Marraskuussa pelattiin liigan syyskauden viimeiset ottelut ennen joulutaukoa.
15.11.2025
HSK – Gambiitti 2.5-5.5
Cattaneo Marco – Nouro Mikael 1-0
Norri Joose – Jouhki Yrjö Markus ½-½
Lehto Antti – Pääkkönen Timo 0-1
Binham Timothy – Hynninen Juha 1-0
Parkkinen Jyrki – Ristoja Samu 0-1
Vesa Mikke – Ristoja Jan 0-1
Mäkinen Ville – Tumanov Dmitri 0-1
Kaitaranta Sameli – Lehto Ville 0-1
Helsingin Shakkiklubin ja Gambiitin ottelun kärkipöydällä KvM Mikael Nouro ja FM Marco Cattaneo pelasivat Caro-Kann-puolustuksen vanhaa päämuunnelmaa (1.e4 c6 2.d4 d5 3.Rc3 dxe4 4.Rxe4 Lf5) ja 14.siirron jälkeen oltiin seuraavassa asemassa:
Mustilla pelaava Cattaneo on viimeksi siirtänyt 14.-Lxd2+ ja nyt Nouron pitäisi päättää kummalla nappulalla lyödä takaisin d2:een.
Käytössäni olevan tietokannan mukaan tässä on aiemmin pelattu aina 15.Rxd2 ja esimerkkijatkossa 15.-Db4 16.Db3 Dxd4 17.0-0-0 päädyttäisiin terävään asemaan, klassisesti ”molemminpuolisin mahdollisuuksin”.
Nouro pelasi kuitenkin uutuuden 15.Dxd2 ja peli jatkui 15.-Db5 16.Rc5 Rxc5 17.dxc5 Thd8 18.Dc3 Td5, jolloin tultiin kamppailun kannalta kriittiseen asemaan:
Kone liputtaa tässä edelleen tasa-asemaa, mutta ihmissilmään mustan asema näyttää kyllä jo mukavammalta. Vielä mukavammaksi se muuttui pelisiirrolla 19.Rd4?!, joka sai kiusallisen vastauksen 19.-Te5+, ja valkean kuningas jäi pysyvästi keskustaan. Muutaman siirron kuluttua nähtiin jo pelin ratkaisu:
Valkean on pelannut viimeksi daaminsa c3:sta b4:ään. Daamin lyömistä seuraisi tietysti ratsuhaarukka c6:sta ja valkea olisi enemmän kuin tyytyväinen.
Mustalla oli kuitenkin takataskussaan tyylikäs kumous: 22.-Txd4! 23.Db7+ Td7 24.Dxa8 Df4+ 25.Kb1 Re4!, jonka jälkeen peli ei enää kauaa kestänyt.
KvM Joose Norrin ja FM Yrjö Markus Jouhkin pelissä mustilla pelannut Jouhki sai jo varhain edullisen aseman, joka loppupeliin siirryttäessä vaikutti jo voittoa lupaavalta. Eriväristen lähettien loppupeli tarjoaa kuitenkin usein puolustavalle osapuolelle hyviä käytännön tasapelimahdollisuuksia.
Mustalla on toki kaksi sotilasta enemmän ja periaatteessa voittoasema, mutta tasapeliskenaariokin on jo nähtävissä.
Norri pelasi 46.a5! ja Jouhkin lyötyä sotilaan päädyttiin muutaman siirron kuluttua seuraavaan asemaan:
Pelatako tässä 49.-Kd5 vai 49.-Kf5, kas siinä pulma. Musta valitsi 49.-Kf5?!, joka oli askel harhaan. Parempi olisi ollut 49.-Kd5!, jolloin valkea ei käytännössä pääsisi haluamaansa rakennelmaan, jossa kuningas viedään daamisivustalle a-sotilaiden alle ja sen jälkeen odoteltaisiin.
Mustan kuningassivustan enemmistö 3-2 ei tällöin auttaisi, sillä valkea voisi uhrata lähettinsä sotilasvaihtojen jälkeen mustan viimeiseen sotilaaseen. Mustan ongelmana on a-sotilaiden korotusruutuun nähden vääränvärinen lähetti.
Pelissä sovittiin tasapelistä jo muutaman siirron kuluttua:
Opettavainen tilanne, jossa kolmen sotilaan enemmyys ei riitä voittoon!
Gambiitin tämän kauden toistaiseksi kovin pistetykki, FM Timo Pääkkönen, valitsi valkeilla harvakseltaan pelaavaa shakkimestari Antti Lehtoa vastaan melko kuivan avauksen maineessa olevan Skottilaisen neliratsupelin. Vaikka muunnelman tasapeliprosentti on huomattavan suuri, ei sen pelaaminen käytännön pelissä ole varsinkaan mustalle aina niin helppoa.
Tarkastellaan hieman pelissä syntynyttä asemaa valkean 18.siirron jälkeen.
Kyllä, tasapelin suuntaan vihjaavia elementtejä löytyy, mutta myös epätasapainoa. Käytännössä valkea voi pelata asemaa melko riskittä.
Musta valinta oli luonnollinen 18.-Td8, jossa ei tietenkään sinällään ole mitään vikaa, mutta tarjolla oli myös aktiivisempi 18.-Te8!, jolloin kysymys kuuluu tietysti mitä tapahtuisi 19.Ld7:n jälkeen? No, musta pelaisi 19.-Te2! ja esim. jatkossa 20.Lxc6 Txc2 21. Lxd5 Td4! uhkaisi jo kahdentaa tornit kakkosriville riittävin vastapelein. Todettakoon toki ettei valkean tähän jatkoon tietenkään kannattaisi mennä, vaan pelata 18.-Te8:n jälkeen jotakin vähemmän suoraviivaista.
Pelissä musta joutui pian asemalliseen ahdinkoon.
Asiat eivät ole edenneet mustalle kovinkaan suotuisasti. Valkean lähetillä on huomattavasti enemmän tulevaisuutta kuin mustan vastaavalla: sen saa jatkossa esim. c4:ään, jolloin se kutittelee ikävästi mustan f7-pistettä, kun taas mustan lähetin tulevaisuus on lähinnä suojella omia heikkoja sotilaita.
Pääkkönen pelasi tässä 35.f4, jota en sinällään halua arvostella, sillä asema pysyi näinkin erittäin miellyttävänä, mutta nostan kuitenkin esiin mahdollisuuden 35.Txe5!, jolloin sotilasaseman eheytyminen ei tällä kertaa suinkaan helpottaisi mustaa. Esim. 35.-fxe5 36.Lc4 Te7 37. Kf3!
Pelin jatkuessa valkea paranteli asemaansa kaikessa rauhassa mustaa vähitellen kuristaen ja toi pisteen kotiin teknisesti mainiolla esityksellä.
KvM Timothy Binham sai shakkimestari Juha Hynnistä vastaan jo varhaisessa vaiheessa maukkaan mahdollisuuden.
Binham valitsi tässä klassisen keskustan sulkemisen pelaamalla 12.d5, mutta tarjolla oli myös suoraviivainen 12.Lxf6! Lxf6 13.c5! jolloin musta saisi olla jo todella tarkkana.
Kamppailu eteni pelijatkossakin valkealle suotuisasti.
Valkean asema on todella lupaava, ja poistamalla mustan ikävän ratsun 27.Lxf4!:llä olisi se vieläkin lupaavampi esim. jatkoissa 27.-gxf4 28.Df3 tai 27.-Txf4 28.Tc4.
Binhamin valinta oli kuitenkin terävä upseerinuhraus 28.Rxd6!? Dxd6 29.Tc6 Df8 30.Txe5, joka osoittautui käytännön pelissä myös erittäin toimivaksi ja toi lopulta pisteen pienten käänteiden jälkeen.
CM Jyrki Parkkinen sai mustilla shakkimestari Samu Ristojaa vastaan nopeasti lupaavan aseman. Muutamat väärät ratkaisut käänsivät pelin kuitenkin pian täysin ylösalaisin.
Mustan asema vaikuttaa melko miellyttävältä, mutta 19.-Lxf3? on mielestäni asemallisesti hyvin arveluttava ratkaisu. Ensinnäkin lähettiparista luopuminen ylipäätään on tässä melko suuri päätös ja toisekseen mustan lähetillä oli tärkeä tehtävä kontrolloida vaaleita ruutuja.
Seuraava valkean pussiin pelannut valinta oli 23.-Rg2?, jonka sijaan 23.-Re6 ja lähetin vieminen seuraavaksi f4:ään näyttää aivan kelvolliselta. Peli jatkui 24.Rxg2 Lxd2 25.Re3 Lxe3? 26.fxe3 ja valkea voitti nopeasti.
Nuori Mikke Vesa sai valkeilla avauksesta lupaavan aseman FM Jan Ristojaa vastaan, mutta terävässä kamppailussa pienet epätarkkuudet johtavat usein suuriin ongelmiin.
Eri puolille linnoittuneet kuninkaat tekevät tilanteesta erittäin jännittävän. Musta on pelannut viimeksi 11.-b5, johon valkea vastasi nyt 12.e5?!
Valitettavasti tällä kertaa sivustalla tapahtuvaan toimintaan oikea ratkaisu ei ollut klassinen isku keskustassa. Valkean olisi tullut kiirehtiä oman offensiivinsa kanssa kuningassivustalla. Hyvä mahdollisuus olisi ollut 12.Rg5 e6 13.h4! ja nyt esim. 13.-h6 tarjoaisi mielenkiintoisen mahdollisuuden 14.Rxf7!?.
Valkean kannalta pahemmat ongelmat alkoivat muutamaa siirtoa myöhemmin.
Tässä luonnolliselta vaikuttava 14.Lh6 pitäisi pelin edelleen melko epäselvänä, mutta kamppailussa tapahtunut 14.axb5? antoi mustan hyökkäykselle melkoisesti vauhtia jatkossa 14.-a4 15.La2 a3!, jonka jälkeen suuria käänteitä ei enää nähty, vaan kokeneempi pelaaja hoiti homman tyylillä.
Shakkimestari Dmitri Tumanovin ja Ville Mäkisen pelissä oltiin 12 siirron jälkeen seuraavassa asemassa:
Musta näyttäisi onnistuneen avauksessaan melko hyvin ja valkean pitää olla jo tarkkana ettei jäisi huonommalle puolelle. Tulee mieleen esim. 13.g3!?
Valkea valitsi tässä kuitenkin asemallisesti hyvin arveluttavalta näyttävän 13.g4?!:n. Pahasti tummia ruutuja heikentävä siirto antoi mustalle edun, jota hän pitkään realisoikin aivan mallikkaasti.
Jos jotain haluaa, pitää usein jotain myös antaa. Tässä se jokin olisi mustan kannalta ollut c4-ruudun luovuttaminen valkealle vastineeksi oman vahvan c5-ratsun aseman varmistamisesta. Eli oikealta vaikuttaisi 28.-b4.
Valitettavasti mustan ote kirposi hänen pelattuaan 28.-Db7? ja valkea pääsi taas mukaan peliin jatkossa 29.b4 Ra4 30.Dc6.
Tämän jälkeen kamppailun virtaus kääntyi ja Tumanov käänsi tilanteen edukseen.
Sameli Kaitarannan ja FM Ville Lehdon kamppailussa valkeilla pelanneella Kaitarannalla oli omat hetkensä, mutta Lehto oli muutamassa kriittisessä kohdassa taktisesti vastustajaansa huomattavasti valppaampana.
Tuokiokuva pelistä:
Valkea pelasi tässä hieman varomattomasti 21.Ld4? (esim. 21.Tfc1 olisi täysin ok), johon musta täräytti dynaamisesti 21.-c5! ja hankki selvän edun jatkossa 22.dxc6+ Lf7 23.Dc3 Rxc6!
Mustan pienten epätarkkuuksien ansiosta valkea pääsi vielä peliin mukaan, mutta Lehto käytti myöhemmin tarjoutuneet uudet mahdollisuudet hyväkseen kokonaisen pisteen arvoisesti.
TammerSh – Aatos 3.5-4.5
Köykkä Pekka – Nybäck Tomi 0-1
Ahvenjärvi Jani – Salonen Aku ½-½
Mertanen Janne – Seeman Tarvo 1-0
Penttinen Jarkko – Virtanen Antti ½-½
Jaakkola Niklas – Salo Heikki ½-½
Pönniö Toni – Hokkanen Petri 1-0
Martinec Tamas – Pulkkinen Kari 0-1
Lehtioksa Jorma – Zhang Yiming 0-1
TammerSh–Aatos-ottelun kärkipöydällä valkeilla pelannut SM Tomi Nybäck voitti KvM Pekka Köykältä melko puhtaasti laadun keskipelissä ja näytti etenevän kohti helppoa voittoa, kunnes Köykälle avautui kuin tyhjästä täysin yllättävä mahdollisuus.
