirtoa tehtäessä. Mahdollistako? Ehkä. Helppoa? Ei todellakaan.
Shakkimestari Petteri Laihosen ja FM Jani Ahvenjärven espanjalaisen pelin Tshigorinin muunnelmassa mentiin pitkään variantin melko normaaleja latuja. Valkeilla pelanneella Laihosella oli muutamaan otteeseen mahdollisuus kasvattaa etuaan jo merkittäväksi, mutta strategisesti monimutkaisessa asemassa ratkaisut eivät olleet helppoja ja tilannearvio vaihteli enimmäkseen valkean edun ja tasa-aseman välillä. Mielenkiintoinen vääntö sovittiin lopulta tasapeliksi mahdollisesti aavistuksen keskeneräisessä asemassa.
FM Janne Mertanen ja NKvM Margareth Olde pelasivat korrektilta vaikuttaneen ja solidin pelin ilman suurempia hienouksia. Tasapeli 21.siirrossa.
FM Risto Nevanlinna ja FM Jarkko Penttinen pelasivat mielenkiintoisen taistelupelin, jossa niskan päällä oli suurimman osan kamppailua valkeilla pelannut Nevanlinna. Hän voittikin lopulta materiaalia ja näytti olevan matkalla helppoon voittoon. Penttinen kuitenkin taisteli ja 40.siirron jälkeen avautui mahdollisuus.
Valkealla on tietysti edelleen vähintäänkin suuri etu, ellei jopa voittoasema. 43. Rg3!:n jälkeen mustan vaikeudet jatkuisivat. Valkea valitsi kuitenkin houkuttelevan, mutta epäselvän 43.Txe6+!?:n.
Intuitiivisesti toki tuntuisi, että mustan kuningas saattaisi olla valkean kollegaa pahemmassa vaarassa, mutta silti siirto vaikuttaa aavistuksen hätiköidyltä.
Muutaman siirron kuluttua viimeiset tornit vaihtuivat ja tultiin erittäin monimutkaiseen loppupeliin:
Mustalla on kaksi sotilasta vähemmän, mutta molempien melko ilmavat kuningasasemat tekevät ajan vähetessä asemasta todella hankalasti hallittavan. Tyydyn vain toteamaan, että mustalla oli muutamaankin otteeseen pelastautumismahdollisuuksia, mutta käytännön pelissä aseman pitäminen osoittautui tällä kertaa liian hankalaksi ja pisteen korjasi valkea.
Sivuhuomautuksena mainittakoon, että tämän pelin voitolla Nevanlinna toi joukkueelleen ottelutasapelin varmistaneen pisteen. Kamppailu oli nimittäin ottelun viimeisenä päättynyt.
Seuraavalla pöydällä sitten kohtasivat itse palstanpitäjä ja shakkimestari Sami Hämäläinen.
Täytyy tunnustaa, etten pelin aikana uskonut vastustajani avauskäsittelyyn mustilla sitten alkuunkaan.
Musta on viimeksi pelannut 8.-Da5 ja siirron tärähtäessä laudalle yritin kiivaasti etsiä suoraviivaista kumousta ja pelasin 9.Rb3 Dc7 10.c5?! Luulin estäneeni esim. siirron 10.-d6 ja ilmeisesti Samikin uskoi, koska pelasi 10.-a6?! Ainoa ongelma vain oli, että en estänyt, vaan 10.-d6! olisi ollut pelikelpoinen.
No, peli jatkui ja pakotin sitä huomatakseni vain siirto siirrolta, että vastustajani asema parani. Tuskastumiseni kasvaessa huomasin olevani jo hieman epämukavassa tilanteessa.
Aistin ettei kaikki ole kunnossa, mutta en silti tajunnut siirtojärjestyksen merkitystä. Melko tasaisen aseman olisi varmistanut 21.Dxe5 Lxe5 22.Td2.
Päädyin kuitenkin pelaamaan heti 21.Td2 ja nyt sekä itseltäni että vastustajaltani jäi huomaamatta kiusallinen ”välituikku” 21.-Lh6!. Ei valkea toki tähän tietenkään häviä, mutta itseni tuntien olisin hyvinkin saattanut sählätä koko pelin. Onnekseni näin ei käynyt, vaan peli päättyi 21.-Dxc5 22.Lxc5 Tfd8:n jälkeen vastustajani tasapeliehdotukseen, jonka hyväksyin koska en todellakaan pitänyt asemaani parempana.
Aaro Salmelinin ja Tamas Martinecin välisessä kamppailussa mustilla pelannut Martinec tasoitti avauksessa helposti ja pääsi pian jo kysymään vastustajaltaan kysymyksiä.
Ollaan tietysti edelleen tasaisessa asemassa, mutta valkean 21.f3?! oli jo pieni askel väärään suuntaan. Syvemmälle mentiin jo seuraavilla siirroilla: 21.-Lc6 22.Tac1? Txd1+! 23.Txd1 Dc5!
Musta rakenteli peliään erinomaisesti ja lopetti kamppailun tyylikkäästi.
Mustalla on jo sotilas enemmän (sen lisäksi että valkealla on ongelmia kuninkaansa kanssa) ja nyt haetaan toinen: 32.-Lxe4! 33.De3 (33.fxe4 Td1+!) Lg6 ja musta voitti 37 siirrossa.
Jimi Multasen ja Teemu Laasasen pelissä valkeilla pelannut Multanen vaikutti saaneen avauksesta todella mukavan aseman. Yksi väärä päätös vei kuitenkin käytännössä kaikki mahdollisuudet taistella kokonaisesta pisteestä.
