SM-liigassa jännitys tiivistyy
Liiga palasi joulutauon jälkeen täyteen vauhtiin tammikuun alussa 11 ottelun voimin.
10.1.2026
RaahLi – JyS 4-4
Kauppila Osmo – Luukkonen Tommi 0-1
Kononen Keijo – Nivala Tuomas ½-½
Pitkäaho Aki – Nevanlinna Risto 0-1
Wallin Aleksi – Hämäläinen Sami ½-½
Mäkelä Lauri – Paananen Olli-Pekka ½-½
Pitkäaho Arto – Ojasuo Anton ½-½
Haataja Riku – Haapamäki Marko 1-0
Kallunki Konsta – Ruosteenoja Eero 1-0
Raahessa tasainen kamppailu, vaikka toisinkin olisi voinut käydä…
Raahelaisten ja jyväskyläläisten kärkipöydän pelissä kohtasivat FM:t Tommi Luukkonen ja Osmo Kauppila.
Skandinaavisella puolustuksella alkaneessa kamppailussa mustilla pelannut Kauppila sai pian hyviä mahdollisuuksia.
Kauppila pelasi tässä luonnollisen kehityssiirron 15.-Ld6, jossa ei tietenkään sinällään ollut vikaa, mutta parempaakin oli tarjolla.
15.-Reg4! olisi laittanut valkean ongelmiin mustan uhatessa yksinkertaisesti lyödä f2:een ja monissa jatkoissa myös d5-sotilas roikkuu. Esimerkiksi 16.Lg5:een voisi pelata ainakin 16.-Lh6! (ei ainoa hyvä jatko, mutta asemallisen selkeä) 17.Lxh6 Rxh6 ja d5-sotilasta olisi jo hankalaa suojata.
Peli päättyi kuvioaseman jälkeen jo hämmästyttävän nopeasti mustan tornin harharetken maksettua materiaalia ilman korvausta. Tämä mittelö ei todellakaan antanut oikeaa kuvaa Kauppilan taidoista, mutta tällaista shakki välillä on.
Toisen pöydän pelissä Kononen–Nivala päädyttiin tasapeliin hieman hämmentävästi.
Mustan asema näyttää jo silmämääräisesti hieman huteralta ja pelissä tapahtunut 16.-Rc6? pahensi tilannetta.
Valkea jatkoi 17.Rh5 ja nyt 17.-Dg6?? oli jo pahemman luokan virhe. Kumpikaan ei ilmeisesti huomannut asemassa mitään kummallista, sillä seurasi siirtojen toisto 18.Rf4 Df6 19.Rh5 Dg6 20.Rf4 Df6 21.Rh5 ja tasapeli.
17,-Dg6:een oli kuitenkin simppeli kumous.
18.Rh4! olisi voittanut materiaalia, esim. 18.-Dxh5 19.Lf3 tai 18.-Dg4 19.Rf6+.
FM Risto Nevanlinnan ja shakkimestari Aki Pitkäahon kamppailussa mustilla pelanneelle Pitkäaholle sattui avauksessa pieni lipsahdus, jonka seurauksena Nevanlinna olisi voinut saada merkittävän edun.
Paras jatko olisi kuvioasemassa ollut 10.-cxd4!, toki pitää tällöin ymmärtää, että 11. Rc7:ään voi pelata 11.-Df4! ja arvioida oikein jatkot 12.Rxa8 Dxe4, sekä 12. Dxd4 Dxc7 13.Dxb4. Ei aivan simppeliä jos asema on vieras.
Mustan valinta pelissä oli äkkiseltään loogiselta vaikuttava 10.-De7?, johon valkea olisi kuitenkin voinut vastata kiusallisesti 11.a3! La5 12.dxc5 Dxc5 13.c4!
Valkea aikomuksena on pelata seuraavaksi 14.b4. 13.-Dxc4:ää seuraisi 14.Rfd4! ja mustan olisi oltava jo tarkkana ettei hänen daaminsa jäisi kiinni.
Pelissä musta pääsi pian selvästi paremmalle puolelle ja paranteli asemaansa pitkään vakuuttavasti. Tilanne pysyi kuitenkin käytännön pelissä hankalana ja mahdollisesti aikapulassa pakka ei enää pysynyt kasassa.