Valkea on pelannut viimeksi daaminsa g5:een ja Txh5 näyttäisi melko pahalta uhkaukselta. Todella vähällä ajalla ollut Köykkä pelasi nyt luonnollisen 33.-Lg7:n, ja 34.Lxg7 Kxg7 35.Txh5:n jälkeen valkea voitti melko kliinisesti 42 siirrossa.
Yllättävää kyllä, musta olisi päässyt peliin mukaan pelaamalla 33.-Dc2!, sillä nyt 34.Txh5:ttä seuraisi 34.-Lg7!
Tarkastellaan hieman tätä mahdollista asemaa:
Valkean 35.Lxg7:ää seuraisi 35.-gxh5 ja lähetin paljastusshakkiin tulisi 36.-Dg6, jonka jälkeen musta näyttäisi pärjäävän. Jos taas 35.Th3, niin yllättävä 35.-Df5! toimisi oikein hyvin esim. jatkossa 36.Dxf5 exf5 37.Lxg7 Kxg7 38.f4 Tb8!, jolloin mustan aktiviteetti korvaisi kvaliteetin vähemmyyden.
Vähällä ajalla kaikkea tätä on luonnollisesti hyvin vaikeaa arvioida, eikä olekaan yllättävää ettei jatkoa laudalla nähty.
FM Jani Ahvenjärvi ja FM Aku Salonen pelasivat molemmin puolin korrektin pelin, jossa tasapaino pysyi koko pelin ajan ja piste puolitettiin hieman ennen 40.siirtoa.
KvM Tarvo Seeman hieroi FM Janne Mertasta vastaan kaikessa rauhassa erittäin edullista torni+hyvä ratsu vastaan torni+nihkeä lähetti -asetelmaa, kunnes tapahtui kummia.
Valkealla oli aiemmin selvästi suurempi etu, mutta edelleen voisi yrittää pelata nöyrästi 44.Ke2. Valkean valinta oli kuitenkin luonnollinen 44.Ke4 ja peli jatkui 44.-Kb8 45.Ta6 Tb2
Varoituskellot eivät soineet, sillä valkea pelasi nyt 46.Tc6?? (tasa-asema olisi säilynyt esim. 46.Kf5:llä), jonka jälkeen mustan vastaus 46.-Tf2! lienee tullut melkoisena shokkina. Uhkaa matti f4:stä ja sen estää ainoastaan 47.Rh5, mutta sitä seurannut 47.-Tf7! asetti valkean ratkaisevaan siirtopakkoon:
Jos 48.Ta6, musta voittaisi esimerkiksi siirrolla 48.–Te7+ ja jatkamalla sen jälkeen Te3(+) voittaen d3-sotilaan. Valkea olisi tässä asemassa täysin avuton, sillä hänen nappulansa ovat käytännössä kokonaan poissa pelistä.
Peli jatkui 48.a6 Ka7, jonka jälkeen Seeman yritti vielä pientä pattikikkaa: 49.Rf6 Txf6 50.Txc7+
Mattiuhkaus f4:ssä ratkaisee ja peli päättyikin mustan voittoon siirtojen 50.-Kb8! (ei tietenkään 50.-Kxa6?? 51.Tf7! tasapelein) 51.Tb7+ Kc8 52.Tb8+Kxb8 53.a7+ Kc7! jälkeen.
FM Jarkko Penttisen ja FM Antti Virtasen pelissä ei mullistavaa tapahtunut, vaan tasapelistä sovittiin 21 siirrossa.
FM Heikki Salo ja Niklas Jaakkola löivät puolestaan pöytään melkoisen trillerin, jossa molemmilla oli omat mahdollisuutensa. Kamppailusta voisi kirjoittaa enemmänkin, mutta tyydyn tarjoamaan siitä vain dramaattisen lopun:
Valkeilla pelannut Salo on puolustanut torniloppupeliä sotilasta vähemmällä ja tasapeli on jo lähes käden ulottuvilla, mutta siihen ei kuitenkaan pitäisi riittää pelisiirto 50.Tf4?. Valitettavasti Jaakkola ei käyttänyt tilannetta hyväkseen vaan pelasi 50.-Te1? ja peli päättyi tasan jatkossa 51.c7 Te2+ 52.Kb1 Kxc7.
Niklas oli varmasti nähnyt voittosiirron 50.-a2!, mutta ei varmaankaan loppuun asti kriittistä ja haastavaa jatkoa 51.Kb2 (51.Ta4 johtaa esim. 51.-Te1:n jälkeen mustan voittoisaan sotilasloppupeliin jatkossa 52.Txa2 Te2+ 53.Kb3 Txa2 54.Kxa2 Kxc6) 51.-Tc1! 52.Kxa2 Ke7!
Seuraavaksi putoaa c6-sotilas, jonka jälkeen valkean kuninkaan sijainti auttaa mustaa voittamaan torniloppupelin helposti.
Pelin dramaattisuutta lisäsi vielä se, että se oli ottelun viimeinen — mustan voitto olisi tarkoittanut koko ottelun päättymistä tasan.
Omassa pelissäni vastasin valkeilla FM Petri Hokkasen Caro–Kann-puolustukseen hieman harvinaisemmalla variantilla (1.e4 c6 2.d3 d5 3.Lf4!?). Tämähän ei varsinaisesti lupaa etua, mutta tarkoitukseni olikin saada laudalle vastustajalle mahdollisesti vieras asematyyppi.
Uskoakseni myös onnistuin tässä, sillä jo reilun kymmenen siirron jälkeen pidin asemaani hyvin lupaavana — mutta sitten taidot eivät enää riittäneet, ja tarjosin Petrille köyttä oikein kunnolla.
Muutama päämäärätön siirtoni on johtanut kaiken edun sulamiseen. Nyt mustalla olisi ollut mainio mahdollisuus 20.-Rd7!, jolloin esim. 21.Lb4 c5 22.La3 b5! olisi antanut lupaavan vastapelin.
Vastustajani valinta oli kuitenkin hänen epäonnekseen 20.-Le6? ja jatkossa 21.Lxe6 fxe6 22.Rd4 valkealla oli jälleen etua.
Seuraavat siirrot tehtiin sitten enemmän tai vähemmän molemminpuolisessa kiireessä, ja tällä kertaa olin onnekkaampi. Tilannetta auttoi myös se, että asemani oli huomattavasti helpommin pelattava.
FM Kari Pulkkisen ja Tamás Martinecin Espanjalaisen pelin Jänischin gambiitilla alkanutta peliä vierestä seuratessani mieleeni tuli suomalaisittain ikimuistoinen ja kuuluisa peli Kasimdzhanov–Nybäck, Hanty-Mansijskin shakkiolympialaiset 2010.
Tamás poikkesi tästä edeltäjästä 9.siirrossa ja seurasi mielenkiintoinen ja terävä kamppailu omine käänteineen.
Nappaan tästä pelistä erään mielenkiintoisen hetken:
Musta pelasi tässä 22.-Dd7, joka on toki täysin pelikelpoinen, mutta mielenkiintoinen mahdollisuus oli 22.-0-0-0! 23.Rxf4 De5.
Pelissä valkea sai pian tämän jälkeen lupaavan aseman ja vei värinsä lopulta voittoon 37 siirrossa.
Viimeisellä pöydällä Suomen nuorin mestariehdokas, Aatoksen Yiming Zhang, oli ratkaisuhetkillä vastustajaansa, Tammer-Shakin Jorma Lehtioksaa, terävämpi.
Valkeilla pelanneella Lehtioksalla oli kuitenkin pelin alkupuolella mielenkiintoinen mahdollisuus.
Musta on pelannut 17.-Rb3, johon valkea vastasi nyt 18.Ta2.
Hyvin lupaava, toki laskemista vaativa vaihtoehto oli 18.Ta7!, jonka jälkeen musta saisi olla tarkkana. Hyviä esimerkkejä aseman vaaroista olisivat 18.-Lc5 19.Tb7 Tb8? 20.dxe6 fxe6 21.Dxd7+! tai 18.-Db6? 19.Txd7!
MatSK 2 – SalSK 3-5
Ebeling Mika – Kulaots Kaido ½-½
Fraser Scott – Kiik Kalle 0-1
Kurkijärvi Mikko – Hartikainen Markku 0-1
Tolonen Mikko – Valkama Eero ½-½
Salimäki Janne – Westerinen Heikki 0-1
Nieminen Kari – Rehn Ralf ½-½
Sjöman Tapani – Pelto Juho ½-½
Kokkonen Lassi – Närhi Kimmo 1-0
Viime kausien hissijoukkue MatSK 2:n kärkipelaaja FM Mika Ebeling on pelannut kovalla ykköspöydällä vähintäänkin tyydyttävästi. Tällä kertaa hän piti mustilla melko varmaotteisen tasapelin SM Kaido Kulaotsia vastaan.
Virolaissuurmestarilla oli käytännössä vain yhdessä kohtaa peliä todellinen mahdollisuus.
24.Rf3 olisi antanut tässä valkealle etua, esim. luonnollinen 24.-Tfe8 saisi vastauksen 25.Db5!
Pelisiirtoon 24.Dc4 tuli vahva vastaus 24.-Lc5!, joka antoi mustalle riittävästi vastapeliä, eikä Ebelingillä ollut tämän jälkeen enää vaikeuksia.
Matinkyläläisten Scott Fraserin avaus valkeilla meni KvM Kalle Kiikiä vastaan jo varhain pieleen, eikä kokeneella suomenkävijällä ollut vaikeuksia varmistaa joukkueelleen täyttä pistettä.
Samoin kävi seuraavalla pöydällä, kun Mikko Kurkijärvi mustilla Skandinaavisessa puolustuksessa pelasi epätarkasti FM Markku Hartikaista vastaan.
Shakkimestari Mikko Tolosen ja FM Eero Valkaman pelissä valkeilla ollut Tolonen valitsi Valkaman Phildorin puolustusta vastaan ns. Kiili-muunnelman (Ks. tarkempia tietoja edellisestä liiga-artikkelista), 5.Tg1:n.
Kumpikaan ei käsitellyt avausta aivan tarkimmalla mahdollisella tavalla, mutta pian Valkamalle aukesi hyviä mahdollisuuksia.
Musta pelasi 12.-Db6, joka toimi oikein hyvin valkean vastattua 13.f3?, jolloin 13.-Rxe4! oli hyvin tehokas.
Tarjolla olisi ollut myös 12.-Dxe4! (13.Rxe4 Rf3X), johon kriittinen jatko kuuluisi 13.f4 Rfxg4! 14.Txg4 Rf3+ ja musta selviää kasan keskeltä lopulta erittäin edulliseen asemaan. Tämän muunnelman arvioiminen ei kuitenkaan ole helppoa, eikä Eeron valintaa pelissä voi oikein arvostella.
Hetken kuluttua mustan asema oli kasvanut jo voittoa lupaavaksi.
Valkama jatkoi tässä todennäköisesti jo edellisessä siirrossa alkanutta suunnitelmaa pelaamalla 21.-Dxb2, mutta heitti sillä suurimman osan edustaan pois jatkossa 22.Tb1 Dxe2+ 23.Dxe2 Lxe2 24.Kxe2.
Tämän jälkeen etu (ja voittoasema!) vaihteli puolelta toiselle.
Viimeinen käänne nähtiin seuraavassa asemassa:
Esim. 52.-h2 säilyttäisi mustalla erinomaisia voitontoiveita.
Pelissä tapahtui kuitenkin 52.-Kc8?, jolloin valkean sai jatkossa 53.Lf5+Kb7 54.Rxc5+ dxc5 55.Lxh3 poistettua mustan ”myrkkymarjan” ja piti lopulta tasapelin.
SM Heikki Westerisen ja FM Janne Salimäen pelissä edettiin pitkään melko tasaisissa merkeissä.
Mikäli musta pelaisi jonkin asemaa ylläpitävän siirron, esim. 28.-Dd6, näyttäisi tilanne edelleen melko tasaiselta, toki valkean asema vaikuttaa ainakin omaan silmääni helpommin pelattavalta.
Pelissä tapahtunut 28.-Ref4 29.Rxf4 Rxf4 30.Lxf4 exf4 31.Da7 antoi valkealle selvän edun, jonka hän realisoikin varmasti voitokseen.
Kari Niemisen ja Ralf Rehnin pelissä kokeneilla shakkimestareilla tuntui olevan yhteinen ja rauhallinen tavoite, mutta toisenlainenkin lopputulos olisi voinut olla mahdollinen.
Peli jatkui 18.f4 Rc8 19.Tdd1 Txd1 20.Txd1 Td8 21.Txd8+ ja pelaajat sopivat tasapelistä.
