SM-liigan päätösviikonloppu tarjosi dramatiikkaa – Matinkylän Shakkikerhon pitkä odotus ohi
SM-liigan päätöskierrokset pelattiin jälleen perinteiseen tapaan yhteiskierroksina Helsingin Shakkiareenalla. Ennen ratkaisevaa viikonloppua sekä mitalisijat että putoajat olivat vielä avoinna, ja viikonloppu tarjosikin runsaasti jännittäviä käänteitä.
14.3.2026
HSK – RaahLi 3.5-4.5
Cattaneo Marco – Sammalvuo Tapani 1-0
Norri Joose – Kauppila Osmo 0-1
Binham Timothy – Verkasalo Tommi 0-1
Puittinen Mika – Pitkäaho Aki ½-½
Uimonen Matti – Pitkäaho Arto 0-1
Vesa Mikke – Paasi Ossi 1-0
Sinitsyn Anton – Kallunki Konsta ½-½
Louhivaara Jere – Lauronen Timo ½-½
”Merkityksettömässä” ottelussa taisteltiin
HSK:n ja RaahLi:n kohtaamisessa ei ennakkoon suuria panoksia vaikuttanut olevan, kummankin tilanne sarjataulukon keskivaiheilla vaikutti ennen kahta viimeistä kierrosta melko stabiililta: mitalit olivat jo karanneet, eikä putoamispeikkokaan käytännössä uhannut.
Mihinkään ”pelailuun” ei kumpikaan kuitenkaan sortunut.
Kärkipöydällä FM Marko Cattaneo valitsi mustilla hyvin aggressiivisen lähestymistavan KvM Tapani Sammalvuota vastaan.
Cattaneo on pelannut viimeksi 12.-g3!?! ja terävä ratkaisu sai jonkinlaisen oikeutuksen Sammalvuon vastattua siihen 13.hxg3?:lla.
Valkealle edullista olisi ollut 13.fxg3! ja esim. 13.-Rhg4 14.Df3 (koneen mukaan myös laadunuhraus 14.Rf3! on tässä todella vahva viedessään mustan hyökkäyksestä höyryjä pois) 14.-Tg8 15.h3! Rh5 16.Re2.
On kyllä myönnettävä, ettei seuraavan aseman arvioiminen kaukaa ole lainkaan ihan lasten leikkiä:
16.-Dg5 näyttää uhkaavalta, mutta röyhkeä 17.hxg4 Rxg3+ 18.Rxg3 Dh4+ 19.Kg1 Lxg3 20.Tf2! olisi koneen mukaan valkealle edullista. Ihmissilmään näyttää kyllä edelleen kovin sekavalta…
Pelijatkossa (13.hxg3:n jälkeen) musta sai kovan aloitteen, mutta valkeallekin tarjoutui vielä mahdollisuuksia pysyä pelissä mukana.
Eihän valkean asema tietysti mitään herkkua ole, mutta on mustallakin omat ongelmansa. Pelaajien aikatilanteesta en tässä kohtaa tiedä, mutta en ihmettelisi, vaikka molemmat olisivat olleet jo pahassa aikapulassa.
Nyt tapahtui pelin ratkaiseva virhe 25.Ke2? ja 25.-Dh2 26.Tg1 f4!:n jälkeen musta jyräsi nopeasti voittoon.
Kuvioasemassa 25.Re2 olisi ollut yllättävänkin sitkeä. Se olisi esimerkiksi puolustanut monia mustan hyökkäysideoita vastaan ja pitänyt tilanteen vielä täysin auki.
KvM Joose Norrin ja FM Osmo Kauppilan peli vaikutti olevan kulkemassa kohti turvallista tasapelisatamaa, mutta sitten tapahtui:
Kauppila on pelannut viimeksi 21.-Txc3+ ja valkean olisi ratkaistava kummalla nappulalla lyödä c3:een takaisin.
Valitettavasti pelissä Norrin ratkaisu oli 22.Rxc3? (22.Txc3:n jälkeen peli olisi jatkunut melko tasaisena) ja 22.-Rf4:n jälkeen tapahtui tietokantaan tallennetun pelin mukaan jo luovutus!
Ilmeisesti Norrin pelihuumori oli jo ehtinyt romahtaa, mutta moni jatkaisi tässä asemassa vielä sitkeästi taistelua. Toki mattiuhkaus 23.-Td3X pakottaisi antamaan sotilaan 23.Rd5+ Rxd5 24.exd5 Txd5:llä, eikä torniloppupeli sotilasta vähemmällä olisi todellakaan juhlaa.
Harvakseltaan suomalaisilla liigalaudoilla viime vuosina nähty FM Tommi Verkasalo ei häkeltynyt vastustajansa KvM Timothy Binhamin mustilla valitsemasta latvialaisesta gambiitista (1.e4 e5 2.Rf3 f5), vaan jyräsi pisteen vain 20.siirrossa.
Mika Puittinen sai shakkimestari Aki Pitkäahoa vastaan avauksesta erinomaisen aseman. Välillä etu ehti jo kuivahtaa, mutta juuri ennen 40.siirron lisäaikojen tuloa oli ns. tuhannen taalan paikka.
Pelissä tapahtunut 34.Txe6? johti 34.-fxe5 35.Txd6 Txd4 36.Tb5 e4!:n jälkeen nopeasti tasapeliin, mutta 34.Rg4! olisi jättänyt mustan ratkaiseviin ongelmiin.
Arto Pitkäaho korjasi Matti Uimosta vastaan pisteen melko vakuuttavan esityksen jälkeen. Pieni kauneusvirhe matkalle toki sattui.
Valkeilla pelaavan Pitkäahon asema on ollut jo pitkään melko ylivoimainen, mutta nyt tapahtunut 29.Dxb8? olisi voinut muuttaa tilanteen.
Peli jatkui 29.-Lxc4 30.Tfe1.
30.-Dxc5? päästi valkean ongelmista ja Pitkäaho voitti pelin lopulta helpohkosti 56.siirrossa.
30.-Le5! 31. Da8 Rxb6 32.Dxf8+ (32.Da7? Rd5! -+) 32.-Dxf8 olisi kuitenkin jättänyt pelin lopputuloksen vielä täysin auki. Epätasapainoisessa asemassa riittäisi vielä paljon pähkäiltävää.
HSK:n nuori lupaus Mikke Vesa voitti Ossi Paasin pelissä, jossa mustilla olleella Paasillakin oli runsaasti mahdollisuuksia.
Kahdella viimeisellä pöydällä päädyttiin tasapeleihin. Konsta Kallungin ja Anton Sinitsynin pelissä tasatulos tuli jo varhain ja ilman käänteitä, mutta Jere Louhivaara ja Timo Lauronen pelasivat ihan koko rahan edestä. Laurosella vaikutti olleen loistavia mahdollisuuksia myös kokonaiseen pisteeseen.
MatSK 2 – TuTS 4-4
Ebeling Mika – Sipilä Vilka 0-1
Fraser Scott – Sorsa Nuutti ½-½
Tolonen Mikko – Topi-Hulmi Teemu ½-½
Salimäki Janne – Linden Lari ½-½
Rauramaa Julius – Lindholm Jere 0-1
Nieminen Kari – Pihlajasalo Hannu ½-½
Kokkonen Lassi – Norri Roger 1-0
Sääskilahti Lauri – Pelander Pauliina 1-0
Taistelua putoamista vastaan
Matinkylän Shakkikerhon kakkosjoukkue oli ennen kauden alkua monen papereissa niin sanottu “varma” putoaja. Siitä huolimatta pitkin kautta pirteästi esiintynyt ryhmä taisteli sarjapaikastaan aina viimeiseen viikonloppuun saakka.
Kärkipöydällä KvM Vilka Sipilä voitti FM Mika Ebelingin. Ebeling valitsi mustilla Caro-Kannin puolustuksen, jota en ainakaan itse muista nähneeni hänen aiemmin pelanneen. Yhtä kaikki, Sipilä hallitsi avauksen nyanssit paremmin ja voitti lopulta melko vaivattoman tuntuisesti.
Scott Fraser ja Nuutti Sorsa päätyivät tasapeliin jo varhain, vaikka loppuasemassa pelattavaa olisi riittänyt vielä paljonkin. Samoin kävi myös seuraavan pöydän pelissä, jossa FM Teemu Topi-Hulmi ja shakkimestari Mikko Tolonen jakoivat pisteen. Näille molemmille peleille oli yhteistä se, että juuri matinkyläläisten olisi asemien perusteella kannattanut jatkaa taistelua.
FM Janne Salimäki ja shakkimestari Lari Linden pelasivat edellä mainittuja pelejä pidempään, mutta tässäkään mittelössä ei suuria käänteitä nähty – tasapeli oli ilmassa jo hyvissä ajoin ennen kuin siihen lopulta päädyttiin.
Mustilla ollut Julius Rauramaa esitteli pelissään shakkimestari Jere Lindholmia vastaan ainakin palstan kirjoittajalle täysin uuden avausidean.
Tässä tunnetussa sisilialaisen puolustuksen klassisen muunnelman teoria-asemassa on pääsiirron 6.-e6 ohella kokeiltu monia muitakin vaihtoehtoja. Pelissä nähty 6.-Rd7 oli ainakin itselleni täysin vieras. Tietokantani mukaan siirtoa on pelattu yli 70 kertaa, mutta siitä huolimatta luokittelisin sen kyllä kategoriaan “kokeile vain valvotuissa olosuhteissa”.
Tällaisilla siirroilla on usein myös oma psykologinen vaikutuksensa, ja ainakin tässä pelissä Rauramaan asema oli noin 15. siirron paikkeilla täysin pelikelpoinen.
Pian tämän jälkeen mustan vakava virhearvio kuitenkin katkaisi pelin kuin seinään, ja Lindholm vei voiton jo 20 siirrossa.
Kari Niemisen ja Hannu Pihlajasalon pelistä ei jäänyt jälkipolville juuri kerrottavaa. Kokeneet shakkimestarit päätyivät ilman mainittavaa dramatiikkaa “rauhaan” jo 21. siirrossa.
Roger Norrin ja Lassi Kokkosen pelissä päädyttiin luovasti pelatun avauksen jälkeen valkeilla pelanneen Norrin kannalta varsin murheelliseen nelitorniloppupeliin, jonka Kokkonen realisoi voitokseen vaivattoman tuntuisesti.