Tietokone toki kailottaa ”perinteistä” tasa-asemaa, mutta ihmissilmään näyttää hyvin sekavalta. Tämän taustaseikan vuoksi pelitapahtumat ovatkin jollain lailla selitettävissä.
Kamppailu päättyi seuraavasti: 37.-Db7? (näkisittekö kellopaineessa aseman parhaat siirrot 37.-Le3! tai 37.- f5!. Minä todennäköisesti en.) 38.Re4?? (38.Te8!) 38.-Txf2?? (38.-Dxa8!:n jälkeen valkean olisi otettava tasapeli alkaen 39.Dxf7+:lla) 39.Rf6+ 1-0, sillä seuraa matti seuraavassa siirrossa.
Aleksi Wallinilla oli Sami Hämäläistä vastaan pitkään selvä etu, mutta jostain syystä hän päätyi kuivattamaan aseman eriväristen lähettien loppupeliin, jossa sotilaan enemmyydestä ei ollut enää iloa, vaan pian poltettiin rauhanpiippua.
Olli-Pekka Paananen ja Lauri Mäkelä vaihtoivat nappuloita varsin sopuisan oloisesti ja tasapelistä sovittiinkin jo 21.siirrossa.
Arto Pitkäaho ja Anton Ojasuo päätyivät myös pistejakoon 33 siirron jälkeen pelissä, jossa valkeilla olleella Pitkäaholla vaikutti parissa kohtaa olleen pieniä mahdollisuuksia saada etua.
Kahdella viimeisellä pöydällä tasoero vaikutti ainakin näiden pelien perusteella olevan melko selvästi raahelaisten eduksi, sen verran helpon tuntuisesti nimittäin sekä Riku Haataja että Konsta Kallunki pelinsä voittivat.
SalSK – VammSK 1.5-6.5
Kulaots Kaido – Meshkovs Nikita ½-½
Hartikainen Markku – Kantans Toms 0-1
Westerinen Heikki – Pohjala Henri 0-1
Heino Pessi – Torkkola Henri ½-½
Pelto Juho – Kauko Jussi 0-1
Närhi Kimmo – Paldanius Pekka 0-1
Lindqvist Tor-Erik – Salonen Mikko 0-1
Virtanen Aleksi – Pihlajamäki Seppo ½-½
VammSK nappasi murskavoiton
Sarjataulukossa toiseksi viimeiseltä sijalta tähän viikonloppuun lähtenyt VammSK paranteli asemaansa hakemalla murskavoiton Salosta.
Kärkipöydällä mustilla pelannut SM Kaido Kulaots vaikutti onnistuneen avauksessaan mainiosti SM Nikita Meshkovsia vastaan.
Strategisessa kamppailussa musta voitti lopulta sotilaan ja pääsi hieromaan edullista torni+lähetti vastaan torni+ratsu -loppupeliä. Hieman ennen 40.siirron lisäaikojen tuloa nähtiin loppupelin ehkä mielenkiintoisin hetki.
Musta pelasi tässä 35.-Kg7 ja 36.Tb5 d3 37.Td5:n jälkeen valkea puolusti tasapelin 64 siirrossa.
Kuvioasemassa ensimmäinen tulee tietysti mieleen 35.-Txe5, joka onkin koneen mukaan voittava siirto. Miksi Kulaots sitten hylkäsi tämän?
Voimme tietysti vain spekuloida, mutta itse veikkaan syynä olleen siirron 36.Td8, joka ainakin nopeasti katsottuna näyttäisi voittavan mustan d4-sotilaan.
Tähän voisi kuitenkin pelata 36.-Te2+ ja tultaisiin seuraavaan asemaan:
Miten väistää tätä shakkia?
- 37.Kg1:een musta pelaa 37.-Te6! ja 38.Rf3 Td6:n jälkeen sotilas d4:ssä pysyy Lc5-resurssin vuoksi hengissä.