Valkealla olisi kuitenkin ollut kuvioasemassa luonnollinen ja vahva 18.Tfd1, jolloin musta olisi pinteessä. Esim. 18.-Rc8 häviäisi, toki hieman pitäisi nähdä ja laskea: 19.Rf6+! gxf6 (19.-Kh8 20.Dd3+-) 20.Dg4+
20.-Kh7 (20.-Kh8 21.exf6 Tg8 22.Txd8 ja matti parissa siirrossa) 21.exf6 Tg8 22.De4+ Kh8 23.De3!
Valkean mattiuhkaus voittaa ratkaisevasti tavaraa, esim. 23.-Kh7 24.Dd3+.
Juho Pelto sai Tapani Sjömania vastaan valkeilla suuren edun, mutta antoi sitten vastustajalleen tarpeettomasti vastapeliä.
Valkean etu on haihtunut, ja musta on tulossa e4:ään vaihtamaan b3-sotilasta suojaavan ratsun. Pelto pelasi tässä 30.Tc1, minkä jälkeen seurasi juurikin 31.-Rfe4 ja 32.Rxe4 Rxe4 33.f3?! Rd6:n jälkeen sovittiin tasapeli asemassa, joka on ehkä hieman mukavampi mustalle: käytännössä hän pystyy voittamaan sotilaan takaisin, ja pieni puristus säilyisi.
Miten valkean ongelma olisi sitten pitänyt 30.siirrossa ratkaista? Ei näytä ihmissilmään helppoa, mutta onneksi Stockfish auttaa ja tarjoaa palstankirjoittajalle viisastelumahdollisuuden 30.Rf4! ja jos nyt 30.-Rfe4, niin 31.Rd3! Rxd2 ja valkealla on kätevä välisiirto 32.Rc5! suojaten b3-sotilaansa. En väitä että olisin itse tätä pelitilanteessa toki löytänyt, mutta hyvä esimerkki, kuinka kaikenlaisia resursseja asemasta kannattaa etsiä.
Lassi Kokkosen ja Kimmo Närhen Sisilialaisen Najdorf-muunnelmasta kehkeytyi terävä kamppailu.
Kokkonen pääsi upseerinuhrauksella niskan päälle, mutta paljoa ei vaadittu, että tilanne muuttui sekavaksi.
Jos jollekin lukijalle on vielä epäselvää, niin kyllä – käytän palstaa tehdessäni ja pelejä läpikäydessäni myös herra (vai rouva?) Stockfishia. Pyrin kuitenkin antamaan rajallisten taitojeni puitteissa myös omia, sanallisia arvioitani eri asemista.
Tässä masiinan mielestä mustalla on selvä etu, mutta vain yhdellä siirrolla ja jos tätä katsoo käytännön pelin kannalta, kyseessä lienee täysin epäselvä asema.
Musta erehtyi nyt pelatessaan 19.-Lc5? ja valkea pääsi tulittamaan ratkaisevasti: 20.Txd5! Lxe3 (lyönti d5:een ei estä ratkaisevaa hyökkäystä alkaen 21.R(x)e6+) 21.Rxe6+ Ke7 22.Txd7+!, eikä alasti riisuttu musta kuningas selvinnyt.
VammSK – MatSK 2-6
Meshkovs Nikita – Keinänen Toivo ½-½
Kantans Toms – Larkin Vladyslav ½-½
Pohjala Henri – Wartiovaara Oliver ½-½
Torkkola Henri – Aalto Patrik 0-1
Kauko Jussi – Lahdelma Henri 0-1
Paldanius Pekka – Lehtivaara Petri ½-½
Salonen Mikko – Tiitta Sauli 0-1
Pihlajamäki Seppo – Irjala Arttu 0-1
Vammalan ja matinkyläläisten ”edarin” kohtaamisessa ykköspöydän pelissä KvM Keinäsen ja SM Meshkovsin välillä ei suuria käänteitä nähty, vaan piste puolitettiin jo valkeilla pelanneen Keinäsen tehtyä 21.siirtonsa.
Toisella pöydällä MatSK esitteli uuden vahvistuksensa, ukrainalaisen KvM Vladyslav Larkinin. Larkin onnistui avauksessaan mustilla SM Toms Kantansia vastaan mainiosti ja näytti pääsevän jo aavistuksen paremmalle puolelle.
Etu ei vaikuttanut kasvavan missään kohtaa ennen pelin viimeistä asemaa valtavaksi, mutta siinä loppuasemassa onkin sitten ihmeteltävää:
Musta on viimeksi lyönyt 48.siirrollaan daamilla tornin f2:sta ja pelin siirrot päättyvät tähän, tuloksena tasapeli.
Tekisi kuitenkin mieli tarkistaa vielä mitä tapahtuu valkean väistäessä kuninkaallaan h3:een tai h1:een, näyttää nimittäin ”hieman tuuliselta”. Suosittelen lukijoita analysoimaan loppuasemaa ilman konetta. Löydättekö mahdollisesti mustalle voiton?
Pelaajien miettimisaikoja tietämättä en viitsi arvostella ratkaisua sen enempää.
FM Oliver Wartiovaara sai FM Henri Pohjalaa vastaan valkeilla heti avauksesta melkoisen murskaavalta vaikuttavan aseman, vai mitä mieltä olette?
Sekä 13.e5 että 13.0-0-0 näyttävät todella hyvältä valkealle. Oliverin valinta oli 13.e5 ja hetken aikaa vaikuttikin siltä, että hän pyyhkäisee vastustajansa nopeasti laudalta.
Kovana kamppailijana tunnettu Henri puolustautui kuitenkin sitkeästi ja selvisi loppupeliin upseeria vähemmällä. ”Piesistä” oli kuitenkin hyvältä vaikuttava käytännön korvaus, eikä edun realisointi ollut Oliverille lainkaan yksinkertaista.
Lopulta mustan taistelu palkittiin ja hän piti tasapelin 75 siirron jälkeen.
Shakkimestari Henri Torkkolan ja FM Patrik Aallon pelissä valkeilla pelanneelta Torkkolalta meni jo varhaisessa vaiheessa jotain pieleen, eivätkä sotkemisyritykset enää tämän jälkeen auttaneet, vaan Aalto voitti vakuuttavasti.
FM Henri Lahdelma jyräsi valkeilla FM Jussi Kaukon patenttiavauksen, Benonin, melko täydellisesti. Musta jäi ns. täysin telineisiin.
Shakkimestari Pekka Paldanius vaikutti olleen valkeilla suurimman osan peliä niskan päällä FM Petri Lehtivaaraa vastaan ja olisi hän luultavasti voinut jatkaa vielä loppuasemaakin. Suurimmat mahdollisuudet olivat siinä vaiheessa kuitenkin jo todennäköisesti kuihtuneet.
Shakkimestari Sauli Tiitan ja Mikko Salosen välisessä kamppailussa valkeilla pelannut Tiitta vaikutti alkuun olleen selvästi paremmalla puolella, mutta eteneminen ei ollut aivan simppeliltä.
Myöhemmin tultiin tilanteeseen, jossa peli olisi voinut päättyä siirtojentoistolla tasan, mutta tasapeliä ei ilmeisesti vaadittu. Syynä on toki saattanut olla myös vammalalaisille epäedullinen ottelutilanne.
Peli jatkui nyt 48.-Dh7 49.Tf2 Dh4 50.Tg2 Dh7 51.Tf2 Dh4 52.Tg2 Dh7 ja asema toistui siis tässä kohtaa kolmannen kerran.
Kysymys lukijoille: jos musta olisi halunnut vaatia tasapeliä, se olisi tämän pelin käytettävissä olevan informaation perusteella ollut mahdollista – mutta tiedättekö, miten se olisi tullut oikeaoppisesti tehdä?
Peli päättyi lopulta pitkän kaavan kautta valkean voittoon.
Seppo Pihlajamäen ja Arttu Irjalan pelissä mustilla olleella Irjalalla vaikutti olleen suurimman osan aikaa paremmat mahdollisuudet, mutta kamppailun loppuhetkillä olisi voinut käydä myös huonosti.
Valkea pelasi tässä 27.c5?? ja peli päättyi siirtojen 27.-Re4 28.Txb3 Rd2 jälkeen mustan voittoon.
Kuitenkin kuvioasemassa ns. haisee ja pahasti ja 27.Txf6! asettaisi mustalle melkoisia haasteita ratkaistavaksi. Paras puolustus olisi 27.-Txf6 28.Lxf6 Kh7! 29.Lxd8 Dxc4!, joka saattaisi toki pakon edessä löytyä, eikä ihmisten välinen peli olisi vielä ohi.
Vaikka kaikkia seurauksia ei olisikaan kyennyt laskemaan, olisi valkean käytännön pelissä kuitenkin ehdottomasti pitänyt tarttua tähän mahdollisuuteen.
16.11.2025
VammSK – TammerSh 5-3
Meshkovs Nikita – Ahvenjärvi Jani 1-0
Kantans Toms – Mertanen Janne 1-0
Torkkola Henri – Penttinen Jarkko 1-0
Kauko Jussi – Pönniö Toni 1-0
Paldanius Pekka – Martinec Tamas ½-½
Salonen Mikko – Lehtioksa Jorma ½-½
Satonen Arto – Sorvari Jarmo 0-1
Pihlajamäki Seppo – Moisio Miska 0-1
VammSK:n ja TammerSh:n ottelun pieni hauska erikoisuus oli kahden kärkipöydän avaukset, molemmilla niistä saatiin nimittäin laudalle Sisilialaisen puolustuksen O’Kellyn muunnelma (1.e4 c5 2.Rf3 a6).
Knoppitietona mainittakoon, että avausmuunnelma on saanut nimensä belgialaisen suurmestarin Albéric O’Kelly de Galwayn mukaan. Hän oli paitsi vahva shakinpelaaja, myös poikkeuksellisen kielitaitoinen ja arvostettu tuomari, joka toimi muun muassa kahden Petrosjan–Spasski-MM-ottelun päätuomarina.
Ahvenjärven valinta valkeilla Meshkovsia vastaan oli 3.c3, ja pian päädyttiin yksinäisen kuningatarsotilaan tyyppiasemaan.
Musta vaikuttaisi selvinneen avauksesta täysin kelvollisesti ja valkean pelissä valitsema 11.b4?! antoi jälkimmäiselle pelaajalle jo pientä etuakin.
Parannus olisi voinut olla 11.Re5!?, mutta sen jälkeen valkean pitäisi olla valmis vastaamaan järkevästi ainakin siirtoihin 11.-Rc6 ja 11.-Td8.
11.-Rc6:een voisi tulla 12.Lf4! ja valkean asema vaikuttaa melko mukavalta: kehitysetu ja jo pieniä uhkauksiakin.
11.-Td8:aan kone ehdottaa ensinäkemältä hieman erikoista 12.Lh5:ttä, jolloin jatko voisi olla 12.-g6 13.Lf3 Dxd4 14.Dxd4 Txd4 15.Le3 Td8 ja tultaisiin seuraavaan asemaan:
Valkealla vaikuttaisi olevan tässä daamittomassa keskipeliasemassa vähintään riittävä korvaus sotilaastaan. Daamisivustan ”katalonialaispaine” on mustan kannalta melko kiusallinen.
Pelissä latvialaissuurmestari kasvatti mustilla etuaan kaikessa rauhassa ja hoiti pisteen hyvin ammattimaisella tavalla.
Toisella pöydällä Kantansin ja Mertasen pelissä saatiin täysin erilainen asematyyppi Kantansin pelattua 3.c4.
Epätasapainoisessa asemassa musta näyttää pärjäävän. Kriittistä on nyt tietysti pohtia, miten suhtautua pitkällä aikavälillä valkean ratsun kiinnittävään lähettiin g5:ssä sekä puoliavoimen b-linjan mahdolliseen paineeseen.
Musta ratkaisi b-linjan ongelmat pelaamalla aktiivisesti 13.-b5!? ja kamppailu jatkui 14.cxb5 axb5 15.Dc2 Le6 melko tasaisin asemin.
Mielenkiintoinen tapa reagoida aiemmin esitettyihin haasteisiin olisi ollut myös 13.-h6, jolloin 14.Lh4 saisi vastauksen 14.-g5 15.Lg3 Rd7 ja asema vaikuttaisi jo mustalle mukavammalta. 14.Lxf6 Dxf6 15.Tb6 lienee tässä kriittinen jatko, jolloin tultaisiin seuraavaan asemaan:
Valkean b6-torni vaikuttaa melko kiusalliselta katsellen mustan d6-takasotilasta (esim. c5-siirto saattaisi olla idea mikäli valkea olisi siirtovuorossa) ja lähetin pitää suojella b7-sotilasta. Vai pitääkö?