Valkean 19.Dxf3 menetti kaiken edun, sillä musta vaihtoi vain yksinkertaisesti daamit ja toi kuninkaansa e7:ään ja tasapelistä sovittiin.
Ilmeinen siirto asemassa on 19.Lxf3, jonka jälkeen mustalla olisi edessään vielä pitkä ja kivinen puolustustaistelu. Valkealla riittäisi ohjelmaa kutitella mustaa.
Marko Remeksen ja Simo Leistin pelissä mustilla olleen Leistin avaus näytti onnistuneen vähintään tyydyttävästi. Pian tapahtui kuitenkin hieman arveluttavia ratkaisuja.
Mustan pelaama 13.-h6 ei sinällään ole varmastikaan mikään virhe, mutta yhdistettynä seuraavan siirtoon suunnitelma näyttää väärältä. Peli jatkui 14.Tac1 g5?!. Ymmärrän kyllä ettei kone siirtoa tuomitse, mutta pidän tätä kuitenkin hieman tarpeettomana heikennyksenä. Mustan asemasta tulee vaikeasti hallittava.
Mustan muutama siirto sitten valitseman pelitavan ongelmat alkavat näkyä. Kone suosittaa tässä 16.-dxc4:ää ja 16.-gxh4:ää, joista kumpikaan ei kyllä ainakaan itseäni miellyttäisi.
Leistin valinta 16.-g4? johti pahoihin ongelmiin yksinkertaisen 17.Rxd5 Lxd5 18.cxd5:n jälkeen. Uutta mahdollisuutta ei enää irronnut ja Remes voitti helposti.
28.9.2025
JyS – Aatos 3.5-4.5
Sklyarov Dmitri – Nybäck Tomi 0-1
Luukkonen Tommi – Salonen Aku 0-1
Laihonen Petteri – Virtanen Antti 0-1
Olde Margareth – Salo Heikki 1-0
Nevanlinna Risto – Hokkanen Petri 0-1
Hämäläinen Sami – Pulkkinen Kari ½-½
Salmelin Aaro – Kivilahti Rami 1-0
Laasanen Teemu – Lammi Jyri 1-0
Sunnuntaiaamu valkeni Uuraisten Marjoniemessä hevosten hirnahdusten ja ankkojen varhaisen aamukuoron säestyksellä. Pian pihapiiristä alkoi näkyä muitakin elonmerkkejä, sillä myös shakinpelaajien heimo kömpi esiin yöpuistaan. Tukevan aamiaisen jälkeen soturit olivat valmiita jatkamaan taistelua — ei miekoin eikä kilvin, vaan shakkilaudan äärellä.
Tästä maalailevasta kuvauksesta voidaankin sitten palata taas itse lajimme pariin…
Jyväs-Shakin ja Aatoksen välisen ottelun ykköspöydällä kohtasivat Tomi Nybäck ja sunnuntaiksi Uuraisille saapunut KvM Dmitri Sklyarov. Modernin puolustuksen Averbakhin muunnelmalla käynnistyneessä pelissä päädyttiin eripuolisiin linnoituksiin ja erittäin mielenkiintoiseen strategiseen kamppailuun.
Valkeilla pelannut suurmestari hallitsi peliä pitkään, mutta Sklyarov puolusti kekseliäästi ja onnistui vähitellen tasoittamaan aseman. Lopulta kuitenkin kohtalokas virhe käänsi taistelun hänen tappiokseen.
Musta pelasi tässä 28.-Rxc4?, joka osoittautui pahaksi virheeksi valkean pelatessa yksinkertaisesti 29.b3. Peli jatkui 29.-Re5 30.Lxe5 dxe5 31.Txf3 ja valkea voitti muutamassa siirrossa.
Kuvioasemassa peli olisi jatkunut tasaisena, mikäli musta olisi siirtänyt 28.-Tf8!
Luukkonen ja Salonen avasivat pelin lähes ikonisella kuningatargambiitin vaihtomuunnelmalla. Valkeilla pelannut Luukkonen vaikutti saavan etua, mutta sortui sitten rohmuamaan sotilaan hieman tarpeettomasti.
Valkea säilyttäisi kuvioasemassa etua esim. 21.Dc2:lla tai 21.Dd1:llä. Pelisiirto 21.Dxb5? vei kuitenkin vinoon mustan 21.-La6:n jälkeen. Tässä voisi vielä pitää vahingot mahdollisimman pieninä välisiirrolla 22.Lg3!, mutta 22.Db4 g6!:n jälkeen musta meni pelissä menojaan.
Kolmospöydällä Virtasen ja Laihosen pelissä mustilla olleella Laihosella meni avauksessa jotakin pieleen. Pircin puolustuksella alkanut kamppailu muistutti 20. siirron kohdalla mustan kannalta pieleen mennyttä kuningasintialaista. Vai mitä sanotte seuraavasta asemasta?
Valkealla riittää ohjelmaa daamisivustalla, mutta mustalta puuttuu kokonaan ”perinteinen” toiminta toisella puolen lautaa. Joukkueottelun hengessä Laihonen taisteli loppuun asti, mutta mitään ei ollut enää tehtävissä.
Margareth Olden ja Heikki Salon katalonialaisittain alkaeessa pelissä Salo sai aikaisessa vaiheessa mustilla mukavan tuntuisen aseman.
Musta on onnistunut avauksessaan hyvin ja tässä luontevimmalta tuntuisi pelata 12.-Tc8 ja seuraavaksi lähes kaikkiin valkean vastauksiin 13.-c6. Jälkimmäisellä pelaajalla vaikuttaisi olevan lupaava asema.
Salon valinta oli 12.-De7?!, joka antoi valkealle aikaa laittaa kehitystään kuntoon.