- 37.Kh1:tä seuraisi 37.-Tf2! uhaten seuraavaksi g5, ja valkean ratsulla olisi hankaluuksia pysyä laudalla (g2:een siirtyminen ei olisi alarivin matin vuoksi mahdollista.). Tämän jälkeen 38.Td5 idealla saada g5:n jälkeen ratsulle f5-ruutu, saisi vastauksen 38.-Tf6 ja seuraavaksi Td6.
- 37.Kh3 Tf2! ja yksi esimerkkimuunnelma: 38.Txd4 g5 39.Rg2 h5 ja seuraavaksi 40.-g4+
Tätä loppupeliä kannattaa tutkia myös itsenäisesti, sillä yllä olevien muunnelmien lisäksi valkealla on muitakin puolustusyrityksiä. Mikään niistä ei kuitenkaan pelasta.
FM Markku Hartikaisen ja SM Toms Kantansin kamppailu päättyi Hartikaisen lipsautettua keskipelissä upseerin, toki suurimman osan aikaa hänen asemansa vaikutti ainakin optisesti hiukan hankalalta.
SM Heikki Westerinen yritti mustilla hieman ennenaikaista vapautussiirtoa FM Henri Pohjalaa vastaan.
Hieman nihkeältähän mustan asema tässä vaikuttaa ja on hyvin ymmärrettävää, että jotain aktiivista haluaisi tehdä.
Valitettavasti 15.-b5? pelaa suoraan valkean pussiin: 16.axb5 axb5 17.Ra5 b4 18.Rb5 ja peli oli asemallisesti hävitty ja Pohjala voitti 25 siirrossa.
CM Pessi Heinon ja shakkimestari Henri Torkkolan pelissä Torkkola sai nopeasti mukavan aseman.
Torkkola pelasi tässä 14.-Rxd3, mikä oli toki hyvin luonteva siirto, mutta 15.Txd3 Rc5 16.Te3:n jälkeen seurasi sarja vaihtoja ja asema kuivahti nopeasti tasapeliä enteileväksi. Tasatulos sinetöitiin lopulta 43 siirrossa.
14.-a5!? olisi ollut mielenkiintoinen, asemaa ylläpitävä siirto, jonka jälkeen valkealle ei ole ainakaan omaan silmääni helppo keksiä suunnitelmaa. Valkean lähettiparista ei näyttäisi olevan asemassa juurikaan iloa.
FM Jussi Kauko hankki avauksesta asemallista etua Juho Peltoa vastaan ja siirtyi pian torniloppupeliin sotilasta enemmällä.
Edun realisointi ei kuitenkaan onnistunut kuin elokuvissa.
Musta pelasi tässä 35.-Kf8? ja 36.g4! hxg4 37.Kg3:n jälkeen loppupeli oli hävitty.
Oli tärkeää estää pelissä tapahtuneen murron onnistuminen pelaamalla 35.-f5!
Valkea voisi toki tämänkin jälkeen yrittää sitä, mutta 36.g4:ään voisi nyt pelata 36.-fxg4! (36.-hxg4 häviäisi). Olennaista on, että f-linja on nyt auki mustan tornin puolustukselle ja valkea ei saisi tietyissä muunnelmissa kuningastaan f6:een.
Kimmo Närhi sai valkeilla nopeasti ylivoimaisen aseman shakkimestari Pekka Paldaniusta vastaan, mutta realisointi yski pahasti ja lopulta peli kääntyi täysin ylösalaisin ja piste merkittiin Paldaniukselle.
Mikko Salonen kaatoi FM Tor-Erik Lindqvistin pelissä, joka avauksen jälkeen olisi voinut kääntyä myös toiseenkin suuntaan.
Aleksi Virtanen ja Seppo Pihlajamäki olivat viimeisellä pöydällä melko sopuisalla tuulella. Juuri ennen tasapelistä sopimista Pihlajamäellä oli kuitenkin valinta myös jatkaa peliä.
Musta pelasi 25.-Dxd4 ja pelaajat sopivat tasapelistä. En tiedä miettikö hän lainkaan 25.-exd4:ää, jonka jälkeen tasapeli olisi toki myös todennäköinen lopputulos. Kaikki hauskuus olisi kuitenkin mustalla ja valkea joutuisi puolustamaan pitkään.