15.-De7 ja perään pian Le6 voisi olla yksi idea, mutta tehokkain olisi pelata suoraan sotilaista välittämättä 15.-Le6!, jolloin 16.Txb7 Tfc8 antaisi mustalle mukavan ja riittävän korvauksen. Jos taas 16.Txd6?!, niin jommankumman tornin tuonti d8:aan antaisi mustalle jo pientä etua!
Pelissä Kantansilla oli pian omat mahdollisuutensa päästä paremmalle puolelle, mutta kun oikeat siirrot jäivät löytymättä, oltiin ajan huvetessa ja 40.siirtoa lähestyttäessä melko tasaisessa asemassa.
Kello tikittää ja mustalla on edessään iso päätös. Vaihtaako daamit vai ei?
Molemmissa vaihtoehdoissa on puolensa. Jos 39.-Dxd5 40.exd5 (40.cxd5 Txe4) Kf6 ja seuraavaksi esim. e4+Ke5 näyttäisi säilyttävän hyvät puolustusmahdollisuudet: sotilaan vähemmyydestä huolimatta nappulat olisivat melko aktiivisia.
Jos taas haluaisi säilyttää daamit, olisi 39.-Dc7!? aivan kelvollinen vaihtoehto, sillä daami katsoisi sekä c4:ään että suojaisi f7-pistettä.
Valitettavasti aikapulainen musta valitsi tässä 39.-Da6?? joka hävisi suoraan: 40.Tf3 f6 41.De6 1-0.
Penttisen ja Torkkolan välinen peli oli melkoisen terävä taistelu, jossa valkeilla olleella Penttisellä oli jo aikaisin erinomainen paikka ratkaista.
Pelisiirto 21.Da8+? olisi johtanut tasaiseen asemaan, mikäli musta olisi vastannut siihen 21.-Db8. Pelissä tapahtui kuitenkin 21.-Kd7? ja valkea sai 22.Rc5+ Ke7 23.Dxb7 jälkeen hyviä mahdollisuuksia.
Kuvioasemassa olisi kuitenkin ollut murskaava 21.Ra4!, jolloin Rb6+-uhkaus voittaisi.
Pelin ratkaisu oli lopulta dramaattinen.
Musta on pelannut viimeksi ratsunsa f3:een ja valkealla olisi tässä luonnollinen 28.Txe2+, joka johtaisi voittoa lupaavaan ratsuloppupeliin (mustan on pelattava 28-Te6 ja tornit vaihtuvat).
Valitettavasti valkea pelasi 28.Rxd6?? Rxe1 29.Rf5+ ja Kd7:n jälkeen tultiin seuraavaan asemaan:
Valkean ongelmana on, ettei 30.Kd2 voitakaan upseeria takaisin, sillä mustalla on välisiirto 30.-Lg4!
Peli jatkui 30.Rd4 Lc4 31.Kd2 Rg2 ja musta voitti 46 siirrossa.
Ja sitten on käsittelyssä taas palstanpitäjän oma peli, jossa kohtasin mustilla FM Jussi Kaukon.
Edellisen (ja ainoan) kerran tätä ennen olemme kohdanneet Jussin kanssa pitkässä pelissä Heart of Finland -turnauksessa 1994. Tulos oli tälläkin kertaa sama kuin reilut 30 vuotta sitten, mutta muunkinlainen lopputulema olisi voinut olla mahdollinen.
Jos tätä asemaa katsoo tietokannasta, on helppo todeta tämän olevan saksalaissuurmestari Matthias Bluebaumin spesiaalimuunnelma, varsinkin nopeammilla miettimisajoilla.
Jussi pelasi tässä hieman yllättävän 11.Ra3:n, jonka idea on tietysti Rc2+d4. Valmistelujeni ohuudesta kertoo se, että olin tässä jo omillani.
Pohdin tämän jälkeen hieman millä siirrolla aloittaisin, 11.-e5:llä vai 11.-c6:lla ja päädyin lopulta jälkimmäiseen. Kamppailu jatkui 12.Rc2 Dd6 13.d4 e5.
Valkea pelasi tässä melko nopeasti 14.d5?!, johon vastasin niinikään melko nopeasti 14.-cxd5 15.cxd5 e4, ja asema oli melko tasainen.
Mielenkiintoinen mahdollisuus olisi kuitenkin ollut 14.-Rg4 tai 15.-Rg4 uhkauksena seuraavaksi Dh6 ja jos valkea estää sen, antaa 15. tai 16.siirrossa f5-siirto mustalle melko lupaavan oloisen aloitteen kuningassivustalla. Valkean ongelmana on kuningasasemasta puuttuva sotilas.
Lopullinen niitti oli käytännössä pian tapahtunut surkea ratkaisuni.
Jos tässä pelaisi vain nöyrästi 20.-Tab8, olisi mustalla varmasti edelleen hyvät puolustusmahdollisuudet.
Luulin kuitenkin olevani nokkela ja pelasin onnettomasti 20.-Lb5??. Peli jatkui 21.Txb7 Lxe2 ja tässä aivoni olivat sulkeneet täysin pois luonnollisen siirron 22.Tc1 (olin katsonut vain 22.Te1 Ld3), joka johtaa mustan kannalta murheelliseen asemaan valkean tornien tunkeutuessa seiskariville.
Loppu oli kärsimystä ja Jussi hoiteli pelin varmasti voitokseen 31 siirrossa.
Martinecin ja Paldaniuksen peli vaikutti molemmin puolin melko korrektilta. Kummallakin oli kamppailun tuoksinnassa omat pienet hetkensä, mutta tasapeli oli varmaankin pelitapahtumiin nähden reilu lopputulos.
Salonen ja Lehtioksa pelasivat puolestaan melko tapahtumaköyhän pelin, jossa tasapelistä sovittiin jo 21.siirrossa.
Tamperelaisten ilonaiheet ottelussa kohdistuivat kahteen viimeiseen pöytään.
Seiskapöydällä Jarmo Sorvari jyräsi shakkimestari Arto Satosen. Ihan selvää kaikki ei kuitenkaan koko peliä ollut.
Valkealla on hyvin lupaava hyökkäysasema ja oma katseeni kohdistuu f6-ratsun kiinnitykseen. Ensimmäisenä tuli mieleen 13.Df3 ideana 13.-cxd3 14.Rg4! ja aloite näyttää ratkaisevalta. Muunnelman ongelmana on kuitenkin mustan 13.-h6! joka pilaa kaiken hauskuuden. Varianttia voi kuitenkin parantaa pelaamalla heti 13.Rg4!, jolloin 13.-cxd3 14.Df3! johtaisi toivottuun versioon.
Sorvari pelasi kuitenkin varman päälle 13.Le2?! joka antoi mustalle uuden oljenkorren. Muutaman siirron kuluttua Satosen villi ratkaisu johti kuitenkin nopeaan häviöön.
Mustan asema on edelleen f6-ratsun kiinnityksen vuoksi melko tukala.
15.-g5?? oli kuitenkin jo aivan liikaa ja 16.fxg5 Re4 17.Lh5:n jälkeen valkea sai ratkaisevan hyökkäyksen käytännössä ilmaiseksi ja voitti helposti.
Miska Moisiolla oli pelissä Seppo Pihlajamäkeä vastaan mustilla jo varhaisessa vaiheessa näppärä tilaisuus saada etua.
Mustan avaus on onnistunut hyvin ja valkean viimeinen siirto (10.c4) tarjoaisi jo mahdollisuuksia kammeta etua pelaamalla dynaamisesti 10.-cxd4 11.exd4 (11.Lxd4 Rxd4 12.exd4 e5! on vielä parempi mustalle) 11.- e5! ja nyt esim. 12.Rhf3 e4 tai 12.d5 Rd4! näyttävät todella lupaavilta mustalle.
Pelissä tapahtunut 10.-Dc7? näyttää puolestaan monestakin syystä oudolta, ja yksinkertainen 11.d5 antoi Pihlajamäelle selvän edun.
Pelin kulku kuitenkin kääntyi myöhemmin, kun musta rankaisi valkeaa hieman keinotekoisen näköisestä operaatiosta kuningassivustalla ja realisoi etunsa lopulta pitkän kaavan kautta voittoon.
Gambiitti – SalSK 4.5-3.5
Nouro Mikael – Kulaots Kaido 0-1
Manninen Marko – Kiik Kalle ½-½
Jouhki Yrjö Markus – Hartikainen Markku 0-1
Pääkkönen Timo – Valkama Eero 1-0
Hynninen Juha – Westerinen Heikki ½-½
Ristoja Samu – Rehn Ralf 1-0
Ristoja Jan – Heino Pessi 1-0
Tumanov Dmitri – Pelto Juho ½-½
Kärkipöydällä Nouron vaikea alkukausi liigassa jatkui mustilla Kulaotsia vastaan.
Espanjalaisen pelin Arkangelin muunnelmasta on syntynyt terävä asema, jossa varsinkin mustalta vaaditaan jo konkreettisia ratkaisuja.
Nouron 20.-Txe4? johti nopeasti häviöasemaan jatkossa 21.Txe4 Rxe4 22.dxc6 Rc3? 23.cxb7.
Kuten todettua, kuvioaseman tilanne ei ollut mustalle helppo. Kone liputtaa kvaliteetinuhrauksen 20.-cxd5! 21.Lxe8 Txe8:n puolesta jatkon ollessa 22.Rf5 g6! 23.Rxh6+ Kg7. Ihmiselle tämän muunnelman arvioiminen ei olisi todellakaan helppoa, joten ehkä mustalle tulisi etsiä parannuksia jo aiemmasta vaiheesta peliä?
KvM:t Marko Manninen ja Kalle Kiik pelasivat omien muistikuvieni mukaan 1990-luvulla useammankin keskinäisen pelin, mutta viime vuosina on tainnut olla hieman hiljaisempaa.
Tällä kertaa päädyttiin melko erikoisen näköiseen asemaan:
Tilanteen arvioiminen ei ole ihan helppoa, mutta mustan pelisiirto 22.-b4?! salli jatkon 23.Txe6 Txe6 24.Lh3 Tec6 25.Lxc8 Txc8 ja asema vaikutti muuttuneen valkealle edulliseen suuntaan:
Valkea pelasi nyt 26.Lxe5 ja Dxe5 27.Dc4+ Kh8 28.Tf5 Dc3:n jälkeen asema pelkistyi pian tasavoimaiseksi torniloppupeliksi ja piste jaettiin 43 siirrossa.
Mielenkiintoinen, joskin hieman laskemista vaativa jatko olisi ollut 26.Tf5 Dg4 27.Lxe5 Dxe4! (tärkeä resurssi mustan kannalta) 28.Tf4 Dxe5 29.Txb4
Tässä olisi arvioitava tietysti ensin daamiloppupeli, joka syntyy jatkossa 29.-cxb4 30.Dxc8+ Kf7 31.Dc4+ Kg6 32.Dxb4 Da1+ 33.Kf2 Dxa2.
Kuinka hyvät voitontoiveet valkealla tässä sitten olisi? Mene ja tiedä, kuten takavuosina eräs tunnettu urheiluselostaja tuppasi sanomaan.
Hartikaisen ja Jouhkin pelissä kriittinen hetki koettiin jo melko varhain.
Musta pelasi tässä 12.-h6?! ja 13.f4 Rg6 14.Dd3:n jälkeen valkean asema pelasi hiljalleen kuin itsekseen ja Hartikainen voitti pelin erittäin varmaotteisesti.
Kuvioasemassa vapauttava 12.-b5! toimisi hyvin ainakin esimerkkijatkossa 13.axb6 axb6 14.Txa8 Dxa8 15.f4 Rg6.
Seuraavalla pöydällä Eero Valkama sai tällä kertaa kokea Gambiitin hirmuvireisen Timo Pääkkösen voiman.
Mustilla olevan Valkaman 17.-Rxd5 pelasi tässä 18.exd5 Dc7 19.Rd2:n jälkeen enemmän tai vähemmän Pääkkösen pussiin. Pääkkönen paranteli tämän jälkeen asemaansa kaikessa rauhassa ja nappasi jo kauden neljännen voittonsa.
Pelijatkon sijaan 17.-Rc5 18.Lxc5 Dxc5 vaikuttaisi antavan aivan kelvollisia mahdollisuuksia myös mustalle.
Westerisen ja Hynnisen peli sovittiin tasapeliksi 26 siirrossa melko tasavoimaisessa asemassa.
Samu Ristojan ja Ralf Rehnin peliä on vaikea selittää auki parilla lauseella, joten katsotaan se kokonaan:
Ottelun lopputuloksen kannalta erittäin merkittävä oli seuraavan pöydän peli Pessi Heino-Jan Ristoja.