Pelin ratkaisut nähtiin hieman myöhemmin.
Valkealla on sotilaasta korvausta, mutta ei sen enempää mikäli musta pelaisi esim. 27.-Dxd6 28.Txd6 ja siirtäisi nyt jommankumman torninsa c6:een.
Pelijatko 27.-Rxe4? johti 28.Dxe6 fxe6 29.Td7:n jälkeen heikon kuningasaseman vuoksi ensin pienempiin ja sitten vähän suurempiin ongelmiin. Muutaman siirron kuluttua Olde pääsi tuikkaamaan jopa matin! Toki hänen asemansa oli jo muutenkin voitettu.
Petri Hokkanen pelasi valkeilla Risto Nevanlinnaa vastaan asemallisen tehokkaasti hankkien selvän edun. Sen realisointi ei kuitenkaan sujunut täysin toivotulla tavalla: vaikka valkea voitti upseerin, musta onnistui siirtymään loppupeliin, jossa oli yhä tasapelimahdollisuuksia.
Suunnilleen näillä paikkeilla näin aseman paikan päällä ja uskoin intuitiivisesti sen olevan valkean voitto. Näin voi hyvinkin käytännön pelissä olla, mutta oikein pelaten asema on koneen mukaan tasapeli!
En ala sen enempää tätä loppupeliä viisastelemaan (lukijan kannatta kuitenkin ehdottomasti tutkia sitä itse!), mutta tartun yhteen pelin myöhempään tilanteeseen.
Erinäisten käänteiden jälkeen mustalla on jälleen tasapelimahdollisuuksia. Mikä olisikaan luonnollisempaa kuin ottaa kuninkaalla oppositio 51.-Kd5?. Valitettavasti se vain pelissä hävisi 52. Rc3+:n jälkeen turhan tempon kuninkaan joutuessa palaamaan jälleen taaksepäin (52.-Kc5 53.Ra4+ tiputtaa b2-sotilaan). Tasapelimahdollisuudet olisi säilyttänyt 51.-e4+ ja esim. 52.Kd4 h4!
Hokkanen realisointi ei tämän jälkeen enää pettänyt ja hän varmisti samalla joukkueelleen täydet pisteet myös koko ottelusta.
Sami Hämäläinen sai avauksesta lupaavan aseman Kari Pulkkista vastaan.
Musta on pelannut avauksen yritteliäästi ja vallannut h-sotilaallaan tilaa. Sen seuraukset eivät ole kuitenkaan olleet aivan toivottuja, vaan valkea on saanut etua. Itselleni tulisi tässä mieleen esim. 19.Df3 ja tuoda sen jälkeen a-torni e1:een. Tämän jälkeen voisi ehkä miettiä toimintaa keskustassa.
Hämäläisellä oli kuitenkin aggressiivisempi suunnitelma ja hän pelasi 19.e5?! dxe5 20.f5. Pulkkisen asema kuitenkin kesti tämän jyräysyrityksen ja asema oli pian mustalle kallellaan, mutta toki edelleen hyvin sekava.
Mustan etu säilyisi 29.-Rf6:lla, mutta ainakin ihmissilmään hänen asemassaan olisi myös haasteita. Pelijatkossa 29.-Df2:n 30.Le4 asemassa ei ollut enää parempaa kuin ottaa siirtojentoisto 30.-Dg3+ 31. Kg1 (31.Kh1?? Dxg4 ja ratsushakki g3:sta) De3+ jne.
Rami Kivilahden ja Aaro Salmelinin pelissä valkeilla pelannut Kivilahti valitsi Lontoon systeemissä kovin vaatimattoman pelitavan ja musta pääsi jo aikaisessa vaiheessa paremmalle puolelle. Salmelin realisoi tämän jälkeen etunsa hyvin varmaotteisesti voitokseen.
Myös viimeisellä pöydällä jyväskyläläiset saivat aihetta juhlaan, kun Teemu Laasanen voitti Jyri Lammin melko helposti tämän epäonnistuttua avauksessaan mustilla.
TammerSh – RaahLi 5.5-2.5
Köykkä Pekka – Sammalvuo Tapani 0-1
Ahvenjärvi Jani – Kononen Keijo 1-0
Mertanen Janne – Pitkäaho Aki ½-½
Penttinen Jarkko – Mäkelä Lauri 1-0
Jaakkola Niklas – Suomalainen Erkki 0-1
Pönniö Toni – Haataja Riku 1-0
Martinec Tamas – Kallunki Konsta 1-0
Multanen Jimi – Sarkkinen Heikki 1-0
Sammalvuo otti vakuuttavan voiton viime vuosien kauhuvastustajastaan Köykästä. Annetaan Tapanin itse kertoa.
Ahvenjärvi poikkesi Konosta vastaan edellisen päivän Salonen-Kononen -pelistä siirrossa 10 ja tällä kertaa syntynyttä Maroczy Bind-struktuuria ei päässyt murtamaan kuten päivää aiemmin.
Ahvenjärvi voitti kohta sotilaan, mutta pieni epätarkkuus antoi Konoselle täyden kompensaation:
Jos valkea pelaisi nyt 22.Tdd1, ei mustalla olisi kovinkaan paljon korvausta menettämästään sotilaasta esim. jatkossa 22.-Ted8 23.Kf1.
Pelijatkossa 22.Lxc5?! Txc5 23.Td2 Tc7 korvausta hieman jäi, toki sen säilyttäminen vaikutti jo silmämääräisesti hankalalta. Jatkossa asema pelkistyi valkealle suosiollisella tavalla ja Kononen totesi vastarinnan turhaksi 42.siirron jälkeen.