Viimeisellä pöydällä Lauri Sääskilahti ja Pauliina Pelander latasivat ns. kovaa teoriaa, kun laudalle saatiin semislaavilaisen todella terävä Botvinnik-muunnelma (1.d4 d5 2.c4 e6 3.Rc3 c6 4.Rf3 Rf6 5.Lg5 dxc4). Tälle avaukselle on tyypillistä, että monet sen muunnelmat on analysoitu lähes loppuun asti, ja se asettaakin pelaajille todella kovan haasteen.
Pitkään näytti siltä, että terävän aseman metkut hallitsisi paremmin valkeilla pelannut Sääskilahti. Väärä suunnitelma johti kuitenkin torniloppupeliin, joka näytti mustan voitolta, mutta valitettavasti nyt oli Pelanderin vuoro valita väärä suunnitelma.
Musta suuntasi katseensa nyt harhaan lähtiessään poimimaan valkean f6-sotilasta pelaamalla 29.-Th6?. Jatkossa 30.h4 Txf6 31.Kf2 e5 32.Ke3 valkea oli taas mukana pelissä ja käänsi lopulta kamppailun edukseen 45 siirrossa.
Kuvioasemassa mustan olisi kannattanut aktivoida aluksi oma kuninkaansa aloittamalla esim. 29.-Kb7:llä.
Katsotaan mitä tapahtuisi esimerkkijatkossa, jossa molemmat toisivat omat kuninkaansa ns. ytimeen: 30.h4 Kc6 31.Kf2 c4 32.Ke3 Kd5 ja tultaisiin seuraavaan asemaan:
Mustan ideana voisi seuraavaksi olla esim. Th5-Te5 ja tunkeutuminen valkean asemaan. Jos tätä yrittäisi ennakoida pelaamalla esim. 33.f4, olisi 33.-Tg8 melko kiusallista: g3-sotilaan suojaus 34.Tg1:llä tai 34.Kf2:lla saisi vastauksen 34.-c3! ja musta voittaisi.
On myös huomattava, että sotilasloppupelit (esim. tornien mahdollisesti vaihtuessa e-linjalla) näyttävät käytännössä lähes aina päättyvän mustan voittoon. Valkean kuningas olisi sidottu valvomaan mustan mahdollista c3-sotilasmurtoa ja musta voisi sillä aikaa käydä lyömässä f6-sotilaan ja nostaa sen jälkeen f- ja e-sotilaitaan. Valkean sotilasenemmistö kuningassivustalla olisi puolestaan melko käyttökelvoton.
Aatos – VammSK 4-4
Nybäck Tomi – Meshkovs Nikita 1-0
Miezis Normunds – Kantans Toms 0-1
Salonen Aku – Pohjala Henri 0-1
Seeman Tarvo – Torkkola Henri 0-1
Virtanen Antti – Kauko Jussi ½-½
Salo Heikki – Paldanius Pekka ½-½
Pulkkinen Kari – Salonen Mikko 1-0
Zhang Yiming – Pihlajamäki Seppo 1-0
Sarjajohtaja Aatos tiukoilla
Kahden pisteen etumatkalta päätösviikonloppuun lähteneellä Shakkiseura Aatosella oli teoriassa mahdollisuus ratkaista mestaruus jo lauantaina. Se olisi kuitenkin vaatinut oman otteluvoiton lisäksi suosiollisia tuloksia otteluista Gambiitti-JyS ja MatSK-HSC.
Kärkipöydän Meshkovs–Nybäck-pelissä oltiin jo pikaisesti asemassa, jossa ei tietokannan mukaan ollut edeltäjiä. Peli alkoi 1.Rf3 d5 2.d4 Rf6 3. c3 a5!? 4.Lf4 Lf5 5.Rbd2 e6 6.Db3 Ta7.
Nykypäivänä on harvinaista, että tämän tason kamppailussa päädytään jo kuuden siirron jälkeen täysin uuteen asemaan. Poikkeuksellinen tilanne pakottikin molemmat suurmestarit todella töihin. Pitkään varsin tasaisena edennyt peli repesi lopulta molemminpuolisessa aikapulassa.
Aluksi ratkaisu oli tarjolla valkeilla pelanneelle Meshkovsille:
Latvialaissuurmestari mietti tässä lähes loput ajastaan ja siirsi livelautalähetyksen mukaan 3 sekuntia kellossaan 32.Dxb6?, joka päästi Nybäckin pinteestä. Erittäin kiusallista mustan kannalta olisi ollut 32.Dc7, mutta 32.-Df5 33.Tf1 Le5 34.Dd8+ Kh7 35.d7:n jälkeistä asemaa ei varmasti ollut kaukaa helppoa viimeisillä sekunneilla arvioida:
Tässä olisi pitänyt arvioida mustan vastapeli siirron 35.-Lc3:n jälkeen. Löytyykö valkean kuninkaalle suojaa, siinäpä polttava kysymys.
Itse pelissä 40.siirron lisäaikojen koittaessa savu oli hälvennyt, ja asema selkiytynyt Nybäckille voitolliseksi loppupeliksi.
Aatoksen pitkäaikainen latvialaisvahvistus, Normunds Miezis, kohtasi nuoremman suurmestarikollegansa kotimaastaan, loistavan liigakauden pelanneen Toms Kantansin.
Mustilla pelannut Kantans sai jo varhaisessa vaiheessa erittäin mukavan aseman ja vei voiton lopulta varsin vaivattoman oloisesti.
FM Henri Pohjalan ja FM Aku Salosen peli oli sen verran hurja, että se on syytä katsoa kokonaan.
KvM Tarvo Seeman oli pitkään kuskin paikalla pelissään shakkimestari Henri Torkkolaa vastaan, mutta ensin liiallinen varmistelu tarjosi Torkkolalle vastapeliä ja lopulta paha lipsahdus maksoi koko pisteen.
FM Jussi Kaukon ja FM Antti Virtasen pelissä valkeilla olleelle Kaukolle tarjoutui pian mielenkiintoinen mahdollisuus.
Monesti musta on Maróczy-bind -struktuurissa varsin tyytyväinen, jos hän onnistuu vaihtamaan tummaruutuiset lähetit. Tässä tapauksessa valkean tilaetu tarjoaisi kuitenkin ilman tätä tärkeää puolustusnappulaa lupaavia mahdollisuuksia kuningashyökkäykseen.
Valkea jatkoi nyt siirrolla 16.0–0, joka säilyttää aseman edelleen erittäin miellyttävänä ja lupaavana. Kyse on tietysti pitkälti pelityylistä, mutta kiinnostava vaihtoehto olisi ollut myös pitkä linnoitus, tai sen valmistelu siirroilla 16.g4 tai 16.h4.
Kauko eteni pelissä hyvin rauhallisesti, mutta toki mukavan edun säilyttäen. Juuri ennen 40.siirtoa tapahtunut epätarkkuus päästi Virtasen kuitenkin pälkähästä.
Mustan puolustustaistelu jatkuisi edelleen vaikeana, mikäli valkea olisi pelannut tässä yksinkertaisesti 38.Rxa4 ja esim. 38.-Ta8 (38.-Dxc4 39.Rxb6 Da6 40.De3) 39.Rb2.
Pelissä tapahtui 38.Tc1? ja 38.-Dxc4 39.Rxa4 Da6! 40.Rb2 b5!:n jälkeen mustan asema oli kunnossa. Kamppailu sovittiin tasapeliksi vain muutaman siirron kuluttua. Loppuasemaa Virtanen olisi voinut halutessaan myös jatkaakin.
FM Heikki Salon avaus shakkimestari Pekka Paldaniusta onnistui erinomaisesti. Hän sai valkeilla hyvin miellyttävän aseman lähettipareineen ja tilaetuineen.
Valkean tässä pelaama 18.La3?! näyttää ainakin omaan silmääni hyvin oudolta, sillä luonnollisen 18.-Tfb8:n jälkeen mustalla ei ollut enää ongelmia, pikemminkin päinvastoin. Normaalilta olisi vaikuttanut 18.Ld2, joka estelisi esimerkiksi mustan pelissä pian toteuttamaa a5-siirtoa.
Pelin virtaus kääntyi 18.La3:n jälkeen mustalle hyvin mukavaan suuntaan. Lopulta pelaajat sopivat 41.siirrossa tasapelistä asemassa, jota Paldanius olisi hyvin voinut vielä jatkaakin.
Mikko Salosen ja FM Kari Pulkkisen peli ratkesi jo varhain.
Peli jatkuisi melko tasaisena, mikäli valkea pelaisi tässä esim. 15.Le3 ja miettisi myöhemmin mahdollista d4-siirtoa. Pelissä se toteutettiin kuitenkin heti, mutta nappulat eivät sijainneet aivan optimaalisesti.
15.d4? Rxf3+ 16.Dxf3 cxd4 17.Re2 (16.Txd4:ää seuraisi tietysti 16.-e5) 17.-Rc5:n jälkeen musta voitti helposti 30 siirrossa.
Viimeisellä pöydällä Aatoksen superlupaus, vasta 11-vuotias Yiming Zhang jatkoi upeaa liigakauttaan voittamalla Seppo Pihlajamäen.
Avauksen jälkeen näytti pitkään siltä, että Zhang voittaisi pelin melko helpostikin, mutta virheellinen ratkaisu päästi Pihlajamäen hetkellisesti peliin mukaan.
Valkean asema on hyvin miellyttävä ja useampikin siirto säilyttäisi selvän edun. Tärkeä seikka on se, ettei h7-tornia tarvitse siirtää mihinkään. Pelissä tapahtunut 27.Lxf6? oli hätiköity ja 27.-Txf6 28.Lf7 Le5!:n jälkeen mustan asiat olivat taas kunnossa. 29.Te2:n jälkeen tultiin seuraavaan asemaan:
Jos musta pelaisi nyt esim. 29.-Tb6, ei hänellä olisi hätää esim. jatkossa 30.Dxf5 Lf6. Mustan lähetti sijaitsee mainiosti, eikä sotilaan vähemmyys haittaa. Ainakin itse ottaisin tässä asemassa mieluummin jo mustat.
Pelissä tapahtui 29.-Ld4? ja valkea pääsi 30.Txg7:n jälkeen jälleen niskan päälle ja hoiti pisteen kotiin lopulta 58.siirrossa.
MatSK – HSC 4-4
Keinänen Toivo – Laurusas Tomas ½-½
Larkin Vladyslav – Sulskis Sarunas 1-0
Wartiovaara Oliver – Agopov Mikael 0-1
Aalto Patrik – Nyysti Sampsa 1-0
Lahdelma Henri – Nissinen Niilo 0-1
Keinänen Anastasia – Mäki-Uuro Miikka ½-½
Lehtivaara Petri – Mansner Harry 1-0
Kivistö Mikko – Henttinen Markku 0-1
MatSK:n ja HSC:n kova taistelu pinnoista
KvM Toivo Keinänen tasoitti vaivattomasti mustilla SM Tomas Laurusasia vastaan, ja pelaajat tyytyivät pian tasapeliin.