Salolaisten Heino oli ennen aikapulassa tapahtunutta pahaa virhettä se, joka peliä vei. Valitettavasti virhe oli sen verran merkittävä, että se maksoi tällä kertaa koko pisteen.
Dmitri Tumanov ja Juho Pelto toistelivat siirtoja jo aikaisessa vaiheessa tasapelin arvoisesti. Loppuasemaa mustilla pelannut Pelto olisi toki varmasti voinut jatkaakin.
Aatos – MatSK 2 6.5-1.5
Nybäck Tomi – Ebeling Mika 1-0
Salonen Aku – Fraser Scott 1-0
Seeman Tarvo – Kurkijärvi Mikko 1-0
Virtanen Antti – Tolonen Mikko ½-½
Salo Heikki – Salimäki Janne 1-0
Hokkanen Petri – Rauramaa Julius ½-½
Pulkkinen Kari – Nieminen Kari ½-½
Zhang Yiming – Kokkonen Lassi 1-0
Ebelingin ja Nybäckin peli päättyi mustilla pelanneen Nybäckin voittoon 100 siirron kamppailun jälkeen. Suurimman osan pelistä Nybäck oli selvästi paremmalla puolella, mutta välillä näytti siltä, että Ebelingin sitkeys olisi voinut tuoda hänelle puolikkaan pisteen.
Suurmestareiden ”ikävä” puoli (vastustajien kannalta!) on kuitenkin se, että heillä on kyky ja energia jatkuvasti löytää uusia ideoita pelin edistämiseksi.
Salosen ja Fraserin pelissä mustilla olleen Fraserin avaus onnistui mainiosti, mutta sitten väärä suunnitelma vei vaikeuksiin.
Mustalla on tässä useampikin kelvollinen siirto. Esim. 14.-Dd7, 14.-Rd7 tai 14.-d4 tulisivat nopeasti mieleen.
Mitään vikaa ei ollut myöskään pelissä tapahtuneessa 14.-dxe4:ssä, mutta 15.dxe4 Db8?! oli hieman oudohko ratkaisu. Parannus olisi voinut olla esim. 15.-Lc4 16.De3 De7.
Jatkossa valkea paranteli asemaansa huomattavasti mustaa loogisemmin ja peli oli kulkemassa vääjäämättä hänen taskuunsa. Pelastusrengas lensi kuitenkin vielä kertaalleen mereen.
Valkealla olisi tässä muutamakin lupaava ja selvän edun säilyttävä siirto. Itse pidän eniten 31.a5:stä, joka passaa ongelmat jälleen mustalle. Aseman kasassa pysymisen kanssa voisi olla melkoisia haasteita.
Salonen pelasi suoraviivaisesti 31.Lxd6 Dxd6 32.Rxe4, joka antoi mustalle jälleen pientä toivoa ja muutaman siirron kuluttua tilanne tasoittui.
Mustalla on tietenkin silmämääräisesti edelleen hankaluuksia mm. hieman ilmavalta näyttävän kuningasasemansa vuoksi. Pelissä tämä ongelma näkyi selvästi sillä 35.-bxa4?? johti 36.Lc2:n jälkeen muutamassa siirrossa häviöön.
35.-Dd4! olisi kuitenkin jatkanut peliä, esim. 36.Dxc6 Tf8! tai 36.Dxd4 Lxd4 37.Te6 Tf8 tarjoaisivat riittävästi vastapeliä.
Kolmospöydän peli Kurkijärvi-Seeman päättyi mustilla pelanneen Seemanin voittoon melko vaivattoman tuntuisesti vain 24 siirrossa.
Virtasen ja Tolosen kamppailu sovittiin puolestaan tasapeliksi vain 23 siirron jälkeen asemassa, jota valkeilla pelannut Virtanen olisi varmasti voinut vielä helposti jatkaakin.
Salimäen ja Salon pelissä laudalla nähtiin maailman huippujen peleissä viime vuosina yleinen, mutta liigapeleissä harvinainen Espanjalaisen pelin berliiniläismuunnelman pääjatko daaminvaihtoineen.
Asemallisesti molemmille haastavassa variantissa päädyttiin 17 siirron jälkeen seuraavaan asemaan:
Mustan asema vaikuttaa varsin potentiaaliselta lähetinpareineen. Valkeilla pelanneen Salimäen 18.Te1?! oli liian hidas, ja 18.–c5 antoi mustalle erittäin edullisen aseman.
Oikein olisi ollut 18.e6! fxe6 19.Rf3 ja tasaisessa asemassa valkeallakin olisi ollut sanansa sanottavanaan.
Jatkossa Salo paranteli asemaansa todella opettavaisesti voittaen todellisen mallipelin. Kannattaa ehdottomasti tutustua!
Hokkasen ja Rauramaan kamppailussa vaikeilla pelanneen Hokkasen avaus enemmän tai vähemmän epäonnistui. Rauramaa sai asemaetua ja voitti pian sotilaan, minkä lisäksi hänen nappulansa olivat selvästi aktiivisempia. Rauramaan varomattomuus hyvässä asemassa tarjosi kuitenkin Hokkaselle yllättävän pelastuksen.
25.-Ra5 säilyttäisi edelleen suuren edun. Sen jälkeen 26.Rd5 uhkaisi kyllä c3-tornin lisäksi haarukkaa e7:ssä, mutta 26.-Tc2! hoitaisi tilanteen.
Pelijatko 25.-Td8? johti 26.Ra2!:n (ne taaksepäin liikkuvat ratsut!) jälkeen siirtojentoistoon ja tasapeliin jatkossa 26.- Td3 27.Rc1 Tc3 28.Ra2 jne. B3-ratsua suojaavalla tornilla ei ole turvallista ruutua. Mikäli se menee f3:een, pelaa valkea tietysti Kg2:n.
Karit Nieminen ja Pulkkinen eivät suurella taistelupäällä olleet, vaan tasapelistä sovittiin heti mustan 20.siirron jälkeen.
Viimeisellä pöydällä Aatoksen vasta 10-vuotias Yiming Zhang jatkoi upeaa liigakauttaan ottamalla jo neljännen voittonsa yhtä monessa pelissä!
Tällä kertaa jalkoihin jäi Lassi Kokkonen.
Valkean asema on tietysti hieman mukavampi, mutta 15.-b3!? pitäisi mustan edelleen pelissä mukana.
Kokkosen pelisiirto 15.-a5?! sai vahvan vastauksen 16.d4! ja 16.-d6 17.dxe5 dxe5 18.Tad1! ja valkeilla pelanneella Zhangilla oli suuri etu.
Peli oli tämän jälkeen lähinnä yhtä maalia, eikä sinällään kaipaa kommentointia, mutta loppusommitelma ansaitsee oman kuvionsa.
36.Txh5+! ja musta luovutti siirron matin edessä.
MatSK – HSK 6.5-1.5
Larkin Vladyslav – Cattaneo Marco ½-½
Wartiovaara Oliver – Binham Timothy 1-0
Aalto Patrik – Parkkinen Jyrki ½-½
Lahdelma Henri – Uimonen Matti 1-0
Keinänen Anastasia – Vesa Mikke 1-0
Tiitta Sauli – Kaitaranta Sameli 1-0
Lehtivaara Risto – Häkkinen Aleksandr ½-½
Irjala Arttu – Vieira Daniel 1-0
Cattaneon ja Larkinin pelissä ei ihmeitä tapahtunut ja tasapelistä sovittiin melko pian 20.siirron ”rajan” jälkeen.
Myös Wartiovaaran ja Binhamin peli päättyi aikaisin, kun mustilla pelanneelle Binhamille sattui paha lipsahdus.
20.-Dg6:n jälkeen peli jatkuisi melko tasaisena, mutta 20.-Le6?? lopetti kamppailun lyhyeen: 21. Txc8 Txc8 22.Lxb7 ja musta luovutti.
Parkkisen ja Aallon pelissä valkeilla pelannut Parkkinen oli suurimman osan peliä aavistuksen mukavammalla puolella, mutta yllättävää kyllä, parhaan mahdollisuuden mittelössä sai kuitenkin hieman puun takaa Aalto.
Tasaisessa asemassa valkea on viimeksi pelannut 36.Kh2?, joka on yllättäen melko paha virhe.
Musta ei haistanut palaneen käryä, vaan pelasi 36.-f6 ja peli päättyi tasan 46 siirron jälkeen.
36.-Da6! olisi kuitenkin ollut valkean kannalta erittäin kiusallinen vastattava: mustan daami uhkaa ns. uida liiveihin. Esim. 37.Dd1 Db5 ja daami tulee seuraavaksi b4:ään, jolloin d4-sotilas putoaa. 37.Dc3 saisi puolestaan vastauksen 37.-De2! ja daami jatkaa seuraavaksi g4:ään tai e4:ään pudottaen jälleen d4-sotilaan.
Täpärä pelastuminen!
Lahdelma sai valkeilla Uimosta vastaan nopeasti lupaavan aseman, mutta oli hieman liian hätäinen keskustaoperaatiossaan ja tilanne kääntyi.
Valkealla on hyvin mukavana asema, eikä heti olisi kiirettä radikaaleihin ratkaisuihin. Hyvä ajatus olisi alkuun estellä mustan mahdollista a4-vastapeliä esim. 22.Dc2:lla.
Pelissä nähty 22.f4?! oli hieman hätäinen, etenkin jatkon 22…exf4 23.gxf4? a4! jälkeen, jolloin asema kääntyi mustalle edulliseksi. Laudalla on toki edelleen melkoinen soppa, ja 24.e5!?:n jälkeen päädyttiin seuraavaan tilanteeseen:
Mustan valinta oli melko luonnolliselta vaikuttava 24.-Rh5, jonka jälkeen sekava asema säilyi hänelle aivan pelikelpoisena.
Tarjolla oli kuitenkin pientä arviointia ja laskemista vaativa, mutta varsin tehokas 24.-axb3!!, jolloin 25.exf6 saisi vastauksen 25.-Rxc4! 26.Df2 Rxe3 27.fxg7 Rxf1 ja oltaisiin seuraavassa asemassa:
Täytyy sanoa, etten ihmettele ollenkaan jos musta ei saanut tästä sopasta selvää. Laudalla oleva materiaaliepätasapaino vaikuttaisi olevan mustalle edullinen, mutta kuinka helppoa sen arvioiminen oli 24.siirrossa. Kysyn vaan.
Peli ratkesi lopulta mustan oikosulkuun sekavassa asemassa.
Asema on edelleen hyvin monimutkainen, eikä tilanne selkeytyisi varmaan vielä pitkään aikaan jos musta pelaisi tässä esim. 28.-Lf8. Pelisiirto 28.-Lxe5? näyttää kuitenkin jo silmään väärältä. Kyllä, valkean e5-ratsu on uhkaava, mutta lähetti g7:ssä oli kuitenkin tärkeää säilyttää, eikä f-linjaa missään tapauksessa kannattanut avata kohti omaa kuningasta.
Valkea voitti tämän jälkeen helposti.
Mikke Vesan ja NKvM Anastasia Keinäsen peli sisälsi mielestäni paljon opettavaisia elementtejä, joten tarkastellaan sitä hieman tarkemmin.
Sauli Tiitan ja Sameli Kaitarannan peli alkoi Sisilialaisen lohikäärmemuunnelman ns. kiihdytetyllä versiolla.
Aikoinaan, kun tutkin (ja pelasin) tätä avausta mustilla, valkean edellistä siirtoa 8.Lc4 pidettiin hieman epätarkkana. Siksi tuntuukin hieman yllättävältä, että myös avausta aiemmin mustilla pelannut Tiitta päätyi tähän.
En toki väitä mustalla olevan tämän jälkeen etua, mutta tasoittanut hän varmasti on ja peli etenikin jälkimmäiselle pelaajalle suotuisasti.
Tässä mustalla olisi ollut mielenkiintoinen asemallinen idea 19.-Rh5!
Ajatuksena on vaihtaa seuraavaksi tummaruutuiset lähetit Ld4:llä, ja jos valkea estäisi sen pelaamalla 20.Td1, olisi 20.-Rf4! jonkinlainen saavutus mustalle.
Pelissä tapahtui myös aivan luonnollisen näköinen 20.-Tfe8 ja peli jatkui tasaisena.
Valkean eduksi kamppailu kääntyi lopulta aikapulavaiheessa juuri ennen 40.siirron lisäaikojen tuloa.
Aleksandr Häkkisen ja FM Risto Lehtivaaran pelissä oltiin mustan 9.siirron jälkeen seuraavassa asemassa:
Tilanne näyttää melko tasaiselta, mutta valkean siirtoa 10.Dg4?! en täysin ymmärrä. Sen tarkoitus ei ole aivan selvä, etenkin jos musta vastaisi 10.-f5.