Aki Pitkäaho ja Janne Mertanen pelasivat viime vuosina suosiotaan nostanutta sisilialaisen puolustuksen Kalashnikov-muunnelmaa.
Mustilla pelaava Mertanen on siirtänyt viimeksi 10.-Rg4 ja uhkaa vaihtaa valkean tummaruutuisen lähetin. Pitkäaho hieman yllättäen salli lähettinsä vaihtumisen pelaten 11.Rd5 ja kamppailu jatkui 11.-Rxe3 12.fxe3!?
Tämän jälkeen musta näytti saavan hienoista etua, mutta ei mitään ratkaisevaa. Lopulta tasapelistä sovittiin melko varhain tilanteessa, joka oli tasainen mutta yhä keskeneräinen.
Jarkko Penttisen ja Lauri Mäkelän peli alkoi rauhallisesti, eikä mustilla pelanneella Mäkelällä vaikuttanut olevan vaikeuksia, pikemminkin päinvastoin.
Hieman liian rohkea ratkaisu käänsi kuitenkin pelin Penttiselle:
Esim. 32.-Rf6 pitäisi aseman edelleen tasaisena, mutta mustalla oli kunnianhimoisempi suunnitelma: hän pelasi 32.-Lxb3 ja kamppailu jatkui 33.axb3 b4 34.Ra4 Dxb3, mutta 35.Rb6:n jälkeen oli melko selvää, ettei Mäkelän konsepti toiminut. Piste Penttiselle 41 siirrossa.
Erkki Suomalainen ja Niklas Jaakkola pelasivat ottelun pisimmän pelin. Mustilla pelannut Jaakkola vaikutti olevan läpi pelin yritteliäämpi osapuoli, mutta Suomalaisen asema oli liian vankka murrettavaksi. Lopulta valkea käänsi pelin edukseen ja vei voiton.
Omassa pelissäni Haatajaa vastaan olin ranskalaisen puolustuksen etenemismuunnelmassa melko pian vierailla vesillä.
Mielestäni pelin ensimmäinen kriittinen hetki nähtiin seuraavassa asemassa:
Olen popsinut valkeilla viimeksi e5-sotilasta painostavan ratsun g6:sta ja nyt vastustajani tulisi päättää kummalla sotilaalla lyö takaisin.
Yllätyksekseni hän pelasi melko nopeasti 15.-hxg6, joka on toki asemallisten sääntöjen mukainen (lyö keskelle päin), mutta pidin itse 15.-fxg6:tta tarkempana. Mustan olisi tällöin turvallisempaa linnoittaa ja f-linjaa pitkin voisi mahdollisesti saada myöhemmin jonkinlaista vastapeliä.
Pelijatkossa siirtelin hieman pehmeästi ja musta sai vielä mainion mahdollisuuden:
Sekä itselläni että vastustajallani oli luulo ettei 17.-f6 kävisi 18.Dg3:n vuoksi, mutta olimme molemmat täysin väärässä! Mustan asema olisi nimittäin 18.-Rxe5 19.Rxe5 Txe5 20.Dxg6+ Kf8:n jälkeen täysin kunnossa, ehkä jopa enemmänkin…
Pelissä tapahtuneen 17.-Dd8:n jälkeen onnistuin tällä kertaa pelaamaan jatkopelin siedettävästi ja kun Rikulla ei ollut paras päivänsä myös nappaamaan pisteen. Niitä tulee muuten nykyään aika harvoin!
Kallunki ja Martinec pelasivat jännittävän taistelupelin jossa sattui ja tapahtui.
Kamppailusta voisi nostaa useammankin tilanteen, mutta pitäydytään muutamassa.
Valkea on uhrannut kvaliteetin ja saanut vaarallisen tuntuisen aloitteen. Musta voisi kuitenkin neutralisoida sen pelaamalla tässä 30.-Da7+ 31.Kh1 c3!. Tämän voisi toki vielä löytää, mutta muunnelma jatkuisi ja jatkon näkemin saati sitten sen arviointi olisi ihmiselle kyllä vaikeaa.
Musta pelasi tässä 30.-Tf8? jonka pitäisi hävitä 31.Tf3!:n jälkeen. Mahdollisesti aikapulassa virheitä tehtiin tämän jälkeen puolin ja toisin, mutta pian valkealla oli mahdollisuus lyödä naula arkkuun.
Pidän Konstaa taktisesti taitavana ja valppaana pelaajana ja siksi onkin hyvin yllättävää, ettei hän löytänyt tässä melko helppoa voittojatkoa. Valkean tarvitsee vain lyödä kaikilla nappuloilla g7:ään ja pelata sitten d7 ja savun hälvettyä hänelle jää upseeri enemmän.
Pelissä tapahtunut 37.Dxc4+ ei toki pilannut mitään jatkon oltua 37.-Df7
Pahoittelut Konstalle, että käännän puukkoa haavassa. Olen itse sählännyt lukuisia täysin selviä voittoasemia vuosien varrella ja tiedän kyllä oikein hyvin miltä se tuntuu. Tässä edellisen kommentin voittosuunnitelma toimisi edelleen, pitäisi vain aloittaa oikein…
Valitettavasti valkea pelasi 38.Txg7+, joka on juuri se väärä järjestys. 38.Dxf7+ ja vasta sitten Txg7+ on tietenkin oikein. Kuulemani mukaan tässä kävi ilmeisesti vahinko lyömisjärjestyksessä, eli valkea oli kyllä nähnyt voittojatkon, mutta käsi teki eri siirron.