KvM Vladyslav Larkinin ja SM Sarunas Sulskisin peli alkoi rauhallisesti (1.Rf3 Rf6 2.b3 g6 3.Lb2 Lg7), mutta pian valkeilla ollut Larkin ryhtyi terävöittämään asemaa.
Valkea on onnistunut avauksessaan erinomaisesti. Moni saattaisi jatkaa tässä ”normaalisti” 10.g3 jne., mutta Larkinin ratkaisu oli modernille shakille tyypillinen 10.h4! ja peli jatkui 10.-h6 11.g4!
Valkean etu oli selvä ja kohta nähtiin jo pelin ratkaisu.
Musta pelasi nyt 19.-Rb6, joka sai vastauksekseen tehokkaan 20.Rf6+!:n ja valkea voitti 32.siirrossa.
FM Oliver Wartiovaara kuuluu pelaajiin, joita vastaan on, jos ei nyt täysin mahdotonta, niin ainakin hyvin vaikeaa valmistautua. (Palstan kirjoittaja sai kokea sen karvaasti seuraavalla kierroksella, mutta siitä myöhemmin).
KvM Mikael Agopovia vastaan Wartiovaaran valinta mustilla oli sisilialaisen puolustuksen Nimzowitschin muunnelma (1.e4 c5 2.Rf3 Rf6).
Ajankäytöstä päätellen avaus tuli Agopoville yllätyksenä, sillä n. 10 siirron jälkeen hän oli käyttänyt miettimisajastaan jo n.40 minuuttia, kun taas Wartiovaara oli tehnyt siirtonsa käytännössä välittömästi.
Miettiminen kannatti, sillä pian Agopoville aukesi lupaavia mahdollisuuksia.
Valkea pelasi tässä 14.dxc5?!, joka on toki mitä luonnollisin siirto, mutta ei aseman tehokkain.
14.Ld2! olisi ollut erittäin vahva, mutta sen idean ymmärtäminen edellyttää pienen, ratkaisevan yksityiskohdan huomaamista. Tämä käy ilmi jatkossa: 14.-cxd4 15.Te5! Td8 16.La5, jolloin valkea voittaa d5-sotilaan.
Mukavana valkean asema säilyi myös pelissä.
Valkea on voittanut sotilaan ja nyt pitäisi ratkaista kuinka eliminoida mustan vastapeli kaikkein tarkimmin.
Agopovin valinta oli suoraviivainen 22.Dxe2 Txe2 23.Tc1 d4 24.Kf1, mutta 24.-d3! antoi mustalle vastapeliä. Mahdollisesti tarkempi olisi ollut 22.g3! ja esim. jatkossa 22.-Dxd3 23.Txd3 Te2 24.Tc3 d4:n jälkeen tultaisiin seuraavaan asemaan:
Nyt 25.Tc8+ Kf7 26.Tc7+ Kg6 27.b4! rajoittaisi mustan vastapeliä huomattavasti.
Pelissä syntyneessä torniloppupelissäkin riitti edelleen runsaasti pelattavaa, ja lopulta Agopov onnistui realisoimaan sotilaan etunsa kokonaiseksi pisteeksi.
FM Patrik Aallon ja KvM Sampsa Nyystin kamppailussa mustilla pelanneen Nyystin onnistunut avaus sai Aallon kyseenalaisen ratkaisun myötä lisää vauhtia.
Viimeksi on tapahtunut 9.-Rd4 ja peli jatkui nyt 10.Lxd4 cxd4, mutta 11.Re2?! e5:n jälkeen mustan asema oli jo hyvin mukava.
Kuvioasemassa parempi olisi ollut 10.a4!? Ideana on pelata seuraavaksi (riippuen tietysti mustan vastauksesta) monesti a5 ja mikäli musta estää tämän pelaamalla esim. itse 10.-a5, olisi 11.Lxd4 cxd4 12.Rd5 jo edullista valkealle.
Peli jatkui monimutkaisena ja pian nähtiin pelin lopputuloksen kannalta merkittävä käänne.
Asema on dynaamisessa tasapainossa, mutta nyt tapahtunut 18.-Rc6? (turvallisempi olisi ollut esim. 18.-Lc6!?) salli vahvan 19.Rg5!:n ja Aalto voitti lopulta 46 siirrossa.
FM:t Niilo Nissinen ja Henri Lahdelma loihtivat laudalle terävän aseman, jossa riitti tapahtumia.
Nissinen pelasi tässä ehkä yllättävänkin nopeasti 17.bxc3 Lxa3 18.Txb3!? axb3 19.Dxb3, jonka jälkeen asema oli melko tasainen.
Tarjolla oli kuitenkin tehokas 17.d5! exd5 18.Dc2! (18.Rxd5?? c2!), jonka jälkeen valkealla olisi vaarallinen aloite. On toki selvää, ettei tällaisten välisiirtojen (18.Dc2) näkeminen ole todellakaan helppoa.
Värikäs kamppailu ratkesi lopulta tylysti.
Mustan 30.-Tfd8?? salli näppärän 31.Dxf7+!:n ja 31.-Kxf7 32.Rxg5+:n jälkeen valkea voitti 47 siirrossa.
NKvM Anastasia Keinäsen ja KvM Miikka Mäki-Uuron pelissä valkeilla ollut Keinänen sai pian lupaavan mahdollisuuden.
Valkea pelasi 15.Tad1, mikä on tietenkin hyvin luonnollista. Mutta entä jos olisikin pelannut 15.Rxf5 Dxf5 16.Da4! Nyt esim. 16.-b5 17.Da6 olisi ollut mustalle melko kiusallista, kuten jatkot 17.-De6 18.f5! ja 17.-Dc8 18.Dxc8+ Txc8 19.a4! osoittavat.
Pieniä mahdollisuuksia Keinänen sai myöhemminkin, mutta lopulta Mäki-Uuron nappulat olivat riittävän aktiivisia pitämään tasapelin torniloppupelissä sotilasta vähemmälläkin.
FM Harry Mansner sai avauksesta erinomaisen aseman FM Petri Lehtivaaraa vastaan. Hieman väärä suunnitelma antoi kuitenkin kaiken edun pois.
Tässä luonnollisimmalta ainakin itselleni näyttäisi 18.Rf2, joka parantaisi reunaratsua ja kutittelisi ainakin myöhemmällä g4-mahdollisuudella.
Pelijatko vei asemasta paljon potentiaalia: 18.c5?! Ld5 19.c6?! Rf6 ja tilanne oli muuttunut melko tasaiseksi. Lehtivaara hallitsi tämän jälkeen aseman metkut vastustajaansa etevämmin ja korjasi pisteen 55 siirrossa.
Viimeisen pöydän kokeneiden FIDE-mestareiden kohtaamisessa mustilla pelannut Markku Henttinen hallitsi taktiikat tällä kertaa Mikko Kivistöä etevämmin.
Gambiitti – JyS 3.5-4.5
Nouro Mikael – Sklyarov Dmitri ½-½
Manninen Marko – Luukkonen Tommi 0-1
Jouhki Yrjö Markus – Nivala Tuomas ½-½
Pääkkönen Timo – Olde Margareth ½-½
Hynninen Juha – Nevanlinna Risto ½-½
Ristoja Samu – Remes Marko 0-1
Ristoja Jan – Paananen Olli-Pekka 1-0
Tumanov Dmitri – Ojasuo Anton ½-½
Gambiitin mitalihaaveille kolaus
Pirteästi kauden aikana esiintynyt Gambiitti lähti päätösviikonloppuun kolmannelta sijalta, ja muiden kierrosten kamppailujen sujuessa suotuisasti sillä oli mahdollisuus varmistaa mitali jo tässä ottelussa.
Kamppailujen alkaessa jyväskyläläisille tuli ylimääräisiä haasteita ajoneuvo-ongelmien vuoksi ja kolmella pöydällä vantaalaisseura sai tämän myötä vielä reilun aikaedun.
Kärkipöydällä valkeilla pelannut KvM Dmitri Sklyarov sai KvM Mikael Nouroa vastaan nopeasti hyvin lupaavan aseman. Etu kasvoi pian ratkaisevaksi, mutta ratkaisuhetkillä Sklyarov painoi liiaksi jarrua ja asema tasoittui. Piste puolitettiin lopulta 48 siirron jälkeen.
KvM Marko Manninen ja FM Tommi Luukkonen pelasivat kuningasintialaisen puolustuksen modernia muunnelmaa, jossa kone luonnollisesti liputti valkealle mukavaa etua — aivan kuten tälle avaukselle on tyypillistä. Kaikki, jotka pelaavat avausta kummilla tahansa väreillä, tietävät kuitenkin totuuden: ihmispelissä asema on useimmiten täysin epäselvä.
Vaiherikkaan alun jälkeen oltiin päädytty seuraavaan asemaan:
Valkealla on hetkellisesti kvaliteetti vähemmän, mutta f7-tornin kiinnitys voittaa sen tietysti ennen pitkää takaisin. Mikäli käytössä olevat siirrot on tallennettu oikein, pelasi Manninen tässä hieman mystiseltä vaikuttavan 31.Rg1:n ja 31.-Lg5! 32.Lxg5? Rxg5:n jälkeen syntynyt loppupeli oli selvästi mustaetuinen.
Tarjolla olisi kuitenkin ollut 31.Lh6! ja esim. 31.-Lg7 32.Lc1! idealla pelata seuraavaksi useissa jatkoissa 33.f4 vaikuttaisi hyvin vahvalta.
Luukkonen realisoi pitkään melko mallikkaasti, mutta pieni lipsahdus tarjosi Manniselle vielä hetkellisesti pelastautumismahdollisuuden.
Valkea pelasi tässä 53.Re2+? ja 53.-Ke3 54.Rg3 Rd2:n jälkeen kamppailu päättyi pian mustan voittoon.
53.Rc2! olisi säilyttänyt vielä hyvät tasapelimahdollisuudet. Esim. jatkossa 53.-e3 54.Kb4 e2 55.Kc3! valkean a-vapaasotilas tarjoaisi hyvää vastapeliä.
Shakkimestari Tuomas Nivalan ja FM Yrjö Markus Jouhkin pelissä mustia nappuloita siirrelleen Jouhkin avaus näytti menneen enemmän tai vähemmän pieleen, sen verran mukavalta Nivalan asema jo suunnilleen 15.siirron paikkeilla näytti.