Mustan ideana olisi jatkaa esim. 11.Dh5:een yksinkertaisesti 11.-Lxe5, jolloin 12.dxe5 (12.Lxe5 Lxe5 13.dxe5 d4!) Le7:n jälkeen hänellä olisi hyvät näkymät keskipelissä.
Pelissä päädyttiin mielenkiintoisten vaiheiden jälkeen tasapeliin hieman keskeneräisessä, aavistuksen valkealle mukavammassa asemassa.
Irjala jäi valkeilla Vieiraa vastaan jo varhaisessa vaiheessa huonommalle puolelle ja peli näytti etenevän vääjäämättä kohti Vieiran voittoa.
Hieman ennen 40.siirtoa realisointi alkoi kuitenkin yskiä.
Mustan asema näyttää voitolta, eikä hänellä ole mikään kiire realisoinnin kanssa. 37.-Txe5?! on mahdollisesti hieman hätiköity ratkaisu ja 38.Txg7+:n jälkeen tultiin seuraavaan asemaan:
Mustalla on edessään iso päätös ja jos tässä kohtaa oli vielä aikapula, niin ei käy kateeksi.
Aiemman ”selvän” voiton sijaan pitäisi nyt laskea ja arvioida onko eriväristen lähettien loppupeli voitto vai tasapeli. Mustan ratkaisu oli 38.-Kf8?, joka johti tasa-asemaan ja myöhemmin jopa häviöön!
Mutta entä eriväristen lähettien loppupeli?
38.-Kxg7 39.Lb2 Kf6 40.f4 Kf5 41.Lxe5 on melko pakottava jatko, jolloin tultaisiin seuraavaan asemaan:
Onko tämä asema mustan voitto? Itselleni tuli pienen pohdinnan jälkeen mieleen seuraava voittosuunnitelma:
- Musta pelaa ensin kuninkaansa g4:ään ja tuo sen jälkeen h-sotilaansa h3:een (jos kuninkaan jättää f5:een, on valkealla h4-siirtoon aina hieman kiusaava vastaus h3)
- Musta vie kuninkaansa suojaamaan c2-sotilastaan ja vapauttaa lähetin, joka tuodaan f5:een josta se suojaa c2-sotilaan ja blokkaa valkean f4-sotilaan.
- Musta tuo sen jälkeen kuninkaansa takaisin k-sivustalle lyömään h2-sotilaan (jos sen käy lyömässä ennen oman lähetin tuontia f5:een, valkealla on resurssi f5+)
Kannustan lukijoita pohtimaan tätä myös itse! Onko esittämäni suunnitelma toimiva/löytyykö tehokkaampi ja nopeampi suunnitelma? Entä onko jokin valkean puolustusresurssi mahdollisesti unohtunut?
22.11.2025
RaahLi – HSC 3.5-4.5
Sammalvuo Tapani – Laurusas Tomas 0-1
Kauppila Osmo – Sulskis Sarunas 1-0
Huovinen Jere – Agopov Mikael 0-1
Kononen Keijo – Nyysti Sampsa ½-½
Pitkäaho Aki – Nissinen Niilo 1-0
Mäkelä Lauri – Mäki-Uuro Miikka ½-½
Pitkäaho Arto – Mansner Harry ½-½
Rantanen Riku – Henttinen Markku 0-1
RaahLi, HSC, JyS ja TuTS pelasivat vuoden viimeiset liigaottelunsa Seinäjoella 22.–23. marraskuuta.
Raahelaisten ja helsinkiläisten kohtaamisen kärkipöydällä SM Tomas Laurusasin ja KvM Tapani Sammalvuon peli eteni pitkään hyvin tasaisena, mutta sitten paha virhe päätti pelin lyhyeen.
Valkealla on asemassa pientä painetta ja nyt 22.-De7? 23.exd4 Lxd4? (kovin hyviä vaihtoehtoja ei ollut tarjolla, mutta tämä häviää heti) 24.Txd4! sai aikaan luovutuksen.
Asema olisi pysynyt tasapainossa 22.-Le7 :llä ja nyt esim. jatkossa 23.Rxc5 Lxc5 24.Txc5 dxe3 musta pärjäisi hyvin.
Veikkaan kuitenkin, ettei Laurusas olisi tähän jatkoon mennyt, vaan jatkanut pientä puristusta esimerkiksi 23.Df3!?:lla.
Toisella pöydällä mustilla pelanneen SM Sarunas Sulskisin avauskäsittely FM Osmo Kauppilaa vastaan meni enemmän tai vähemmän pieleen.
1.d4 d5 2.c4 c5 3.cxd5 Rf6 4.e4 Rxe4 5.dxc5 Rxc5 6.Rf3:n jälkeen tultiin seuraavaan asemaan:
Jonkin verran tätä avausta on pelattu aiemminkin ja mustan saldo on tietokannan mukaan melko murheellinen. Aiemmissa peleissä on tapahtunut lähes aina 6.-e6, mutta Sulskis valitsi tässä 6.-e5?:n ja peli jatkui 7.Rxe5 De7.
Joku pelkuri (lue: liigapalstan kirjoittaja) saattaisi siirtää tässä 8.De2, mikä on toki täysin pelikelpoinen, mutta Kauppilan 8.Lf4! on huomattavasti tehokkaampi.
Peli jatkui 8.-Rcd7 9.De2 Rxe5 10.Lxe5 Rd7 11.Lg3 ja valkealla oli ylivoimainen asema, jonka hän ilman mainittavia hankaluuksia realisoi voitokseen 47 siirrossa.
Mustan mahdollisen 8.-f6:n jälkeen jatko voisi olla esim. 9.Lb5+ Ld7 10.d6! (10.0-0! on myös mahdollinen, mutta omaan makuuni sekavampi) 10.- De6 (10.-Dxd6 11.Dxd6 Lxd6 12.Rxd7+-) 11.Lc4 Df5 12.Rxd7 Rbxd7 13.Le3:
Musta saa todennäköisesti halutessaan sotilaan takaisin, mutta hänen asemansa on enemmän tai vähemmän pilalla. Suurin ongelma on kuningas, jolle ei näytä löytyvän turvallista paikkaa.
KvM Mikael Agopovin ja shakkimestari Jere Huovisen pelissä ensimmäinen tärkeä päätös tuli mustilla pelanneelle Huoviselle.
Siirtääkö g4-lähettiä vai vaihtaako se f3-ratsuun? 12.-Lh5 ei näytä houkuttelevalta, sillä 13.g4 Lg6:n jälkeen lähetti sijaitsee mielestäni täysin väärässä paikassa, mutta 12.-Ld7 tai 12.-Le6!? näyttävät varsin kelvollisilta.
Huovinen pelasi 12.-Lxf3?!, joka antoi Agopoville etua jatkossa 13.Dxf3 Rd4 14.Lxd4 exd4 15.Rd5 (myös 15.Re2 oli hyvä) c6 16.Rxf6+ Lxf6.
Tässä valkea jatkoi tehokkaasti 17.e5! dxe5 18.Dxc6 ja paranteli tämän jälkeen asemaansa pitkään hyvin opettavaisella tavalla.
Valkea hallitsee asemaa hyvin, ja hänen lähettinsä on huomattavasti vastustajansa kollegaa vahvempi. Pitkän tähtäimen etuihin kuuluu myös b-vapaasotilas. Siirto 27.Da5? antoi mustalle kuitenkin vastapelimahdollisuuden, johon tämä tarttui siirrolla 27.-e4!.
Valkean kannalta parempi olisi ollut esim. mustan peliä estelevä 27.Te1, johon hauskan esimerkin aseman vaaroista osoittaa 27.-Dd2? 28.Ta1 Db2?? 29.Dxf7+! .
Valkean ohjelmaan kuuluisi 27.Te1:n jälkeen esim. g3+Kg2 ja pyrkiä sitten parantamaan torniaan. Mustalla ei näyttäisi olevan juurikaan vastapeliä, varsinkin f7-pisteen paine häiritsee kovasti.
Pelissä tultiin pian ratkaiseviin hetkiin.
Musta on saanut sotilaan hinnalla aktivoitua nappulansa, mutta vaikeita ratkaisuja on edelleen edessä.
Pelijatko 33.-Da7? antoi valkean murtautua seiskariville 34.Ld5! h6 (34.-Tb8 ei tietenkään ollut d4:ssä roikkuvan lähetin vuoksi mahdollinen) 35.Tb7 ja valkea hieroi etunsa tyylikkäästi voitokseen 61 siirrossa.
Oikea jatko oli 33.-Le5! ja esimerkiksi 34.De2 Da7. On toki myönnettävä, ettei mustan puolustustaistelu olisi käytännön pelissä tällöinkään helppoa.
Shakkimestari Keijo Konosen ja KvM Sampsa Nyystin pelissä mustilla pelannut Nyysti sai avauksesta erinomaisen aseman, ja peli olisi voinut ratketa jo varhaisessa vaiheessa.
Valkean edellinen siirto (17.Tb1?) olisi tarjonnut mustalle suoraviivaisen kumouksen 17.-Tf6!, jonka jälkeen moni asia asemassa toimisi jälkimmäisen pelaajan eduksi.
Esim. 18.f3 häviäisi näppärästi jatkossa 18.-Tg6+ 19.Kf1 (19.Kh1 Rxb4! 20.Txb4 Dh4 -+) 19.-Dh4!.
18.cxd5 ei muuttaisi asiaa: 18.-Tg6+ ja seuraavaksi exd5.
Nyystin valinta pelissä oli 17.-Re7, joka sekin säilytti etua.
Jatkossa musta paranteli asemaansa kaikessa rauhassa, mutta aivan ennen 40. siirtoa realisointi hieman yskähti, ja valkean sinnikäs puolustus palkittiin lopulta puolella pisteellä.
FM Niilo Nissisen ja shakkimestari Aki Pitkäahon ranskalaisen puolustuksen etenemismuunnelma sujui pitkään valkeilla pelanneen Nissisen piirustusten mukaan. Sitten kaikki muuttui.
Valkean hyvä asema meni kerralla pieleen siirrolla 22.Ld2??. Musta poimi lahjan pois 22.-Dxe4:llä (c4-torni on epäsuorasti suojattu) ja voitti pelin helposti.
Parannus pelijatkoon olisi 22.Rf6+! Kh8 23.Le3!
Lauri Mäkelä ja KvM Miikka Mäki-Uuro päätyivät pikaiseen pistejakoon tapahtumaköyhässä pelissä. Hirvittävän paljon enempää draamaa eivät tarjonneet myöskään FM Harry Mansner ja Arto Pitkäaho, jotka sopivat tasapelistä 23.siirrossa.
Viimeisen pöydän pelistä Riku Rantasen ja FM Markku Henttisen välillä otetaan tuokiokuva kamppailun alkuvaiheilta.
Mustan viimeinen siirto 9.-Re5 olisi voinut karahtaa omaan nilkkaan, jos valkea olisi pelannut tässä tehokkaasti ja temaattisesti 10.c5!, jolloin 10.-dxc5 11.Le3 tarjoaisi lupaavan aloitteen.
Pelissä tapahtunut 10.Rd5?! Rxd5 11.cxd5 Rc4 puolestaan oikeutti mustan pelitavan ja jätti valkealle hieman nihkeän aseman pelattavaksi. Musta voitti lopulta pitkän kaavan mukaan 51 siirrossa.
JyS – TuTS 5-3
Sklyarov Dmitri – Sipilä Vilka 1-0
Luukkonen Tommi – Topi-Hulmi Teemu 1-0
Nivala Tuomas – Pihlajasalo Hannu ½-½
Laihonen Petteri – Tuominen Matias 1-0
Olde Margareth – Tuominen Tanja 0-1
Nevanlinna Risto – Norri Roger 1-0
Hartio Ilkka – Morant Paul ½-½
Laihonen Hanna – Pelander Pauliina 0-1
Kärkipöydän kansainvälisten mestareiden mittelössä päädyttiin melko tasaisen alun jälkeen ratsuloppupeliin, jonka mustilla pelannut Dmitri Sklyarov suoritti Vilka Sipilää selvästi tarkemmin.
FM Tommi Luukkonen valitsi valkeilla FM Teemu Topi-Hulmin Sisilialaista puolustusta vastaan hieman harvinaisemman muunnelman, jossa kuningatar lähtee melko varhain seikkailulle (1.e4 c5 2.d4 cxd4 3.Dxd4!?).
Pari päivää ennen Tommin ja Teemun peliä entinen naisten maailmanmestari SM Aleksandra Kostenjuk julkaisi Chessable -alustalla tästä avauksesta kurssin, jossa sitä kutsutaan vapaasti kääntäen ”kuningattaren retkeksi” (Queen’s Foray).