Olen parin viime vuoden aikana sortunut samaan ainakin 3-4 kertaa, eli tautia on liikkeellä! Kertaalleen menetin sen vuoksi kaikkien aikojen kovimman skalppini. Tunnen trauman vieläkin…
Mutta takaisin tähän peliin. Jatkossa Martinec ei enää antanut siimaa, vaan realisoi etunsa pisteeksi.
Viimeisellä pöydällä kohtasivat Jimi Multanen ja vain tätä ottelua varten Uuraisille ajanut Heikki Sarkkinen.
Valkeilla pelannut Multanen saavutti nopeasti ylivoimaisen aseman, mutta sitten kone alkoi yskiä ja Sarkkinen sai mahdollisuuden päästä takaisin peliin:
22.-Rxg3+ 23.Lxg3 Re4! ja pelin lopputulos olisi vielä täysin hämärän peitossa. Musta ei tätä valitettavasti huomannut, vaan pelasi 22.-Lxe5, joka antoi valkealle jälleen etua.
Muutamia mahdollisuuksia tulla tasa-asemaan oli tarjolla vielä myöhemminkin, mutta tällä kertaa Multanen osoittautui vahvemmaksi.
VammSK – MatSK 2 3.5-4.5
Torkkola Henri – Ebeling Mika 0-1
Kauko Jussi – Fraser Scott ½-½
Varpanen Jan – Tolonen Mikko ½-½
Paldanius Pekka – Salimäki Janne ½-½
Heinola Vesa-Pekka – Nieminen Kari ½-½
Salonen Mikko – Sääskilahti Lauri 1-0
Satonen Arto – Kaskinen Timo ½-½
Hautaniemi Jarmo – Viitaharju Totti 0-1
Mika Ebeling oli pelissään Henri Torkkolaa vastaan vaihtanut Philidorin puolustuksessa käyttämäänsä muunnelmaa verrattuna liigan avausviikonloppuun. Tuolloin hän pelasi Pekka Köykkää vastaan ns. loppupelimuunnelmaa (1.e4 d6 2.d4 Rf6 3.Rc3 e5 4.dxe5 dxe5 5.Dxd8+ jne.), mutta nyt hän valitsi toisen lähestymistavan:
Viime vuosina valkean tässä pelissä tekemä siirto 5.Tg1!? on yleistynyt merkittävästi, ja sitä ovat käyttäneet myös maailman huiput, Magnus Carlsen mukaan lukien. Mutta tiedättekö, kuka otti sen käyttöön Suomessa ensimmäisenä? Paljastan salaisuuden: vahvana avausteoreetikkona tunnettu shakkimestari Markus Kiili teki sen jo vuonna 2009.
Ebelingin ja Torkkolan kamppailusta kehkeytyi korkeatasoinen trilleri, jossa iskuja vaihdettiin molemmin puolin. Sekavassa asemassa tilanteen hallitsi lopulta paremmin vuoden 1987 Suomen mestari Ebeling.
Seuraavien neljän pöydän pelit päättyivät tasan, ja oikeastaan vain Tolosen ja Varpasen ottelussa olisi voinut realistisesti nähdä myös toisenlaisen lopputuloksen. Molemmat saivat vuorollaan selkeän edun, mutta kumpikaan ei onnistunut hyödyntämään sitä ratkaisevasti, joten pisteen jakaminen oli lopulta oikeutettu tulos.
Mikko Salosen ja Lauri Sääskilahden pelissä edettiin pitkään viime kaudella pelatun Timothy Binham-Perttu Anttila latuja.
Anttila pelasi tässä 11.-Le7, mutta Sääskilahden valinta oli 11.-Rc7, ja 12.h4?! c5!:n jälkeen hän oli onnistunut hieman originellissa avauksessaan täysin kelvollisesti.
Muutaman siirron jälkeen alkoi kuitenkin jo mennä pieleen.
Mustan 14.-cxd4 ei näytä tässä oikealta. Parempi olisi ollut hyödyntää hieman erikoisesti c7:ään kehitettyä ratsua ja pelata 14.-b5!?. Perään voisi pelata c4+Lb7, eikä jälkimmäisen pelaajan asema näyttäisi lainkaan hassummalta.
Valkean varovainen pelitapa antoi mustalle vielä mahdollisuuden palata kamppailuun, mutta pian tapahtuneet vakavat virheet käänsivät mittelön nopeasti Salosen voitoksi.
Timo Kaskisen ja Arto Satosen pelissä valkeilla ollut Kaskinen sai voittoaseman jo käytännössä suoraan avauksesta.
Valkean 21.b4 ei tietenkään pilaa vielä mitään, mutta tarjolla oli melko yksinkertainen 21.Te8 ja esim. 21.-Dxd5 22.De2:n jälkeen olisi mielenkiintoista, miten musta aikoisi kehittää loput daamisivustan nappulansa?
Valkea antoi hiljalleen lisää siimaa mustalle ja tasapelistä sovittiin 28.siirrossa asemassa, jossa pistejako olisi peliä jatkettaessakin ollut jo todennäköisin tulos.
Viimeisellä pöydällä Totti Viitaharju pelasi uransa toisen liigapelin kotimaisessa pääsarjassa ja nappasi siitä toisen voittonsa. Vastustajana oli tällä kertaa Jarmo Hautaniemi. Kolmekymppisellä Viitaharjulla on virallisia selopelejä nyt vain 16, joten kyseessä on melkoinen suoritus.
Mustilla pelanneen Viitaharjun avaus ei onnistunut kovinkaan kaksisesti, mutta mahdollisuuden saatuaan hän iski.
Jos valkea olisi pelannut tässä 14.a5 Rc8 15.Te1, olisi mustalla ollut vitsit vähissä. Epäonnekseen valkea pelasi heti 14.Te1??, joka oli tietenkin 14.-Rfxd5:n ( myös 14.-Rbxd5 on hyvä) vuoksi paha virhe.