Parhaiden jatkojen jäätyä tekemättä pääsi Jouhki kohta kuitenkin peliin ja kamppailun käänne lähti seuraavasta asemasta:
Hälytyskellot eivät soineet, sillä pelissä tapahtunut 22.Lxf3? salli vahvan laadunuhrauksen 22.-Txc3!, jonka jälkeen käytännön pelissä asema oli jo mustalle huomattavasti helpommin pelattava.
Helpommin pelattava asema muuttui pian jo voittoa lupaavaksi, mutta mahdollisesti ajan käydessä vähiin oli edessä lisää käänteitä.
Valkean kriittinen asema sai helpotusta mustan valittua tässä siirron 30.-Dxd3+, jonka jälkeen Jouhkilla oli luonnollisesti edelleen etua, mutta huomattavasti kiusallisempi olisi ollut daamit säilyttävä 30.-Dc5. Valkean kroonisesti heikko kuningas aiheuttaisi jatkuvaa päänvaivaa.
Pelissä päädyttiin lopulta kevytupseeriloppupeliin, jossa mustalla oli edelleen puristusta.
Pelisiirto 49.-Kd6? menetti viimeisetkin voitontoiveet valkean 50.a3!:n jälkeen mustan molempien daamisivustan sotilaiden jäädessä nyt valkean lähetin kohteiksi. Peli päättyi tasan kymmenen siirtoa myöhemmin.
49.-a3! olisi kysynyt valkealta vielä monta kysymystä.
FM Timo Pääkkösen ja NKvM Margareth Olden pelissä valkeilla ollut Pääkkönen sai lupaavia mahdollisuuksia.
17.e6?! oli tässä mahdollisesti hiukan hätiköity. 17.-Lxf4 18.Dxf4 fxe6 19.De5 De8:n jälkeen mustan asema pysyi kasassa ja tasapelistä sovittiin 30.siirron jälkeen.
Kuvioasemassa mieleen tulevat ainakin peliä ylläpitävät vaihtoehdot 17.Re2 tai 17.d4. Kone tarjoaa puolestaan tässä tylyä 17.g4!:ää ja pitää valkean aloitetta käytännössä ratkaisevana.
FM Risto Nevanlinna vaikutti olleen erinomaisesti valmistautunut shakkimestari Juha Hynnisen käyttämään muunnelmaan kuningasintialaisessa puolustuksessa ja sai nopeasti etua.
Valkean etu säilyisi melko vakuuttavana esim. 22.Rd4:llä, mutta pelissä tapahtui varovainen 22.Rd2, joka päästi mustan pinteestä.
Jatkossa Hynninen pelasi aktiivisesti ja onnistui eheyttämään sotilasasemansa. Tornien ja kevyiden upseerien loppupelissä hänelle avautui vielä hyviä mahdollisuuksia tavoitella jopa kokopistettä.
Hynninen pelasi tässä hyvin luonnolliselta vaikuttavan 45.-g5?!:n, mutta se tarjosi Nevanlinnalle 46.Re8!:n jälkeen riittävästi vastapeliä ja peli päättyi tasan 54 siirrossa.
Tornin aktivointi 45.-Tc5! olisi aiheuttanut valkealle runsaasti haasteita. Seuraavaksi voi jatkaa esim. h5:llä ja kutitella h4-mahdollisuudella. Mikäli valkea estäisi tämän pelaamalla itse h4, joutuisi ratsu sen jälkeen valvomaan mustan kuninkaan sisääntuloruutuja g4 ja e4. Lisäksi monessa jatkossa mustalla on suoraviivainen mahdollisuus pelata Tc1–a1 ja edetä a-sotilaallaan.
Kokonaisuutena valkean puolustustehtävä näyttäisi melko vaikealta.
Shakkimestari Samu Ristojan ja Marko Remeksen peli vaikutti pitkään todella hyvältä valkeilla olleelle Ristojalle. Remes sai kuitenkin pidettyä aseman sekavana ja aikapulassa tapahtunut romahdus käänsi koko kamppailun ylösalaisin. Korttitalo hajosi ja Remes korjasi maukkaan ja tärkeän pisteen joukkueelleen.
Olli-Pekka Paanasen ja FM Jan Ristojan pelissä valkeilla pelanneen Paanasen aseman yksinkertaistukseen pyrkineet vaihdot eivät johtaneet toivottuun tulokseen. Vanhempi Ristojien veljeksistä nappasi otteen, eikä enää hellittänyt vaan korjasi pisteen.
Viimeisen pöydän peli Tumanov–Ojasuo sovittiin tasapeliksi asemassa, jota mustilla pelanneen Ojasuon olisi varmaankin kannattanut jatkaa. Toki aikatilannetta tietämättä en halua asiaa liikaa arvostella.
SalSK – TammerSh 5-3
Kiik Kalle – Köykkä Pekka ½-½
Hartikainen Markku – Ahvenjärvi Jani 0-1
Valkama Eero – Penttinen Jarkko ½-½
Westerinen Heikki – Pönniö Toni 1-0
Rehn Ralf – Martinec Tamas 1-0
Heino Pessi – Lehtioksa Jorma 1-0
Pelto Juho – Sorvari Jarmo ½-½
Haapasalo Jukka-Pekka – Multanen Jimi ½-½
Toivoa salolaisille
Tiukassa putoamistaistelussa pisteitä tarvinnut Salon Shakkikerho venyi vahvaan suoritukseen Tammer-Shakkia vastaan.
Kärkipöydällä mustilla pelannut KvM Kalle Kiik vastasi KvM Pekka Köykän 1.d4-avaukseen hieman harvinaisemmalla tavalla. Siirtovaihdoin olisi voitu päätyä myös “normaaliin” Benoniin, mutta Kiik kehitti ratsunsa poikkeuksellisesti e7:ään. Tätä ideaa käytti aikoinaan usein myös kesällä 2024 edesmennyt FM Asko Hentunen.
Seurauksena oli terävä asema, jossa Kiik uhrasi aluksi laadun ja pian perään lisääkin materiaalia. Köykkä selvisi syntyneistä sotkuista erinomaisesti, mutta asema muuttui aikapulassa vaikeasti hallittavaksi, ja pian kokopisteestä pelasikin Kiik. Lopulta kova kamppailu päättyi 40. siirron lisäaikojen jälkeen tasapeliin siirtojentoistolla.
FM Jani Ahvenjärvi oli tälläkin kaudella tamperelaisten luottopelaaja ja pelasi loppuun asti jopa KvM-kiinnityksestä. Jani on teknisesti erittäin taitava ja hänellä on luontainen kyky löytää nappuloilleen usein ne parhaat paikat. Tällä kertaa hän pääsi esittelemään osaamistaan FM Markku Hartikaista vastaan.
FM:t Jarkko Penttinen ja Eero Valkama pelasivat hyvin korrektin pelin ja korrekti shakkipelihän päättyy tietenkin tasan!
Oman viikonloppuni Via Dolorosa alkoi pelillä todellista shakkilegendaa, SM Heikki Westeristä vastaan. Valitsin mustilla sisilialaisen puolustuksen Alapinin muunnelmassa hieman harvinaisemman pelitavan (1.e4 c5 2.c3 d5 3.exd5 Rf6!?), mutta valmisteluni olivat hyvin vaatimattomat ja sen sijaan että olisin yllättänyt kokeneen vastustajani, yllätin lähinnä itseni ja olin pian melkoisesssa jurmeesssa.
Kuin ihmeen kaupalla sain vielä mahdollisuuden.
Valkeilla ollut Westerinen pelasi tässä hieman hätäisesti 39.Tdxc6? bxc6 40.Txc6. Laadunuhraus on toki näyttävä ja houkutteleva, mutta mielestäni sillä ei ollut kiirettä.
Kuuluisa 40.siirto! En voi syyttää edes aikapulaa, sillä kellossani oli muistaakseni n. 5 minuuttia tähän viimeiseen siirtoon ennen lisäaikoja.
Pelasin onnettoman 40.-Tb7?? ja lähdin kaikessa rauhassa kävelemään kohti hotelli helpotusta kunnes ymmärsin mitä tuli tehtyä.
Olisi tietenkin pitänyt pelata 40.-Ke7!, joka antaisi hyvät tasapelimahdollisuudet: esim. 41. Kf2 (41.Tc7 Kd6! 42.Tc8 Ke7! ja seuraavaksi mahdollisesti jos sallitaan 43.-Tb7) 41.-Txd7 42. Rxd7 Kxd7 43.Txa6 Tc8! 44. Ta7+ Ke6 45.Txg7 Txc3 ja tarkasti pelaten mustan pitäisi selviytyä.
Peli päättyi 40.-Tb7??:n jälkeen muutamassa siirrossa, kun täydellisessä tiltissä nopeutin loppua vielä melkoisella sokeudella. Tämä oli kuitenkin vasta alkua karmealle viikonlopulleni…
Tamás Martinecin ja Ralf Rehnin pelissä kamppailu näytti olleen täysin valkeilla olleen Martinecin hyppysissä. Valitettava lipsahdus pilasi kuitenkin hetkessä kaiken ja mustilla pelannut kokenut shakkimestari käytti tilaisuuden hyväkseen.
Jorma Lehtioksan ranskalainen puolustus koki pahan haaksirikon Pessi Heinon käsittelyssä ja kahdella viimeisellä pöydällä nähtiin tasapelit.
Jarmo Sorvarilla näytti olevan loistavia voitonmahdollisuuksia Juho Peltoa vastaan, mutta sitten tapahtui jotakin outoa.
Pelissä tapahtui 43.g6?? Ke7 44.g7 Kf7 ja musta oli parissa siirrossa voittanut valkean uhkaavan vapaasotilaan. Kamppailu päättyi tasan 61 siirrossa.
Valkea voittaisi kuvioasemassa aktivoimalla kuninkaansa (tästä on ollut puhetta aiemminkin tällä liigapalstalla!).
Esimerkkijatko voisi olla 43.Kf2 ja jos musta työntäisi nyt omaa vapaasotilastaan 43.-b3, niin 44.g6! Ke7 45.g7 Kf7 46.Le6+ Kxg7 47.Lxd5
Mustan asema olisi tässä luonnollisesti täysin hävitty. B-vapaasotilas ei liiku, ja lähetti pysyy passiivisena, ellei sotilasta uhrata. Jos taas sotilas annetaan, valkean tehtäväksi jää vain huolehtia siitä, ettei musta pääse uhraamaan lähettiään edullisesti d-sotilaaseen.