Tommi tuskin sai ideaa tähän suoraan kurssista – muistelen nähneeni hänen pelanneen tätä avausta jo aiemminkin.
Peli eteni pitkään melko rauhallisesti, mutta kun alkoi tapahtumaan, niin sitten totisesti tapahtui.
Pelissä tapahtui 18.-h6 19.Re6!? (19.f5!) fxe6 20.Dh3.
Ja nyt musta eksyi Luukkosen viidakossa ja pelasi 20.-Rxd5?? ja 21.Dxe6+ Kf8? 22.f5!:n jälkeen peli ei enää kauaa kestänyt.
Palataan vielä ensimmäiseen pelikuvioon ja mustan 18.siirtoon. Ensimmäinen ja ilmeisin kysymys: voiko musta napata valkean b2-sotilaan?
Vastaus: kyllä, se on aseman kriittisin siirto.
18.-Rxb2:n jälkeen valkealla ei taida olla aikaa esim. 19.Tb1:een, sillä 19.-R2a4:n jälkeen musta pärjää liian hyvin, joten täytyy pistää kaikki peliin 19.f5:llä ja muunnelma jatkuisi 19.-Rxd1 20.fxg6.
Nyt on tärkeää pelata välisiirto 20.-Lxd4+ (20.-fxg6:een tulee 21.Df7+ ja perään 22.Re6) 21.cxd4 fxg6
Ensimmäisenä tulee tietysti mieleen 22.Df7+ Kh8 23.Lh6, mutta 23.-Tg8:n jälkeen mustalla ei vaikuttaisi olevan hätää, joten parempi on aloittaa 22.Lh6!, jolloin valkea uhkaa mattia Df7+ ja Dg7X.
Tähän mustalla on käytännössä kaksi puolustusta: 22-Kh8 ja 22.-Tf8. Jos 22.-Kh8, niin 23.Lxd1:n jälkeen valkealla tuntuisi ainakin intuitiivisesti olevan korvausta uhraamastaan materiaalista, eivätkä mustan seuraavat siirrot olisi aivan simppeleitä. 22.-Tf8 ei ole myöskään helppo pelitapa, sillä esim. 23.Lxf8 Dxf8 jälkeen valkealla olisi 24.Db3!
Tässä olisi sitten pitänyt kaukaa nähdä resurssi 24.-Dh6! ja joissakin muunnelmissa tärkeä mahdollisuus De3+ antaa mustalle edun.
Mielenkiintoinen peli, jonka parissa saa varmasti aikaa kulumaan hieman enemmänkin!
Shakkimestari Hannu Pihlajasalon ja shakkimestari Tuomas Nivalan peli oli sitten huomattavasti rauhallisempi ja pelaajat polttelivat rauhanpiippua 25.siirron jälkeen.
Shakkimestari Petteri Laihonen hallitsi Caro-Kann-puolustuksen metkut tällä kertaa Matias Tuomista paremmin.
Olemme Caro–Kannin puolustuksen erään pääjatkon pitkässä teoriamuunnelmassa, ja tässä asemassa 14.-Dc7 on oman tietokantani mukaan pelattu yli 2000 kertaa – täysin syystä.
Tuominen pelasi mustilla 14.-Lb4?!, mikä on juuri tässä asemassa huomattava epätarkkuus, koska valkean c-sotilas on jo c4:ssä. Vastaava asema, mutta c-sotilas vielä c2:ssa, nähtiin aiemmin tällä palstalla esitellyssä pelissä Nouro–Cattaneo.
Jatko oli 15.Re4 Rgf6 (15.-Lxd2+ 16.Rfxd2 Dc7 17.Da3! olisi myös ollut mustalle epämiellyttävää) 16.Rd6+ Ke7 17.c5!, mikä korosti selvästi c4:ssa olevan sotilaan merkitystä. Valkea sai selvän edun ja voitti lopulta vakuuttavasti.
Ottelun erikoisuuksiin kuului, että kahdella pöydällä pelattiin naisten kesken. Vaikka naisia on tietysti liigassa pelannut jo vuosia, onko tämä silti ensimmäinen kerta?
Viidennellä pöydällä kohtasivat Viron ja Suomen maajoukkuepelaajat: NKvM Tanja Tuominen (TuTS, Suomi) ja NKvM Margareth Olde (JyS, Viro). Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että pelaajat kohtasivat toisensa reilua kuukautta aiemmin Georgian Batumissa pelatuissa joukkue-EM-kilpailuissa, jolloin pelin voitti Olde.
Olde sai tällä kertaa mustilla (Batumin pelissä hänellä oli valkeat) avauksesta lupaavan tuntuisen aseman ja hänelle oli muutamaankin otteeseen tarjolla tilaisuus saada ratkaiseva etu.
Katsotaan yksi tällainen hetki.
Valkean edellinen siirto 27.Rd2 olisi tarjonnut mustalle näppärän taktiikan 27.-Rxc4!, jolloin 28.Rxc4 Dxb5 jättäisi mustalle kaksi sotilasta enemmän. 28.Re4 saisi puolestaan vastauksen 28.-Rd6!, eikä valkean 29.Rf6+ kävisi oman alarivin heikkouden vuoksi.
Pelin ratkaisut nähtiin muutamaa siirtoa myöhemmin, todennäköisesti aikapulassa.
Mustan 31.-Dd7?? oli tässä paha virhe. Sen sijaan 31.-f5! olisi voittanut, sillä esim. valkean mahdollisesti suunnittelema 32.Rf6+ kumoutuu jatkossa 32.-Lxf6 33.Lxf6 Rd2!
Tässä mikään ei enää auta, toki muutama tärkeä nyanssi mustan olisi tullut nähdä aiemmin. Esim. 34.Tc3 Dxc3! (f3-ratsuhaarukka voittaa daamin takaisin) ja 34.Lc3 Re4 35.gxh5 g5! (myös 35.-Rxc3 voittaa).
Peli jatkui (31.-Dd7:n jälkeen) 32.gxh5! Dd1+ 33.Kg2 f5
Ilman aikapulaa ja kotisohvalta virvoitusjuoma kädessä on aina helppo viisastella, mutta tässä 34.hxg6! olisi ollut murskaava.
Myös pelisiirto 34.h6!? oli toimiva, sillä se provosoi mustalta ratkaisevan virheen 34.-Dg4+? ja Tanja raivasi pian mustan kuningaspuolen sotilaat pois, realisoiden loppupelin kliinisesti voitokseen ottaen samalla maukkaan revanssin EM-kisojen tappiolleen.
FM Risto Nevanlinna voitti Roger Norrin miniatyyripelissä, kun mustilla pelanneen Norrin teoriatiedot Sveshnikov-sisilialaisessa loppuivat jo varhaisessa vaiheessa.
Shakkimestari Paul Morant ja Ilkka Hartio olivat rauhallisella pelipäällä ja sopivat remissistä jo 21 siirrossa.
Viimeisellä pöydällä Hanna Laihonen ja Pauliina Pelander pelasivat värikkään kamppailun, jossa voittaja olisi pelitapahtumien perusteella voinut olla kumpi tahansa.
Asemassa pistää ainakin itselleni ensimmäisenä silmään valkean h2:ssa oleva lähetti, jonka tulevaisuus ei näytä kovin valoisalta. Tulisi mieleen pitää se poissa pelistä ja aloittaa rauhallisesti esim. 19.-Rc6:lla.
Mustan ratkaisu oli kuitenkin taktisempi 19.-Txd2!? ja peli jatkui 20.Txe5!? (20.Txd2 Rxf3 21.Txe7! Rxh2 22.Td1! ideana seuraavaksi Le4 on tietokoneen tarjoama vaikeahko ja valkealle aavistuksen edullinen muunnelma)
Jälleen oli tarjolla rauhallinen ja asemallinen ratkaisu 20.-Txd1+ 21.Kxd1 Kd7, joka pitäisi valkean h2-lähetin edelleen haudattuna.
Peli jatkui 20.-Txf2? 21.Lg1 Txf3 22.Txe7 Td8
Jos valkea pelaisi nyt 23.Txh7, olisivat mustan vitsit melko vähissä, mutta valitettavasti hän sortui ylivoimaisessa asemassa liian vaikeaan taiteiluun 23.Txb7??. Ideana on tietysti 23.-Kxb7? 24.Le4+, mutta mustan 23.-Txd1+ pilasi kaiken.
Pelijatko oli 24.Lxd1 Tf1 25.Txh7 Txg1 26.Txh6 Rc4!
Ratsun tulo e3:een yhdistettynä f-vapaasotilaaseen ratkaisivat tämän jälkeen pelin ja musta voitti 34 siirrossa.
23.11.2025
TuTS – RaahLi 4.5-3.5
Sipilä Vilka – Sammalvuo Tapani 1-0
Topi-Hulmi Teemu – Kauppila Osmo ½-½
Pihlajasalo Hannu – Huovinen Jere ½-½
Tuominen Matias – Kononen Keijo 1-0
Tuominen Tanja – Pitkäaho Aki 0-1
Norri Roger – Mäkelä Lauri ½-½
Morant Paul – Pitkäaho Arto ½-½
Pelander Pauliina – Rantanen Riku ½-½
Sammalvuon ja Sipilän kamppailussa valkeilla olleella Sammalvuolla oli pelin alkupuolella hyvä mahdollisuus saada etua.
Musta on kehityksessä hieman jäljessä, ja hänen daaminsa sijainti vaikuttaa samaan aikaan sekä aktiiviselta että haavoittuvalta. Toisaalta valkean on vielä arvioitava, onko omalla b2-sotilaalla suurta merkitystä lähitulevaisuudessa.
Ensimmäisenä mieleen tulevan 15.Te1:n jälkeen 15.-Dxb2 16.Lc4 näyttäisi valkean kannalta melko lupaavalta.
Pelissä tapahtui 15.Dc2 ja musta sai kehityksensä kuntoon jatkossa 15.-Lf5 16.Tae1 Rd7 17.Rg3 Lxd3 18.Dxd3 Dd5
Valkea voisi halutessaan kuivata aseman täysin pelaamalla 19.Dxd5 cxd5 20.Td1 Rxc5 21.Txd5, minkä jälkeen tasapelistä todennäköisesti sovittaisiin melko pian. Tämä ei kuitenkaan kiinnostanut Tapania, vaan hän valitsi kunnianhimoisemman 19.De3:n.
Hetken kuluttua tultiin seuraavaan asemaan:
Valkea lähti tässä terävöittämään asemaa reippaalla kädellä pelaamalla 23.f4 Dc5+ 24. Kh2 Rf2 25.Txf2 (mustan Rg4+ uhkauksen vuoksi käytännössä pakko) Dxf2 26.Dg5 Dxb2 27.f5 Tf6
Valkean 28.Td2?:n jälkeen musta sai etua jatkossa 28.-De5 29.Te2 Dd6 ja ja loppu kulki enemmän tai vähemmän Sipilän pillin mukaan.
28.h5! olisi laittanut vielä painetta mustalle, toki jos löytyy 28.-Txf5!, niin 29.Rxf5 De5+ 30.Kh3 Dxf5+:n jälkeen valkeaa olisi odottanut edelleen varsin kiusallinen puolustustehtävä.
Topi-Hulmin ja Kauppilan pelissä mustilla pelannut Kauppila voitti keskipelissä melko puhtaan kvaliteetin ja näytti pitkään olevan matkalla kohti viikonlopun toista voittoaan.
Valitettavasti pieni hosuminen realisointivaiheessa antoi Topi-Hulmille lopulta riittävästi vastapeliä, ja todellinen spagaattipelastus oli totta.
Jere Huovisen ja Hannu Pihlajasalon pelissä Pihlajasalo voitti mustilla jo varhaisessa vaiheessa sotilaan ja realisoi etuaan pitkään varsin vakuuttavasti. Mahdollisesti aikapulassa sattui sitten käänteitä.
Musta pelasi nyt varomattomasti 31.-Te2? (esim. 31-Kg8 olisi säilyttänyt selvän edun) ja 32.Df6+ Kg8 33.Dxd6 Txc2:n jälkeen valkea olisi voinut rimpuilla vielä sitkeästi esim. 34.Dd8+:lla. Huovisen pelisiirron 34.Dxh6?? pitäisi hävitä.
34.-Dd5! olisi ollut valkean kannalta kiusallista, sillä pakottava jatko 35.Tg1 Txa2 ei paljon vastapeliä jättäisi.
Pelissä tapahtunut 34.-Dxf1?? johti ikuiseen shakkiin alkaen 35.Dxg5+.