Musta ei tämän jälkeen realisoinut etuaan täysin kliinisesti, mutta kokopiste varmistui siitä huolimatta.
HSC – SalSK 3-5
Sulskis Sarunas – Kulaots Kaido ½-½
Agopov Mikael – Kiik Kalle 0-1
Nyysti Sampsa – Hartikainen Markku 0-1
Nissinen Niilo – Valkama Eero 1-0
Mäki-Uuro Miikka – Westerinen Heikki ½-½
Mansner Harry – Rehn Ralf ½-½
Kosmo Santul – Heino Pessi 0-1
Puuska Heini – Pelto Juho ½-½
Helsinki Street Chess kuuluu tänäkin kautena selvästi sarjan ennakkosuosikkeihin, joten tappio Salon Shakkikerholle oli ainakin lievä yllätys.
Kärkipöydällä nähtiin korkeatasoinen ja pienten marginaalien tasainen suurmestarikohtaaminen.
Terävän avausvaiheen jälkeen savun hetkellisesti hälvetessä valkeilla pelanneen Kulaotsin asema näytti ainakin maallikon silmään toivotummalta.
On vaikea arvioida kuinka pitkälle kaikki aiempi on ollut pelaajien valmistelua, mutta joka tapauksessa peli on ollut jo tähän asti varsin värikäs.
Kulaotsin pelisiirto 19.Le3 tuntuu äkkiseltään hyvin luontevalta kehityssiirrolta, mutta pieni epätarkkuus se kuitenkin on, sillä Sulskisin vastaus 19.-c5! oli varsin tehokas.
Musta sai seuraavien siirtojen aikana pientä etua, mutta sen ylläpitäminen vaati tarkkuutta.
Musta valitsi 23.-Dxd4:n ja valkea puolusti lopulta tasapelin hieman huonommassa loppupelissä.
Tarjolla olisi ollut myös terävä 23.-Db8!, jonka arvioiminen ei kuitenkaan olisi pala kakkua jatkossa 24.b4 Dxh2. Mustalla olisi kyllä kvaliteetti enemmän, mutta valkean kolmesta rinnakkaisesta vapaasotilaasta voi helposti tulla merkittävä ase.
Yleensä omat avauksensa hyvin tunteva Mikael Agopov sortui Kalle Kiikiä vastaan yllättävään virheeseen Caro-Kann-puolustuksen terävässä muunnelmassa.
Ihan täysin en mustilla pelaavan Kiikin avausvalintaan usko ja esim. 10.Rxe4 dxe4 11.Rg3 vaikuttaisi pitkässä juoksussa huomattavasti helpommin hallittavalta asemalta valkealle.
Pelissä tapahtunut 10.f3? kumoutui kuitenkin tyylikkäästi ja 10.-Lxf3! 11.Txf3 Dh4+ 12.Rg3 Ld6:n jälkeen mustalla oli jo ratkaiseva etu, eikä peli enää kauaa kestänyt.
Valitettavasti seuraavassakin pelissä täytyy arvostella pelaajien avauskäsittelyä.
Markku Hartikaisen ja Sampsa Nyystin pelissä päädyttiin vain muutaman siirron jälkeen seuraavaan asemaan:
Valkeilla pelaava Hartikainen on siirtänyt viimeksi 6.De2?!, johon Nyysti vastasi 6.-g6?!. Hän olisi kuitenkin voinut hyödyntää valkean edellistä siirtoa pelaamalla 6.-d4! ja ratsun väistyttyä 7.-a6, jonka jälkeen mustalla olisi hyvin miellyttävä asema.
Peli jatkui 7.Re5 d4 (nyt tämä ei ole enää sama asia kuin edellisessä kommentissa!) 8.Ra4! f6? ja valkea sai hyvin miellyttävän aseman pelattavakseen jatkossa 9.Rxc6 Rxc6 10.Lxc6+ bxc6 11.b3.
Ei mikään mukava asema saada mustilla heti kättelyssä. Syntynyt sotilasstruktuuri ei ole todellakaan lähettiparin eduksi. Ei asema tietenkään vielä hävitty ole, mutta edessä oleva puolustustaistelu on todella kivulias.
Hartikainen pelasi tämän jälkeen erinomaisesti ja kasvatti etuaan vakuuttavasti aina pisteeksi asti.
Seuraavalla pöydällä HSC:n viikonlopun valopilkuksi nousi tuplavoittaja, FM Niilo Nissinen, joka otti pisteen FM Eero Valkamaa vastaan. Vaikka toistan jo tuttua laulua, ei Nissisenkään avaus sujunut aivan piirustusten mukaan.
Hyvin luontevilta siirroilta näyttäisivät tässä 7.Te1, 7.Rc3 ja ehkä jossain määrin myös 7.c4, mutta Nissinen oli luovemmalla päällä ja pelasi 7.Lc4?!. Kovin onnistuneelta se ei kuitenkaan jatkopelin perusteella vaikuttanut, sillä Valkama sai selvän edun.
Mustan avaus on onnistunut mainiosti ja kysymys kuuluu lähinnä kuinka suuri hänen etunsa on. Valkaman pelissä valitsema 18.-Kf7 oli hieman erikoinen idea, mutta ilmeisesti hän ei pitänyt 18.-Ld6:n jälkeen mahdollisuudesta 19.Lxf6. Mieleen tulisi 18.-Rh5!? ideana pelata seuraavaksi 19.-Ld6 tai 19.-Rf4. Samalla vältettäisiin muuten myös 19.Lxf6 ja sotilasaseman rikkoutuminen.