HSC – TammerSh 4-4
Laurusas Tomas – Köykkä Pekka 1-0
Sulskis Sarunas – Ahvenjärvi Jani ½-½
Agopov Mikael – Mertanen Janne 0-1
Nyysti Sampsa – Penttinen Jarkko 1-0
Nissinen Niilo – Pönniö Toni ½-½
Mäki-Uuro Miikka – Martinec Tamas ½-½
Mansner Harry – Lehtioksa Jorma ½-½
Henttinen Markku – Multanen Jimi 0-1
Tammerin taistelu
HSC:n ja Tammerin kärkipöydän pelissä KvM Pekka Köykkä-SM Tomas Laurusas Köykälle aukesi keskipelissä pieni ikkuna.
Valkea pelasi 19.Df2 ja 19.-b5 20.cxb5 Dxb5:n jälkeen asema oli melko tasainen. Myöhemmin liettualaissuurmestari punnersi itselleen paremman aseman ja hieroi lopulta voiton pitkässä loppupelissä.
Kuvioasemassa oli kuitenkin tarjolla tehokas ja pientä etua antava 19.e5!, jossa pointtina on lyödä tarvittaessa takaisin e5:een f-sotilaalla. Monille valkean nappuloille aukeaisi myös uusia näkymiä: a3-lähetille paikka d6:een tai joskus vaihtomahdollisuus e7-ratsuun, e4-ruutu myöhemmin joko ratsulle tai daamille jne.
SM Sarunas Sulskisin ja Jani Ahvenjärven pelissä mahdollisesti mielenkiintoisimmat hetket tapahtuivat jo avausvaiheessa.
Sulskis pelasi tässä 11.Rh4, joka ei antanut etua jatkossa 11.-0-0 12.Df3 Te8 13.Rf5 Lxf5 14.Dxf5 Dd7. Peli kesti toki vielä pitkään, mutta mitään vaikeuksia Ahvenjärvellä ei vaikuttanut missään kohtaa olleen.
Mielenkiintoinen yritys saada etua olisi ollut 11.h3!?, ideana 11.-0-0 12.Rh2 ja toteuttaa seuraavaksi f4. Näyttäisi ainakin siltä, että valkealla olisi tässä enemmän kuin pelijatkossa.
FM Janne Mertasen ja KvM Mikael Agopovin peli sai mustilla pelanneen Agopovin epäonnistuneen ratkaisun myötä nopeasti hänen kannaltaan vaikean suunnan.
Mustan pitäisi ratkaista jollakin tavalla paine g7:ään. Oikein olisi ollut 13.-f6 ja peli olisi jatkanut klassisesti ”molemminpuolisin mahdollisuuksin”.
Pelissä tapahtunut idea 13.-Lf6? 14.Dd2 Lxb2?! 15.Dxb2 0-0 16.Tac1 johti valkean selvään etuun ja Mertanen voitti tämän jälkeen yllättävänkin nopeasti, sillä peli kesti vain 27 siirtoa.
KvM Sampsa Nyystin ja FM Jarkko Penttisen peli oli mielenkiintoinen kamppailu monine kerroksineen, mutta katsotaan siitä tällä kertaa vain pari opettavaista tilannetta.
Tulisiko mustan ratsun siirtyä c4:ään vai e4:ään?
Pelissä Penttinen siirsi 34.-Rc4 suojaten toistaiseksi b6-sotilaansa, mutta ilmeisesti 34.-Re4 olisi ollut tehokkaampi, sillä esim. jatkossa 35.Txb6 Txa3 mustalla olisi vastapeliä valkean kuninkaaseen.
Seuraavan ratsunsiirron valinta tuli eteen jo muutaman siirron kuluttua.
Nyt kysymys kuuluu siirtääkö ratsu e3:een vai e5:een?
Pelijatko 38.-Re3 salli valkean 39.d6!:n, jonka jälkeen Nyysti voitti melko nopeasti, mutta 38.-Re5! ja esim. 39.Txb6 g5! ei olisi lainkaan selvää.
Vaihtoehtojen välillä arviointi ei varmastikaan vähällä ajalla ollut helppoa.