Nykyisin liigalaudoilla harvemmin nähty shakkimestari Jukka-Pekka Haapasalo onnistui neutraloimaan todellisen superkauden pelanneen Jimi Multasen. Itse asiassa, jos pelissä oli jommallakummalla mahdollisuuksia, ne olivat valkeilla pelanneella Haapasalolla.
15.3.2026
Gambiitti – VammSK 4-4
Nouro Mikael – Meshkovs Nikita 0-1
Manninen Marko – Kantans Toms 0-1
Jouhki Yrjö Markus – Pohjala Henri ½-½
Pääkkönen Timo – Torkkola Henri ½-½
Hynninen Juha – Kauko Jussi 1-0
Ristoja Samu – Paldanius Pekka 1-0
Ristoja Jan – Salonen Mikko ½-½
Tumanov Dmitri – Pihlajamäki Seppo ½-½
Gambiitti varmisti pronssimitalit!
Päätöskierroksella pelattiin edelleen kaikista mitaleista ja Gambiitti oli yksi mitalin syrjässä kiinni olleista.
Kärkipöydällä Meshkovs pelasi vakuuttavan pelin ja käänsi näennäisesti melko simppelin aseman nopeasti edukseen voittaen hallitusti.
Toisella pöydällä Marko Mannisen mukava asema Toms Kantansta vastaan kääntyi puolestaan hetkessä päälaelleen, eikä suurmestari enää taakseen katsonut.
Henri Pohjala ja Yrjö Markus Jouhki olivat yhtä mieltä siitä, että tällä kaudella oli jo pelattu tarpeeksi ja toistivat siirtoja jo varhain tasapelin arvoisesti.
Timo Pääkkösen ja Henri Torkkolan peli oli lopulta ottelun viimeisenä päättynyt ja mitalin Gambiitille varmistanut kamppailu.
Torkkola punnersi mustilla melko varhain paremmalle puolelle.
Torkkola katsoi, että parhaat voitontoiveet ovat loppupelissä lähettiparilla lähettiä ja ratsua vastaan ja pelasi 25.-Dxc1+ 26.Dxc1 Txc1+ 27.Kxc1 g6. Tämän loppupelin Pääkkönen puolusti kuitenkin helponoloisesti tasapeliksi.
Toinen mahdollisuus olisi tietenkin ollut säilyttää vielä daamit laudalla pelaamalla 25.-Db6 tai 25.-Da7, valkean asemassa kun saattaisi olla daamille sopivia hyökkäyskohteita.
Hynninen korjasi Kaukoa vastaan pisteen monimutkaisen kamppailun jälkeen valkeilla pelanneen Kaukon tehtyä epämukavassa, mutta edelleen pelikelpoisessa asemassa hieman liian ronskin ratkaisun.
Valkean 31.Lxh6?? Lxh6 32.Rf6+ Kg7 33.Rxe8+Lxe8 johti suoraan häviöasemaan. Mustalla on toki aavistuksen mukavamman oloinen asema, mutta esim. 31.Ta1:n jälkeen peli olisi edelleen täysin kesken.
Samu Ristojan ja Pekka Paldaniuksen kamppailu oli pitkään melko tasainen, mutta lopulta mustilla pelanneen Paldaniuksen pienet epätarkkuudet antoivat Ristojalle etua. Asema säilyi kuitenkin puolustuskelpoisena ennen kohtalokasta ratkaisua.
45.-Te8?? johti 46.Txe8 Kxe8 47.Kg3:n jälkeen suoraan hävittyyn sotilasloppupeliin, sillä valkean kuninkaan tuloa g5:een ja h4+g4-ideaa ei voi oikein estää, koska 47.-g5 48.h4 tietenkin voittaisi. 45.-c6 olisi tarjonnut vielä puolustusmahdollisuuksia.
Mustilla pelanneen Jan Ristojan asemallinen sotilaanuhraus tarjosi täysin riittävän kompensaation Mikko Salosta vastaan, ja halutessaan hän olisi voinut pakottaa tasapelin jo varhain. Asema oli kuitenkin sen verran turvallinen, että hän päätti jatkaa peliä.
Tilanne pysyi pitkään tasapainossa, mutta yksi väärä ratkaisu olisi voinut osoittautua kohtalokkaaksi.
27.-Rxd3+ 28.Lxd3 Tg4:n jälkeen mustan aktiviteetti pitäisi aseman edelleen selkeästi tasapainossa. Pelissä tapahtui 27.-Txe2? ja 28.Rxe5? Txe4 29.Rf3 Tf4 jälkeen pelaajat sopivat tasapelistä.
Valkealta jäi kuitenkin käyttämättä makoisa mahdollisuus 28.Txe2! Rxd3+ 29.Kd2 Rf4 30.Tf2
Tällaisia epätasapainoisia loppupelejä ei ole aina helppo arvioida, mutta nyrkkisääntönä voidaan pitää, että torni ja laitasotilas toimivat usein paremmin kuin kaksi eri paria olevaa kevytupseeria. Tässä asemassa mustan olisi vaikea koordinoida nappuloitaan puolustamaan samaan aikaan valkean vapaasotilasta kuningassivustalla ja estämään tornin mahdollinen penetraatio daamisivustalle.
Oman lisämausteensa tuo myös se, että h-linjalla on kaksi sotilasta.
Seppo Pihlajamäen mustilla valitsema skandinaavinen puolustus toimi erinomaisesti Dmitri Tumanovia vastaan. Hän tasoitti helposti ja kun Tumanov innostui revittelemään hieman liikaa, oli tarjolla enemmänkin.
Pelissä tapahtunut 33.-Dxb4 oli turvallinen ratkaisu, mutta loppupelissä valkean parempi kevytupseeri tarjosi tasapeliin riittävän vastapelin.
Dynaaminen 33.-c5! olisi antanut mustalle lupaavia mahdollisuuksia: esim. 34.Dxb5 cxd4 35.cxd4 Df4! ja valkean puolustustehtävä olisi heikkoine sotilaineen hyvin epämukava.
MatSK – TammerSh 6.5-1.5
Keinänen Toivo – Ahvenjärvi Jani ½-½
Larkin Vladyslav – Penttinen Jarkko 1-0
Wartiovaara Oliver – Pönniö Toni 1-0
Aalto Patrik – Martinec Tamas ½-½
Lahdelma Henri – Sorvari Jarmo 1-0
Lehtivaara Petri – Multanen Jimi ½-½
Kivistö Mikko – Moisio Miska 1-0
Tiitta Sauli – Ruusunen Onni 1-0
MatSK mukaan kultataisteluun!
Matinkyläläisten ja tamperelaisten ottelussa panokset olivat selvät. Matinkylä taisteli edelleen mestaruudesta – tosin siihen tarvittiin hieman ulkopuolista apua, josta myöhemmin tässä artikkelissa – kun taas tamperelaisilla oli panoksena pientä poikkeusta lukuun ottamatta lähinnä mahdollinen maine ja kunnia.
Tämä mainittu poikkeus oli kärkipöydän pelissä Ahvenjärvi-Keinänen. Ahvenjärvellä oli nimittäin epävirallisten tietojen mukaan yhä mahdollisuus KvM-kiinnitykseen, mutta se edellytti, ei enempää eikä vähempää kuin juuri tämän pelin voittoa.
Musta on viimeksi pelannut 24.-Lxa3 ja 25.bxa3 fxe5:n jälkeen asema olisi tasainen ja molemmille pelikelpoinen. Ahvenjärvi valitsi tässä kuitenkin 25.Lxf6+:n ja 25.-gxf6 26.bxa3 f5:n jälkeen tilanne oli myös tasainen.
Valkealla oli kuitenkin tehokas 25.Ld4!, joka olisi tarjonnut etua: 25.-Lb4 (mitä muutakaan? Esim. 25.-e5? 26.Rd5+ Kf7 27.Lc3+-) 26.Ra2! La5 27.Lc5+ ja mustalla olisi jo merkittäviä haasteita.
Molemminpuolisessa aikapulassa puolestaan Keinänen sai mahdollisuutensa.
Valkean asema pysyi pelikelpoisena esim. kylmäverisellä 34.Ka1:llä, mutta Ahvenjärven valinta oli 34.Rxb5? ja 34.-c3+ 35.Ka1 cxd2 36.Rbc3 Tg8!:n jälkeen peli näytti jo kääntyvän mustalle.
Keinänen joutui kuitenkin pelaamaan seuraavat siirrot käytännössä pelkällä 30 sekunnin inkrementillä ja 40.siirron lisäaikojen tullessa kelloon laudalla oli jälleen tasavoimainen asema.
Viimeinen oljenkorsi tuli kuitenkin vielä kertaalleen tarjolle.
Valkean oli tietenkin tässä mahdollista pakottaa jo suoraan tasapeli: 45.Rg7+ Ke7 46.Rf5+ jne.
Pelisiirron 45.Txd8+?? pitäisi sen sijaan hyvin yllättäen hävitä!
Muutaman siirron kuluttua tultiin kriittiseen asemaan:
Keinänen pelasi tässä hyvin luonnollisen 48.-Kc7:n, mutta se taitaa menettää voiton!
Peliä ilman konetta skrollatessa tätä oli hyvin vaikeaa ainakin itseni tajuta (ei toki varmaan yllätä ketään!), mutta samainen masiina kertoo myös voittoidean: 48.-Re5! (myös 48.-Ld5:llä voi aloittaa). Esimerkkimuunnelma: 49.Rbd2 (esim. 49.Rc3 Lg2 häviää suoraan) 49.-Ld5.
Musta laittaa seuraavaksi ratsunsa c4:ään, jonka jälkeen f2-sotilas maksaa valkealle upseerin ja seurauksena on mustan tekninen voittoasema.
Pelissä päädyttiin lopulta siirtojentoistoon 56.sirron jälkeen.
Toisella pöydällä Penttinen pysyi mustilla hyvin Larkinin kyydissä. Yhdestä väärästä ratkaisusta alkoi kuitenkin alamäki.
Musta pelasi nyt 22.-Lxd5?!, joka antoi valkealle kiusallisen puristuksen jatkossa 23.Txd5 Te8 (23.-Lf8 24.Txe5) 24.Rf5 Lf8 25.Tc7 ja ukrainalainen vei värinsä voittoon 42 siirrossa.
Pelissä tapahtunutta ideaa olisi kuitenkin voinut parantaa pelaamalla 22.-Lf8! ja nyt esim. 23.Tcd3 Lxd5 24.Txd5 Txd5 25.Txd5 (25.Dxd5 saa myös vastauksen 25.-Dc6!) 25.- Dc6! ja asema olisi edelleen hyvin tasainen.