Peli eteni tämän jälkeen pitkään Valkamalle edullisissa merkeissä, vaikka se toki sekavammaksi alkoikin muuttua Nissisen pyrkiessä oikeaoppisesti kaikin voimin sotkemaan tilannetta.
Valkea on onnistunut saamaan asemaa sameampaan suuntaan, mutta nyt olisi mahdollisuus ottaa kuningassivustan painetta pois 28.-g6!:lla. 29.Dd3:n jälkeen olisi toki hyvä nähdä 29.-Lc5!:n tehokkuus (moni pelaisi todennäköisesti luontevamman 29.-Txa3:n, jonka jälkeen peli jatkuisi sekavana).
Pelijatko 28.-Ld6 muutti tilanteen mustan kannalta jo vaaralliseksi 29.f4!:n jälkeen.
Jos pitäisi veikata, niin luulisin ettei Valkamalla ollut tässä enää paljoakaan aikaa jäljellä ja hänen valintansa 29.-Lf8? ikävä kyllä hävisi nopeasti: 30.Teg1 Dh5 31.Txg7+! Lxg7 32.Txg7+ ja mustalle riitti, sillä matti tulee muutamassa siirrossa.
Suomen kaikkien aikojen ensimmäisen suurmestarin, Heikki Westerisen, ja KvM Miikka Mäki-Uuron pelissä edettiin rauhallisesti nappuloita vaihdellen ja tasapelistä sovittiin kun laudalla oli sotilasloppupeli, jonka lopputulos ei enää ollut epäselvä.
Harry Mansnerin ja Ralf Rehnin pelissä valkeilla pelanneella Mansnerilla oli hetkellisesti pieniä toiveita edusta, mutta asema kuivui pian tasapeliksi.
Seuraavalla pöydällä nuori Pessi Heino oli valppaana ja kumosi Santul Kosmon pahan virheen tehokkaasti.
Sisilialaisen puolustuksen Najdorfin muunnelma kuuluu avauksiin, jossa ensimmäinen virhe voi olla myös viimeinen, sen verran terävästä variantista on yleensä kyse.
Musta pelasi tässä 15.-Rb6?, johon valkeilla pelannut Heino täräytti tyyppiuhrauksen: 16.Lxb5+!, joka ratkaisi käytännössä pelin. Kosmo jatkoi 16.-Rd7 (16.-axb5 saisi vastauksen 17.Rxb5 ja valkea voittaisi upseerinsa korkojen kera takaisin.) ja 17.La4 Lc5:n jälkeen tulitus jatkui:
Komea 18.Rxe6! murskasi vastarinnan lopullisesti. Peli jatkui 18.-fxe6 19.Lxc5 0-0-0 20.Le7 ja valkea voitti 43 siirrossa.
Heini Puuska ja Juho Pelto pelasivat melko sopuisalta vaikuttaneen tasapelin, jossa rauhasta sovittiin välittömästi kun se liigan sääntöjen mukaan oli mahdollista.
TuTS – Gambiitti 3-5
Sipilä Vilka – Nouro Mikael 1-0
Sorsa Nuutti – Manninen Marko ½-½
Järvenpää Jari – Jouhki Yrjö Markus 0-1
Topi-Hulmi Teemu – Pääkkönen Timo ½-½
Linden Lari – Ristoja Samu ½-½
Vainio Valo – Ristoja Jan 0-1
Byggmästar Lars – Tumanov Dmitri 0-1
Pihlajasalo Hannu – Lehto Ville ½-½
Nouro sai Sipilää vastaan avauksesta erinomaisen aseman. Tilanne oli kuitenkin haastavasti hallittava ja pieni epätarkkuus päästi Sipilän mukaan peliin.
Nouro pelasi tässä 22.Rc4, minkä jälkeen seurasi 22.-Rxb3 23.axb3 b5 24.Re3 c6 ja asema oli hyvin epäselvä ja potentiaalisesti jopa valkealle vaarallinen. Tarkempi olisi ollut säilyttää valkoruutuinen lähetti 22.Lc2:lla ja laittaa seuraavaksi kuningas b2:een. Tällöin asema vaikuttaisi edelleen valkealle mukavammalta.
Vaikeassa asemassa tehtiin tämän jälkeen puolin ja toisin pieniä virheitä, mutta viimeisimpään ja vakavimpaan syyllistyi valkea.
Asema on muuttunut valkean kannalta kriittiseksi, eikä aseman parasta siirtoa 30.bxc5! olisi vastauksen 30.-b4! vuoksi aivan helppoa tehdä. 31.cxb4 Dxb4 32.De3 pitäisi kuitenkin ”talon” vielä toistaiseksi pystyssä.
Pelissä tapahtunut 30.De3 yksinkertaisesti häviää: 30.-cxb4 31.cxb4 Dxf5 ja valkean heikko kuningasasema ratkaisi pelin mustalle.
Sorsan ja Mannisen peli alkoi rauhallisesti, mutta pian valkeilla pelanneen Sorsan hieman epäilyttävä ratkaisu muutti tilannetta.
Ei valkean avaus mikään valtava menestys ole ollut, sillä mustan asema vaikuttaa jo helpommin pelattavalta. Tasa-asemasta toki lienee kysymys.
Sorsa pelasi nyt kunnianhimoisesti 19.f4?!, johon Manninen vastasi solidilla 19.-Re7:llä, mutta tarjolla oli jo struktuurille tyypillinen idea 19.-b5!, joka vaikuttaisi juuri tässä tilanteessa erittäin tehokkaalta. Esim. 20.a3 a5 ja musta toteuttaa seuraavaksi (mahdollisesti pienten valmisteluiden jälkeen) b4:n. Sen estäminen pelaamalla itse 21.b4 ei 21.-Rd5:n vuoksi olisi mahdollista.