Matias Tuominen pelasi Keijo Konosta vastaan ehjän pelin ja rankaisi vastustajansa virheistä.
Mustilla pelanneen Konosen olisi jo ollut syytä siirtyä varman päälle -vaihteelle, esimerkiksi jatkolla 25.-Dxg3 26.hxg3 Kf6, jolloin hän olisi ehtinyt suojata heikon d6-sotilaansa.
Pelisiirto 25.-g5?! johti nimittäin 26.Tcd2:n jälkeen ensin pienempiin ja pian jo hieman suurempiin ongelmiin, ja lopulta taululle kirjattiin nolla.
Aki Pitkäahon ja Tanja Tuomisen terävässä Caro-Kannin etenemismuunnelmassa oltiin 20.siirron kohdalla seuraavassa tilanteessa:
Ei mikään rauhallinen Caro-Kann. Molemmat ovat pelanneet hyvin yritteliäästi ja nyt mustalla olisi mielenkiintoinen idea 20.-Th6 varautuen valkean mahdolliseen e6-tökkäisyyn. 21.Tac1 Thc6:n jälkeen kamppailu jatkuisi hyvin jännittävänä.
Pelissä tapahtunut 20.-Rxg3?! on ainakin omaan silmääni hieman outo. Aktiivinen ratsu vaihtuu hieman toimettomaan lähettiin ja sotilasaseman näennäinen rikkoutuminenkin pelaa f-linjan aukeamisen vuoksi lähinnä valkean pussiin.
Pitkäaho paranteli jatkossa asemaansa taitavasti ja voitti vakuuttavasti 35 siirrossa.
Seuraavilla kolmella pöydällä päädyttiin tasapeleihin.
Norri–Mäkelä- ja Arto Pitkäaho–Morant -kamppailuissa piste puolitettiin molemmissa tapauksissa jo varsin varhain, hieman keskeneräisissä mutta silti tasaisissa asemissa.
Pelander–Rantanen puolestaan oli puolestaan aivan eri puusta veistetty kova kamppailu.
Pauliina kulki valkeilla jälleen tyylilleen uskollisesti omia polkujaan, kuten pelin alkusiirrot 1.e4 c5 2.Le2!? Rc6 3.f4 d5 osoittivat.
Valkean avauksessa sinällään ei ole mitään vikaa. Näin on pelannut liuta tunnettuja ja vahvoja suurmestareita, esimerkiksi juuri World Cupissa toiseksi sijoittunut ja tulevaan MM-ehdokasturnaukseen selviytynyt kiinalaistykki Wei Yi.
Arvosteluni kohdistuu seuraavaan, varsin luonnolliseen siirtoon 4.e5?!. Siirron jälkeen musta saa nimittäin mainion ja helposti pelattavan version jonkinlaisesta Caro-Kannin etenemismuunnelmasta.
Pelikelpoinen ja aiemmin paljon pelattu olisi keskustastruktuurin joustavampana säilyttävä 4.d3.
Pelissä Rantanen pelasi pitkään hyvin johdonmukaisesti ja etuaan kaikessa rauhassa parantaen, mutta valkeakin sai vielä mahdollisuuksia.
Luonteva idea olisi edetä daamisivustan sotilailla b5+a5 ja päättää myöhemmin ottaako kosketusta valkeaan c4:llä tai a4:llä.
Rantasen valinta oli kuitenkin 18.-d3?, jonka jälkeen 19.c4! antoi valkealle jälleen pelikelpoisen aseman ja kamppailu päättyi lopulta melko korrektin oloisesti tasan 48 siirrossa.
HSC – JyS 6-2
Laurusas Tomas – Sklyarov Dmitri 1-0
Sulskis Sarunas – Luukkonen Tommi 1-0
Agopov Mikael – Nivala Tuomas 1-0
Nyysti Sampsa – Laihonen Petteri ½-½
Nissinen Niilo – Olde Margareth 0-1
Mäki-Uuro Miikka – Nevanlinna Risto ½-½
Mansner Harry – Hartio Ilkka 1-0
Henttinen Markku – Laihonen Hanna 1-0
Sklyarovin ja Laurusasin kamppailu oli pitkään rauhallinen manööverointipeli, jossa kaikki nappulat pysyivät pitkään laudalla.
Pian pelin virtaus kääntyi kuitenkin jyväskyläläiselle epäedulliseksi.
Valkean 21.c5? vaikuttaa asemalliselta virheeltä. Peli jatkui 21.-Da6 (21.-b6! oli jo nyt mahdollinen ja tehokas) 22.Lf1 b6! 23.b4 bxc5 24.bxc5 Tdb8 ja liettualaissuurmestari realisoi asemaetunsa tyylikkäästi pisteeksi.
Sulskisin ja Luukkosen peli alkoi Sisilialaisen puolustuksen Richter–Rauzer-muunnelmalla, jossa valkeilla pelannut Sulskis johdatti pelin ensimmäisenä harvinaisemmilla urille.
Käytännöllisemmältä siirrolta vaikuttaisi tässä 12.-Db6 tai 12.-Dc7, mutta mustan jatko 12.-a6 tuntuu jollain tapaa epätarkalta. Tämänkaltaisessa asemassa valkea vaihtaa usein lähetin joka tapauksessa c6-ratsuun, joten vauhdin antaminen ei välttämättä ollut tarpeen.
Sulskis pelasi tämän jälkeen mainiosti, riistäen Luukkoselta vähitellen kaiken vastapelin ja voitti kamppailun 38 siirrossa.
Nivalan ja Agopovin pelissä oltiin 11.siirron jälkeen seuraavassa asemassa:
Valkeilla pelaavan Nivalan avaus on onnistunut hyvin ja esim. 12.a4 olisi sopiva odotus/valmistelusiirto, sillä mustan jatkaessa esim. 12.-Rdf6 voisi valkea pelata 13.Rh4:n mukavin ja edullisin asemin.
Nivala pelasi heti 12.Rh4?!, joka sai tehokkaan vastauksen 12.-Rf4!
Agopov pääsi tämän myötä mukavammalle puolelle ja pian vähän enemmänkin:
18.d4?:ää seurasi kova isku palleaan, nimittäin 18.-Rg4!, jonka jälkeen valkean nappuloilla on liikaa tehtäviä: pitäisi suojata sekä d4:ää että f2:ta ja 19.Dd2 (19.Lxg4 fxg4 ei myöskään auta) 19.-exd4:n jälkeen mustalla piti olla jo ratkaiseva etu.
Yksi mahdollisuus pelastumiseen valkealle vielä tarjoutui.
Musta on pelannut 27.-De7?, johon valkea vastasi 28.Rbxd4? cxd4 29.Lxd4 Tf5 peli päättyi lopulta pitkän kaavan mukaan mustan voittoon 62 siirrossa.
Komea resurssi olisi kuitenkin ollut 28.bxc5! bxc5 29.Rxe5! Dxe5 (29.-dxe5 30.Rxd4! cxd4 31.La3!) 30.Dxe5+ dxe5 31.La3
Valkean tasapelimahdollisuudet näyttäisivät tässä ihan realistisilta.
Nyystillä meni todennäköisesti jotakin avauksessa pieleen, sillä asema muuttui siirto siirrolta kehnommaksi ja pian mustilla pelanneella Laihosella oli jo paikka ratkaista.
Valkean edellinen siirto (22.Rc4-e3) antoi mustalle paikan tulittaa. Pelijatko oli etua säilyttävä 22.-Lg6, mutta 22.-Lg4!! olisi todennäköisesti tarkoittanut pelin päättymistä mustan voittoon.
Mustan uhkaa yksinkertaisesti Lf3+ ja perään ratsun kiertoa Rh5-f6-g4, jolloin valkean puolustus romahtaisi.
23.Rxg4 saisi vastauksen 23.-Rxg3+! 24.Kg1 (24.fxg3 Txf1+ tekee matin) Rxf1 25. De2 Tf4 -+
Myös pelijatko (22.-Lg6) näytti hetken valkealle erittäin huonolta: 23.Rg2 Tf3 24.Kg1
Kamppailu sovittiin nyt aiemmin nähtyyn peilaten hieman yllättäen tasapeliksi jatkossa 24.-Tdf8 25.Re4 Lxe4?! 26.Txe4 Dd7.
Sen sijaan 24.-Rf6! (periaatteessa yksinkertainen, mutta ei ainakaan omasta mielestäni yhtä looginen kuin mustan pelisiirto) 25.Re3 Tf8 ja valkea olisi edelleen täysin sidottu ja objektiivisesti katsottuna häviöasemassa.
Olde ja Nissinen pelasivat käänteitä sisältäneen kamppailun, jossa mustilla pelanneella Nissisellä vaikutti pitkään olleen huomattavasti vastustajaansa paremmat mahdollisuudet.
Valitettavasti peli valahti tästä ensin tasa-asemaksi ja lopulta pienen sokeuden jälkeen häviöksi.
Mäki-Uuro sai avauksesta erinomaisen aseman Nevanlinnaa vastaan, mutta mahdollisesti liiallinen hidastelu antoi mustilla olleelle Nevanlinnalle aikaa laittaa asemansa kuntoon tasapelin arvoisesti.
Hartion peli Mansneria vastaan lähti jo aikaisin väärille raiteille.
Mustilla pelaava Mansner on viimeksi siirtänyt 9.-e5 ja jos valkea nyt vain linnoittaisi, lienee asema melko tasan.
Hartion pelaama 10.e4? aiheutti sen sijaan 10.-Le6:n jälkeen ongelmia. Musta sai selvän edun, josta ei enää irti päästänyt.
Markku Henttisen ja Hanna Laihosen kuningasintialainen puolustus kääntyi melko aikaisessa vaiheessa hyvin edulliseksi valkeilla pelanneelle Henttiselle.
Pureudun kuitenkin avausvaiheen mahdollisuuteen, joita kuningasintialaisen pelaajan on aina hyvä kyttäillä.
Peliä ensimmäisen kerran läpikäydessäni kiinnitin heti huomiota mielestäni hieman erikoiseen siirtojärjestykseen. Valkea nimittäin pelasi tässä 8.g5? (normaalia olisi ollut tietenkin 8.d5). Musta jatkoi ikään kuin automaattisesti 8.-Rd7, ja 9.d5:n jälkeen kaikki oli kuten ennenkin ja valkea hieroi pelin voitokseen mustan jäätyä hiljalleen vaille vastapeliä.
Valkean epätarkkuus olisi kuitenkin tarjonnut maukkaan mahdollisuuden 8.-Rg4! 9.Lxg4 Lxg4 10.Dxg4 exd4 ja mustalla olisi erinomainen asema. Kuten aiemmin mainitsin, tässä avauksessa taktisia mahdollisuuksia on skautattava herkeämättä!
Joulutauolle Aatoksen johtaessa
SM-liigan sarjatilanne
Aatos 6 5 1 0 11 29.0
MatSK 6 4 1 1 9 29.0
HSC 5 4 0 1 8 25.5
——————————————————
TammerSh 6 2 2 2 6 25.0
Gambiitti 5 3 0 2 6 22.0
JyS 6 2 1 3 5 22.5
RaahLi 6 2 1 3 5 22.5
SalSK 5 2 0 3 4 20.0
TuTS 6 2 0 4 4 20.0
HSK 5 1 2 2 4 17.0
——————————————————
VammSK 6 1 1 4 3 21.5
MatSK 2 6 1 1 4 3 18.0
Sarjataulukon tulkintaa vaikeuttavat hieman joukkueiden eri ottelumäärät, mutta kärkikolmikon takana huomio kiinnittyy erityisesti sarjan suureen tasaisuuteen.
Esimerkiksi sarjan neljänneltä sijalta putoamisviivalle on matkaa vain kolme pistettä, joten kaikilla joukkueilla riittää vielä runsaasti panosta kevätkierroksille.
Kärjen osalta on lisäksi huomionarvoista, että HSC kohtaa sekä MatSK:n että Aatoksen vasta päätösviikonloppuna maaliskuussa. Aatos ja MatSK puolestaan kohtasivat jo avauskierroksella, jolloin Aatos oli niukasti parempi.
Palautetta ja kommentteja raporttiin liittyen voi lähettää osoitteeseen: toni.ponnio@shakkiliitto.fi.
Liiga jatkuu jälleen tammikuussa:
La 10.1.2026
Espoo MatSK 2-HSK
HSL Areena Aatos-Gambiitti
HSL Areena HSC-TammerSh
Raahe RaahLi-JyS
Salo SalSK-VammSK
Turku TuTS-MatSK
Su 11.1.2026
HSL Areena HSK-Aatos
Salo SalSK-MatSK
Sastamala VammSK-HSC
Tampere TammerSh-TuTS
Vantaa Gambiitti-MatSK 2