Totesin aiemmin tässä artikkelissa Oliver Wartiovaaran olevan pelaaja, jota vastaan on todella vaikea valmistautua. Omalla kohdallani tämä johti siihen, etten nähnyt valmistautumista lainkaan mielekkäänä.
Ongelmaksi muodostui se, että valitsin avausmuunnelman, jota en itsekään tuntenut kovin hyvin – ja jouduin maksamaan siitä kovan hinnan. Hävisin erittäin yksipuolisen pelin, jossa ei oikeastaan ole mitään seliteltävää. Pelasin yksinkertaisesti todella huonosti. Lopussa tapahtuneella nappulan syötöllä ei enää ollut ratkaisevaa merkitystä, sillä asemani oli jo siinä vaiheessa täysin hävitty.
Oliveria ei toki olisi ollut helppoa haastaa muutenkaan – niin kova pelaaja hän on – mutta olisin halunnut saada aikaan edes siedettävän taistelun. Nyt kävi pitkälti samoin kuin edellisessä kohtaamisessamme vuoden 2023 SM-kisojen avauskierroksella.
FM Patrik Aallon ja Tamás Martinecin pelissä tultiin valkeilla pelanneen Aallon 12.siirron jälkeen seuraavaan asemaan:
Musta näyttäisi olevan muutaman tarkan siirron päässä tasoituksesta, mutta houkutteleva pelisiirto 12.-Le4?! (paikallaan oli 12.-Rcd7) antoi mahdollisuuksia valkealle.
Kamppailu jatkui 13.Dd2 Db7 14.Rc3 Lc6.
Pelissä tapahtunut 15.b4?! (yksinkertaisesti 15.Tac1 ja mustalla olisi ongelmia: esim. c-linjaa pitkin uhkaisi erilaisia taktiikoita) auttoi mustaa ja kun jatko oli 15.-Rcd7 16.a3 Le7 17.Re1?!, pääsi Martinec pian jo paremmalle puolelle.
Myöhemmin tapahtuneet vaihdot helpottivat valkean puolustusta ja tasapelistä sovittiin 45 siirrossa.
Sorvarin ja Lahdelman peli eteni pitkään melko tasaisissa merkeissä. Ratkaisu nähtiin opettavaisessa torniloppupelissä.
Valkeilla pelaava Sorvari valitsi tässä valitettavasti häviävän 39.Txe6:n ja Txh2 40.Te7 Kxa4 41.Txg7 b5:n jälkeen musta voitti melko suoraviivaisesti.
Kuvioasemassa 39.h4 olisi tarjonnut edelleen hyvät tasapelimahdollisuudet. Esim. 39.-Ta2 40.Txe6 (vasta nyt!) Txa4+ 41.Kf3 ja seuraavaksi Te7 vaikuttaisi antavan riittävästi vastapeliä.
Tammer-Shakin liigakauden tähtipelaaja Jimi Multanen onnistui pitämään tasapelin mustilla nappuloilla Matinkylän kokenutta FM Petri Lehtivaaraa vastaan ilman suurempia vaikeuksia. Itse asiassa vaikutti siltä, että Lehtivaara oli se, joka sai olla tyytyväinen puoleen pisteeseen, sillä pelissä syntynyt loppupeli vaikutti monessa kohtaa Multaselle hyvin lupaavalta.
Katsotaan mahdollisesti pelin viimeinen hyvin kriittinen kohta.
Multanen pelasi tässä 32.-Rc7?!, mutta paljon tehokkaampi olisi ollut 32.-Rg5!, jolloin valkea saisi jo olla hyvin tarkkana. Esim. 33.Rc4 Rh3 34.Kf1 (uhkasi 34.-Rg1+) Ke6 ja Lehtivaaralla olisi ollut tiedossa melko epäkiitollinen puolustustehtävä.
Miska Moision ja Mikko Kivistön välinen peli oli varsin räväkkä. Valkeilla pelannut Moisio sai alussa omat mahdollisuutensa, mutta tällä kertaa kokemus ratkaisi: Kivistö pelasi kriittisillä hetkillä tarkemmin ja käänsi pelin edukseen.
Sama pätee myös viimeisen pöydän peliin Sauli Tiitan ja Onni Ruususen välillä. Tässäkin kamppailussa peli olisi voinut kääntyä toiseenkin suuntaan, mutta terävä asema vierähti lopulta valkeilla pelanneen Tiitan eduksi.
MatSK 2 – RaahLi 2-6
Ebeling Mika – Sammalvuo Tapani 0-1
Kurkijärvi Mikko – Kauppila Osmo ½-½
Tolonen Mikko – Pitkäaho Aki ½-½
Rauramaa Julius – Pitkäaho Arto ½-½
Nieminen Kari – Haataja Riku ½-½
Kokkonen Lassi – Paasi Ossi 0-1
Sääskilahti Lauri – Kallunki Konsta 0-1
Kaskinen Timo – Lauronen Timo 0-1
Raahe päätti kautensa murskavoittoon
Kärkipöydällä valkeilla pelannut Sammalvuo sai Ebelingiä vastaan mukavan puristuksen daamisivustalla, mutta mustalle avautui hetkellinen mahdollisuus vastapeliin.
Pelissä tapahtunut 20.-Lf7? antoi valkealle ns. kaupungin avaimet jatkossa 21.cxd5 exd5?! (pienempi paha oli 21.-cxd5) 22.Tc5! ja 1-0 35. siirrossa.
20.-dxc4! olisi kuitenkin tarjonnut vielä mustallekin peliä: esim. 21.Dxc4 Lf7 22.Dc5 Kf8 ja musta pelaa sopivalla hetkellä vapautussiirron e5 tai 21.Txc4 e5!
Mikko Kurkijärven ja Osmo Kauppilan peli päättyi tasapeliin 24.siirrossa, mutta sitä ennen molemmilla oli hyviä mahdollisuuksia.
Mustan avaus on onnistunut hyvin, mutta asema on terävä ja nyt tapahtunut 14.-Tae8? johti jatkossa 15.Dd2 h6 16.Rb4! ongelmiin. Sekavan sopan jälkeen Kauppila onnistui kuitenkin pelastautumaan kuivin jaloin remissiin.
Kuvioasemassa vahva olisi ollut 14.-Rxd5!, jolloin valkean asema olisi jo vaarassa romahtaa. Musta uhkaa tietenkin seuraavaksi lyödä yksinkertaisesti c3:een rikkoen valkean kuningasaseman ja jos 15.Rxd5 Dxd5, niin sekä g5-lähetti että a2-sotilas roikkuisivat. Myös 15.-Rb4 olisi joissakin jatkoissa kiusallinen tuikkaus.
Kolmannella pöydällä kohtasivat ranskalaisen puolustuksen spesialistit Aki Pitkäaho ja Mikko Tolonen, ja laudalla nähtiin – kuinka ollakaan – ranskalainen puolustus. Terävän teoriamuunnelman hallitsi tällä kertaa paremmin mustilla pelannut Tolonen, joka olisi hyvin voinut jatkaa peliä tasapelistä sovittaessa 22. siirron jälkeen.
Ranskalaisspesialistiksi voidaan laskea myös raahelaisten nelospöydällä pelannut Arto Pitkäaho, mutta tällä kertaa hänen luottoavauksensa ei toiminut kovin hyvin Julius Rauramaata vastaan. Pienellä tarkkuudella Rauramaa olisi voinut aiheuttaa Pitkäaholle merkittäviä vaikeuksia. Nyt tuloksena oli pisteen puolitus.
Riku Haatajan ja Kari Niemisen pelissä mustilla pelannut Nieminen sai liigan “vakiotuloksensa” tällä kertaa melkoisen spagaatin kautta, sillä hänellä oli pitkään selvä häviöasema. En ole myöskään varma, mitä olisi tapahtunut, jos peliä olisi jatkettu tasapelistä sovittaessa.
Ossi Paasin voittoa Lassi Kokkosesta en lähde kommentoimaan, sillä tätä kirjoittaessa käytössäni olevien pelisiirtojen pohjalta on hankala sanoa mitään.
Konsta Kallungilla kävi tuuri pelissään Lauri Sääskilahtea vastaan. Sääskilahden avaus mustilla onnistui erinomaisesti ja hänellä oli pitkään loistava asema. Hieman tarpeettomat vaihdot helpottivat kuitenkin Kallunkia ja lopulta päädyttiin tasaiseen sotilasloppupeliin.
Sotilasloppupelit ovat tunnetusti hankalia ja vaativat kärsivällisyyttä. Tässä pelissä tasapeli olisi todennäköinen, jos musta pelaisi esimerkiksi 46.-b5 ja siirtelisi kuningastaan f7–e6 koskematta tarpeettomasti kuningassivustan sotilaisiin. Huomattakoon, että 46.-Kf6 ei ole kannattavaa, koska 47.g5+! johtaisi valkean voittoon.
Pelisiirron 46.-h5? jälkeen kamppailu päättyi tylysti: 47.f5+! Kf6 (47.-gxf5 48.gxh5 ja kaukaisempi vapaasotilas ratkaisee) 48.fxg6 hxg4 49.h5 1-0
Timo Kaskisen ja Timo Laurosen pelissä mustilla pelanneella Laurosella oli hyvät mahdollisuudet ratkaista kamppailu jo varhaisessa vaiheessa. Piste tuli kuitenkin lopulta pitkän kaavan kautta lähetillä ja ratsulla tehdyllä matilla. Tällä kertaa matintekoa helpottivat toki monet pienet yksityiskohdat.
HSK – TuTS 3-5
Cattaneo Marco – Sipilä Vilka ½-½
Norri Joose – Sorsa Nuutti ½-½
Binham Timothy – Topi-Hulmi Teemu 0-1
Puittinen Mika – Linden Lari ½-½
Uimonen Matti – Lindholm Jere 0-1
Vesa Mikke – Pihlajasalo Hannu ½-½
Sinitsyn Anton – Tuominen Matias 1-0
Kaitaranta Sameli – Tuominen Tanja 0-1
Turkulaisille päätöskamppailusta täydet pisteet
Sipilän ja Cattaneon peli päättyi siirtojentoistoon jo 16. siirrossa, mikä on tuomarin hyväksynnällä liigan sääntöjen mukaan sallittua. Tulosta, ja erityisesti tapaa, jolla se syntyi, voidaan pitää pienoisena yllätyksenä, sillä Sipilä tunnetaan kamppailullisuudestaan.