Jatkossa Mannisen ehkä liiankin varovainen pelinvienti antoi Sorsalle mahdollisuuden tasoittaa asema ja saada myöhemmin jopa pieniä etenemismahdollisuuksia. Todelliseen häviönvaaraan musta ei kuitenkaan missään vaiheessa joutunut, vaan puolusti tasapelin varsin vaivattomasti.
Järvenpää pelasi mustilla Jouhkia vastaan lauantain pelinsä tapaan hollantilaisen puolustuksen Leningradin muunnelmaa ja sai jälleen hyvän aseman.
Jouhki on käynyt ryöstämässä mustalta a7-sotilaan, mutta Järvenpäällä on siitä hyvä korvaus. Esim. 21.-Rc5! näyttäisi oikein mallikkaalta pelitavalta.
Vaikea sanoa, mitä vikaa Järvenpää tässä näki, sillä mustan valinta 21.-Rb8 antoi valkealle etua. Etu olisi voinut kasvaa jo tässä vaiheessa lähes ratkaisevaksi, mutta valkean pienet epätarkkuudet päästivät mustan hetkellisesti takaisin peliin.
Hieman ennen 40. siirtoa virheisiin sortui kuitenkin musta, ja lisäajan alkaessa asema oli jo selvästi valkean tekninen voitto. Jouhki realisoi etunsa vaivattomasti.
Pääkkönen ratkaisi mustilla Topi-Hulmia vastaan asemaongelmansa (sikäli kun niitä oli) tyylikkäällä sotilaanuhrauksella.
Valkealla vaikuttaisi olevan ainakin näennäistä painostusta, mutta musta osoitti tämän harhaksi. Peli jatkui 22.-b5! 23.Lxb5 Le6 24.a3 ja Tfd8:n jälkeen sotilaasta saatu korvaus riitti tasa-asemaan ja Pääkkönen piti tasapelin vaivatta.
Samu Ristojan ja Lari Lindenin peli kuivui reippaasti jo melko varhaisessa vaiheessa. Syntyneessä asemassa yritteliäämmällä päällä oli mustilla pelannut Linden. Kovin suuria ongelmia ei tasapelin pitämisessä Ristojalla kuitenkaan ollut.
Vainion ja Jan Ristojan peli kääntyi jo aikaisin mustilla pelanneelle Ristojalle.
Vainio on saanut valkeilla lupaavan aseman ja nyt esim. 9.f3 vaikuttaisi asemanmukaiselta siirrolta. Mustalla olisi sen jälkeen tiettyjä haasteita ratkaistavanaan.
Pelissä tapahtunut 9.f4? näyttää asemallisesti täysin väärältä, sillä mustan potentiaalinen ongelmalähetti g7:ssä herää nyt henkiin. Peli jatkui 9.-exf4 10.Ld4 Rf6.
Vainiolla ei ollut paras pelipäivänsä. Tässä olisi pitänyt pelata 11.Dxf4, mutta 11.-g5!:n jälkeen musta saisi ratkaistua e7-ratsunsa tilaongelmat. Asema olisi kuitenkin melko tasan.
Sen sijaan pelissä tapahtunut 11.e5? oli suora syöttö mustan lapaan jatkossa 11.-dxe5 12.Lxe5 g5. Ristoja sai erinomaisen aseman eikä antanut enää vastustajalleen mahdollisuuksia.
Gambiitin otteluvoiton ratkaisi mahdollisesti edellispäivän häviöstään sisuuntunut Dmitri Tumanov. Mustilla pelanneen Lars Byggmästarin avaus vaikutti hyvin spekulatiiviselta ja johti häviöasemaan jo n. 20.siirron kohdalla. Tumanov realisoi voittoasemansa kaikessa rauhassa pisteeksi.
Hannu Pihlajasalon ja FM Ville Lehdon peli päättyi tasan jo 21.siirron kohdalla, mutta juuri ennen tätä mustilla pelanneella Lehdolla oli maukas mahdollisuus.
Musta pelasi 20.-d5 ja 21.exd5:n jälkeen sovittiin tasapelistä.
En sitten tiedä harkitsiko Lehto 20.-Rxe4:ää. Se nimittäin näyttäisi melko selvältä mustan edulta esim. jatkossa 21.Rxe4 Dxe4 22.Dxa6 Ta8.
Kaikki menettäneet pisteitä – liigakausi äärimmäisen tasainen
Liigassa on joukkueesta riippuen pelattu nyt kolme tai neljä ottelua, joten suuria johtopäätöksiä ei vielä voi tehdä. Huomionarvoista kuitenkin on, ettei yksikään joukkue ole selvinnyt ilman pistemenetyksiä.
Sarja vaikuttaa tällä kaudella poikkeuksellisen tasaiselta, ja mitä tahansa voi vielä tapahtua – jo nyt on nähty runsaasti ristiinpelaamista.
Palautetta ja kommentteja raporttiin liittyen voi lähettää osoitteeseen: toni.ponnio@shakkiliitto.fi.
SM-liiga jatkuu marraskuussa:
La 15.11.2025
Espoo MatSK 2-SalSK
HSL Areena HSK-Gambiitti
Sastamala VammSK-MatSK
Tampere TammerSh-Aatos
Su 16.11.2025
Espoo MatSK-HSK
HSL Areena Aatos-MatSK 2
Sastamala VammSK-TammerSh
Vantaa Gambiitti-SalSK
SM-liiga jatkuu jännittävänä – kaikki joukkueet menettäneet jo pisteitä Read More »