Myös Norrin ja Sorsan peli päättyi nopeasti tasapeliin. Loppuasema vaikutti kuitenkin edelleen varsin mukavalta valkeilla pelanneelle Norrille.
Timothy Binhamin sysimusta viikonloppu sai jatkoa, kun hän kärsi jo viikonlopun toisen miniatyyrimittaisen tappion, tällä kertaa Teemu Topi-Hulmia vastaan.
Mika Puittisella oli pitkään erinomaisia mahdollisuuksia Lari Lindeniä vastaan, mutta pienet epätarkkuudet kuivattivat aseman ja tasapelistä sovittiin 37 siirrossa.
Matti Uimosen valitsema skandinaavisen puolustuksen ”pankkiirimuunnelma” (1.e4 d5 2.exd5 Dxd5 3.Rc3 Dd8) ei tällä kertaa toiminut toivotusti, vaan valkeilla pelannut Jere Lindholm oli kuskin paikalla koko pelin ottaen vakuuttavan voiton.
Mikke Vesan ja Hannu Pihlajasalon peli päättyi lyhyeen tasapeliin siirtojentoistolla, mutta se olisi hyvin voinut päättyä muuhunkin lopputulokseen.
Musta teki kuvioasemassa ikuisen shakin shakkailemalla g4- ja f3-ruuduista.
Tarjolla oli kuitenkin isompikin potti. 13.-0-0! tai 13.-g5! näyttävät nimittäin molemmat murskaavilta. Mustalla on käytännössä kaikki aika maailmassa, sillä valkean kehitys on pahasti jäljessä, eikä esimerkiksi daami osallistu lainkaan puolustukseen.
Anton Sinitsyn hoiti mustilla pisteen Matias Tuomista vastaan asemallisen tehokkaasti pelissä, jossa pienet edut hiljalleen kumuloituivat.
Sameli Kaitarannan ja Tanja Tuomisen pelissä ratkaisu nähtiin vasta sotilasloppupelissä.
Valkean asema näyttää huolestuttavalta, mutta tasapelimahdollisuudet ovat edelleen olemassa.
Mustan sotilaita ei tietenkään voi pysäyttää, joten katse pitäisi suunnata kohti omaa valttikorttia, f-vapaasotilasta! 52.Kg5 tai 53.Kh5 tukisivat sen matkaa daamiksi.
Näistä 53.Kh5 on tarkempi, koska tällöin mustan c-sotilas ei korottuisi shakilla. Esimerkkimuunnelma: 53.-c4 54.f6 c3 (jos 54.-Ke6 55.Kg6 auttaa f-sotilaan daamiksi) 55.f7 c2 56.f8D c1D ja daamiloppupelissä on toki vielä pelattavaa, mutta valkealla olisi hyvät puolustusmahdollisuudet.
Pelissä tapahtunut 52.Kf3? hävisi suoraan jatkossa 52.-c4 53.Ke3 Kd6 54.Kd2 e4 55.Ke3 c3 jne.
SalSK – JyS 4-4
Kiik Kalle – Sklyarov Dmitri ½-½
Hartikainen Markku – Luukkonen Tommi ½-½
Valkama Eero – Nivala Tuomas 1-0
Westerinen Heikki – Olde Margareth ½-½
Rehn Ralf – Nevanlinna Risto 0-1
Heino Pessi – Remes Marko ½-½
Pelto Juho – Paananen Olli-Pekka ½-½
Närhi Kimmo – Ojasuo Anton ½-½
Salolaisten taistelu ei riittänyt
SalSK:n ja JyS:n ottelun panos oli selvä: salolaisten oli ehdottomasti voitettava ottelu riittävän suurella marginaalilla säilyäkseen sarjassa.
Sklyarov ja Kiik tunnetaan siitä, että heidän peleissään nähdään harvoin avausteorian kuumimpia ja terävimpiä variantteja. Tämäkään peli ei ollut poikkeus, vaan laudalla nähtiin harvinainen muunnelma daamigambiitista (1.d4 d5 2.Rf3 Lf5 3.c4 e6 4.Rc3 Rc6 jne.).
Suurempaa draamaa ei saatu aikaiseksi ja piste puolitettiin 36 siirrossa.
Hartikainen ja Luukkonen sen sijaan pyöräyttivät sisilialaisen Grand Prix-muunnelmassa melkoisen jännitysnäytelmän. Peli sähköistyi jo aikaisin valkeilla pelanneen Hartikaisen uhrattua upseerin. Korvauksena ”piesistä” oli aluksi kolme sotilasta ja mustan hieman ongelmallinen kehitys.
Pian sotilaita oli korvauksena jo neljä ja tuskin kovinkaan moni olisi seuraavassa asemassa veikannut lopputulokseksi muuta kuin valkean voittoa:
Tommi on luovan ja räväkän pelityylinsä lisäksi kuitenkin myös todella kova kamppailija (siitä on palstanpitäjälläkin omakohtaisia kokemuksia!) ja suunnilleen 40.siirron paikkeilla hänellä olikin jo riittävästi vastapeliä. Peli päättyi lopulta tasan 75 siirron taistelun jälkeen.
Seuraavilla pöydillä Eero Valkama hieroi pitkän kaavan mukaan pisteen Tuomas Nivalasta, kun taas Heikki Westerinen ja Margareth Olde tasasivat pisteen pelissä, jossa molemmilla oli omat hetkensä.
Ralf Rehnin avaus osoittautui tällä kertaa liian uhkarohkeaksi. Risto Nevanlinna jyräsi tyylikkään pisteen, vaikka mukaan taisi pieni kauneusvirhe mahtuakin.
Marko Remes sai mustilla loistavia mahdollisuuksia Pessi Heinoa vastaan.
Pelissä tapahtui 23.-Txf2? ja 24.Dxf2 Td2 25.Dg3? (parempi oli 25.h4!) 25.-De3+ 26.Kh1 f6:n jälkeen mustalla oli edelleen etua.
Kuvioasemassa valkean vitsit olisivat kuitenkin olleet hyvin vähissä siirron 23.-Td1+! jälkeen: Esim. 24.Tf1 T8d2! ratkaisevin hyökkäyksin ja 24. Txd1 Txd1+ 25.Tf1 Lh3! 26.Df2 Td2! -+
Heino taisteli lopulta tasapeliin suurien vaikeuksien jälkeen.
Olli-Pekka Paananen oli suorastaan murskaamassa Juho Peltoa, mutta liiallinen varmistelu kalkkiviivoilla päästi vastustajan pinteestä puolustuskelpoiseen tornien ja kevyiden upseerien loppupeliin.
Muutamia mahdollisuuksia Paanaselle tarjoutui vielä loppupelissäkin, mutta ne jäivät tällä kertaa käyttämättä, ja tuloksena oli varmasti karvaalta maistuva tasapeli.
Toteaisin kuitenkin, että Paananen on nimi, joka kannattaa pitää mielessä. Ensimmäiset selopelinsä käsittääkseni alle viisi vuotta sitten pelanneen kolmikymppisen jyväskyläläisen seloluku on jo noussut yli 2050:n, eli mestariehdokkaan rajan. Näkemäni perusteella en ihmettelisi lainkaan, vaikka se nousisi pian vielä paljon korkeammallekin.
Kimmo Närhen ja Anton Ojasuon pelissä nähtiin siirtojentoisto jo ennen kuin kamppailu ehti edes alkaakaan.
Aatos – HSC 3-5
Nybäck Tomi – Laurusas Tomas 0-1
Miezis Normunds – Sulskis Sarunas ½-½
Salonen Aku – Agopov Mikael 0-1
Seeman Tarvo – Nyysti Sampsa ½-½
Virtanen Antti – Nissinen Niilo 0-1
Salo Heikki – Mäki-Uuro Miikka ½-½
Pulkkinen Kari – Mansner Harry ½-½
Zhang Yiming – Henttinen Markku 1-0
Aatoksen kaudelle dramaattinen päätös
Koko päätösviikonlopun viimeisenä päättynyt ottelu ratkaisi lopulta myös mitalien kohtalon.
Aatoksen kärsittyä kirvelevän tappion porhalsi Matinkylän Shakkikerho kultaan. HSC:n komea voitto ei aivan riittänyt mitaleille: vain puoli pelipistettä erotti sen pronssia napanneesta Gambiitista!
Kärkipöydän suurmestarikamppailu eteni pitkään melko tasaisissa merkeissä, kunnes Nybäckin virhearvio maksoi lopulta kalliin hinnan.
Asema on melko tasainen, mutta vaatii edelleen tarkkuutta varsinkin mustilla pelaavalta Nybäckiltä.
Valitettavasti 25.-Td8? oli paha virhe. Peli jatkui 26.Txd8 Kxd8 27.Rxa5 Kc7 28.b3 Kb6
Olisiko 29.Kf2!:n jälkeen syntynyt loppupeli jäänyt mustalta 25.siirtoaan tehdessään arvioimatta oikein? Peli jatkui 29.-Rg4+ (muihin ratsunsiirtoihin valkealla on 30.Rc4+) 30.Kg3 Rxe5 (30.-Re3 31.Kf3 häviää myös) 31.fxe5 Kxa5 32.Kf4 ja valkea voitti sotilasloppupelin helposti.
Seuraavat kaksi pöytää olivat sunnuntaina koko Shakkiareenan ottelutapahtuman pisimmät kamppailut ja ne ratkaisivat lopulta kulta- ja hopeamitalien kohtalon. Aatos sai niistä lopulta harmikseen vain puoli pinnaa kun 1,5 pinnaa olisi tarvittu (tasatulokseen ottelussa ja ) liigamestaruuteen.
Miezisin ja Sulskisin pelissä päädyttiin 40.siirron jälkeen seuraavaan loppupeliin:
Jätän viisaampien arvioitavaksi kuinka suuret voitonmahdollisuudet valkealla tässä asemassa on, mutta parhaan tilaisuutensa kasvattaa etuaan Miezis sai jo noin kymmenen siirtoa myöhemmin:
Pelissä tapahtui 50.Td6 Ke7 ja Miezis yritti tämän jälkeenkin vielä pitkään, mutta mitään dramaattista ei enää nähty, tasapeli 103 siirrossa.
Kuvioasemassa oli kuitenkin mahdollisuus 50.e5!
Nyt esim. 50.-fxe5 51.fxe5 ja mustan g6-sotilas on loppupelissä selvä hyökkäyskohde. Lisäksi e-vapaasotilaalla voisi saada aikaan kaikkea kiusallista.
Jos musta vastaisi 50.e5:een puolestaan 50.-f5, pyrkimys toteuttaa pitkässä juoksussa e6-siirto tai saada lähetit vaihdettua voisivat olla mahdollisia ideoita. Tuettu e-vapaasotilas vaikuttaa ylipäätään melko vahvalta.
Summa summarum: voitonmahdollisuudet olisivat olleet selvästi lupaavammat kuin pelijatkossa.
Mikael Agopovin ja Aku Salosen peli oli huima taistelu, jossa väännettiin myös reilusti yli 100 siirtoa.
Tarinaa tästä pelistä riittäisi pitkältikin, mutta hypätään suoraan 45.siirron jälkeen syntyneeseen kevytupseeriloppupeliin.
Koneen mielestä kyseessä on tietysti tasa-asema, mutta ihminen tajuaa heti, että mustan puolustustehtävä on todella kiusallinen tässä hyvä ratsu vastaan hiukan ongelmallinen lähetti -tilanteessa.
Ainakin itse häviäisin tämän aseman mustilla varmaankin kymmenen kertaa kymmenestä. Varsinkin jos vastassa olisi Agopovin tasoinen loppupelaaja.
Salonen suoritti epäkiitollista puolustustehtäväänsä pitkään hyvin.
Musta pelasi nyt 61.-La4?, joka salli valkean uida sisuksiin jatkossa 62.Rh3! Lc2 63.Rg5+ Ke7 64.Kg7.
Oikea puolustus olisi ollut ratsua rajoittava 61.-Lf1! jatkonaan esim. 62.Rh5 Ld3 63.Rf6 Lc2.
Mielenkiintoinen yksityiskohta puolustuksessa nähtäisiin, jos valkea pelaisi nyt 64.Rd7. Musta vastaisi nimittäin 64.-Ke7 ja 65.Rxb6 Kd8!:n jälkeen valkean ratsu jäisi kiinni. Toki peli päättyisi tällöinkin tasan.
Pelin käänteet eivät päättyneet tähän.
Valkean 74.Rf4? menettää yllättäen voiton joka olisi tarjolla jatkossa 74.Rc5+. Muunnelmat eivät toki ole aivan simppeleitä ja edelleen valkealta vaadittaisiin tarkkuutta.
Peli jatkui (74.Rf4:n jälkeen) 74.-b4! 75.Rxd5 b3 76.e6+ Kd6 77.Rc3 Lh3 78.Re4+ Kc6 79.e7 Ld7 80.Rc5 b2
Huima taistelu huipentuu nyt daamiloppupeliin, joka syntyi siirtojen 81.Rxd7 Kxd7 82.Kf7 b1D 83.e8D+ jälkeen:
Tämän loppupelin Agopov voitti lopulta reilussa 120 siirrossa.
Suosittelen kaikkia tutkimaan tätä hurjaa peliä itsenäisesti ja pitämään mielessään, että mustilla pelannut Salonen puolusti pitkiä pätkiä pelkällä inkrementillä. Siinä voi jokainen miettiä miten olisi itseltä onnistunut.
Tarvo Seemanin ja Sampsa Nyystin peli näytti pitkään melko tasaiselta, mutta raskaiden upseerien loppupelissä Seemanille tarjoutui mahdollisuuksia.
Näennäisesti rauhallisessa asemassakin pitää olla tarkkana. Tässä mustan 34.-Db2? tarjosi maukkaan mahdollisuuden, joka jäi kuitenkin käyttämättä Seemanin pelattua luonnollisen 35.Td7?:n. Mikäli laudalle olisi lävähtänyt 35.Dd3! olisi musta ollut pinteessä, sillä uhkausta Td6 ja voittaa seuraavaksi b6-sotilas ei oikein voi estää.
Peli jatkui 35.Td7:n jälkeen 35.-Tf8? (olisi pitänyt yrittää rumalta näyttävää 35.-Df6:tta) ja valkea sai uuden tilaisuuden jatkossa 36. Df3 De5:
Valkea pelasi nyt 37.Tb7?!, mutta tarjolla olisi ollut mustalle hyvin kiusallinen 37.Dd5!, jolloin daaminvaihto johtaisi ikävään torniloppupeliin.
Jos musta vastaisi tähän puolestaan 37.-Db2, olisi 38.Td8! todella paha. B3-sotilasta ei voi ottaa uhkauksen Txf8+ ja Dd8X vuoksi, joten valkea voittaisi tässä jatkossa edellisen kuvioaseman tapaan b6-sotilaan (38.-Df6 saisi vastauksen 39.Td6).
Viimeisen mahdollisuuden pelin voittamiseksi Seeman sai myöhemmin torniloppupelissä:
45.Tb8? päästi mustan pinteestä: 45.-f5! ja kamppailu päättyi tasan 57 siirrossa. Voittavan edun olisi tarjonnut 45.f5+! Kg7 (45.-Kf6 46.Kh5) 46.g5! On toki todettava, että tämänkin jälkeen voiton löytäminen vaatii laskemista, sillä eräissä muunnelmissa mennään kilpajuoksun kautta vielä daamiloppupeliin.
Kuten olen monesti aiemminkin todennut näillä liigapalstoilla, suosittelen lämpimästi tämänkin loppupelin tutkimista omatoimisesti tai vaikka kaverin kanssa!
Niilo Nissisen ja Antti Virtasen ”siili-sisilialaisessa” alkoi tapahtumaan, kun Virtanen täräytti laudalle muunnelmalle hyvin tyypillisen vapautussiirron.
Pelisiirto 17.-d5!? sähköisti tilanteen ja johti mielenkiintoisiin sotkuihin jatkossa 18.axb6 dxe4 19.Lxe4 Lxe4 20.Rxe4 Dxb6.
Toinen mahdollisuus olisi ollut pelata maltillisemmin: 17.-bxa5 18.Rxa5 La8. Jos valkea jatkaisi 19.Lc3, näyttäisi 19-d5! tässä kohtaa aiempaakin tehokkaammalta. Tämän jälkeen muunnelmat muuttuvat kuitenkin hyvin monimutkaisiksi, ja mustan on useassa kohdassa löydettävä kaikki aseman dynaamiset resurssit välttääkseen joutumisen huonompaan asemaan.
Pelin ratkaisu nähtiin muutamaa siirtoa myöhemmin.
23.-Ld4? johti 24.Re4 Ted8 25.c5!:n jälkeen valkean ratkaisevaan etuun ja peli päättyi Nissisen voittoon 40.siirrossa.
Seuraavilla pöydillä päädyttiin melko varhaisiin tasapeleihin, mutta varsinkin Salo-Mäki-Uuro -pelissä mustilla ollut Mäki-Uuro sai hyviä mahdollisuuksia erinomaisesti onnistuneen avauksensa jälkeen.
Mustalla on erittäin miellyttävä asema, mutta pelisiirto 25.-Txe1+ helpotti valkeaa. Vain muutamaa siirtoa myöhemmin sovittiin jo tasapelistä pienessä molemminpuolisessa aikapulassa. Asemassa olisi toki yhä ollut runsaasti pelattavaa.
Kuvioasemassa musta olisi voinut pitää asemaa yllä suojaamalla ensin b5-sotilaansa 25.-Lc6:lla. Potentiaalinen vapaasotilas d-sivustalla vaikuttaa pitkässä juoksussa vahvalta aseelta.
Mansner-Pulkkinen -pelin tasapeli sovittiin myös tasapeliksi melko keskeneräisessä asemassa jo 21.siirrossa.
Viimeisellä pöydällä viikonlopun tuplavoittajiin kuulunut Yiming Zhang sinetöi upean liigakautensa (7,5/9!) voittamalla FM Markku Henttisen.
SM-liiga 2025-26 paketissa!
Jälleen yksi jännittävä liigakausi on saatu päätökseen. Mestaruuteen kiri 18 vuoden tauon jälkeen Matinkylän Shakkikerho, jolle mestaruus oli kaikkiaan seitsemäs.
Matinkyläläiset nousivat viimeisellä kierroksella ohi suurimman osan kaudesta sarjaa johtaneen Shakkiseura Aatoksen. Aatokselle hopea oli toinen perättäinen.
Pronssia nappasi erinomaisen kauden pelannut sarjanousija Gambiitti Vantaalta ja vantaalaisseuran saavutuksesta eräs palstan aktiivinen lukija nosti esiin mielenkiintoisen tilastofaktan: kyseessä on ensimmäinen pelkästään kotimaisin voimin saavutettu SM-liigamitali sitten kauden 2003–04. Tuolloin hopealle sijoittunut Matinkylän Shakkikerho pelasi niin ikään täysin sinivalkoisin voimin.
Liigasta putosivat Salon Shakkikerho sekä Matinkylän Shakkikerhon kakkosjoukkue.
Sarjaan nousivat puolestaan yhden kauden tauon jälkeen perinteikäs Etelä-Vantaan Shakki sekä Vaasan Shakkiseura, joka on edellisen kerran pelannut pääsarjatasolla kaudella 1991–92.
Lopputilanne: MatSK 11 7 2 2 16 54.0 Aatos 11 7 2 2 16 51.0 Gambiitti 11 6 2 3 14 50.0 ------------------------------------------------------ HSC 11 6 2 3 14 49.5 RaahLi 11 5 2 4 12 45.5 TuTS 11 5 1 5 11 42.5 TammerSh 11 3 4 4 10 42.5 VammSK 11 3 3 5 9 42.0 JyS 11 3 3 5 9 40.0 HSK 11 3 2 6 8 40.0 ------------------------------------------------------ SalSK 11 3 1 7 7 38.0 MatSK 2 11 2 2 7 6 33.0
Parhaat henkilökohtaiset tulokset (vähintään 7 peliä pelanneet):
1.pöytä: SM Tomas Laurusas (HSC) 6/7
2.pöytä: SM Toms Kantans (VammSK) 7,5/8
3.pöytä: FM Osmo Kauppila (RaahLi) 6/9
4.pöytä: FM Timo Pääkkönen(Gambiitti) 8/11
5.pöytä: FM Patrik Aalto (MatSK) 7/10
6.pöytä: FM Henri Lahdelma (MatSK) 9,5/11
7.pöytä: FM Jan Ristoja (Gambiitti) 6,5/10
8.pöytä: M Dmitri Tumanov (Gambiitti) 8,5/11
Varapelaajat: Yiming Zhang (Aatos) ja Jimi Multanen (TammerSh) 7,5/9
Kiitokset kaikille liigapalstan lukijoille päättyneestä kaudesta! Palautetta ja kommentteja raporttiin liittyen voi lähettää osoitteeseen: toni.ponnio@shakkiliitto.fi.