Omassa pelissäni avausvalmisteluni loppuivat jo 4.siirrossa mustilla olleen FM Niilo Nissisen pelattua hieman harvinaisemman siirron (1.d4 Rf6 2.c4 e6 3.Rf3 Lb4+ 4.Rbd2 Le7!?). Tiesin kyllä tämän olemassaolon ja sen, että 5.e4 on varmaankin kriittisin jatko, mutta ilman valmisteluja päätin pelata rauhallisesti 5.g3 ja sainkin aivan kelvollisen aseman.
Pian sain myös mahdollisuuksia etuun vastustajani pelattua aavistuksen liian kunnianhimoisesti.
Musta on pelannut viimeksi 12.-e5 ja nopeasti katsottuna sotilasta ei voi lähettihaarukan vuoksi lyödä. Vai voiko?
Pelasin 13.Rxe5 Ld4 14.c5! (koko pelitavan pointti) ja kamppailu jatkui 14.-Dxc5 15.Rd3 Db6
Millä tavalla ratkaista oman uhattuna olevan a1-tornin ongelma?
Pohdin tässä lähinnä 16.Lb2:n, 16.La3:n ja 16.Tb1:n välillä valiten lopulta niistä viimeisimmän, hyvin vaatimattoman siirron ja 16.-d5:n jälkeen mustalla ei ollut vaikeuksia, pikemminkin päinvastoin. Peli päättyi lopulta tasan 49 siirrossa.
Mielessänikään ei käynyt kuvioaseman paras siirto 16.Rb2!, jolloin mustan pitäisi jo löytää 16.-Le5 17.Rc4 Dd4. Selvän edun säilyttääkseen valkeankin pitäisi toki nyt nähdä 18.Lf4! Lxf4 19.Tad1! (en ole lainkaan vakuuttunut että olisi löytynyt).
KvM Miikka Mäki-Uuron ja Tamás Martinecin peli oli mielenkiintoinen taistelu.
Mäki-Uuro sai avauksen jälkeen etua, mutta herkkä asema ei paljoa vaatinut, että mustilla pelannut Martinec pääsi taas peliin mukaan. Lisää käänteitä oli kuitenkin vielä luvassa.
Musta on kamppaillut hyvin ja luonut itselleen vastamahdollisuuksia, mutta nyt tapahtunut 34.-Rg5? johti ongelmiin.
Oikea puolustus olisi ollut 34.-Dc7! ja esim. 35.Df1 Db8! jälkeen mustan aktiviteetti takaisi tasa-aseman jatkossa 36.fxe4 (musta uhkasi jo 36.-Dh8:aa) 36.-Dxb4.
Valkean realisointi ei ollut aivan simppeliä ja musta taisteli lopulta tasapelin 55 siirrossa.
Näytetään kuitenkin vielä edellisestä kuviosta pari siirtoa eteenpäin tarjolla ollut hauska resurssi.
Musta pelasi tässä 36.-Dd6, mutta aseman paras siirto olisi ollut hupaisa 36.-Dh3!. En spoilaa lukijoita kaikilla varianteilla, sillä niitä on varmasti hauska pyöritellä tästä asemasta ihan itse.
Jorma Lehtioksalla oli FM Harry Mansneria vastaan jo varhain hyviä mahdollisuuksia.
Valkeilla ollut Lehtioksa pelasi tässä 14.Ld2, joka sekin säilytti edullisen aseman, mutta suoraviivainen 14.e4 Rxc3 15.bxc3 Lg4 16.Tb6!? olisi antanut vielä enemmän.
Jatkossa jonkinlainen oikosulku johti yllättäen jopa Mansnerin voittoasemaan, mutta viimeinen käänne nähtiin aivan lopussa.
Valkea on kammennut itsensä häviöasemasta mukaan peliin ja nyt musta tekee harakirin: 48.-Txd4??, josta valkea ei kuitenkaan rankaise, vaan pelaa 49.Txf8+ Kxf8 50.Dd8+ Kg7 51.Df6+ ja peli päättyi ikuiseen shakkiin.
Yksinkertainen 49.Dc5 olisi kuitenkin voittanut.
Syy siihen, miksi tämä jäi pelaamatta, oli selkeä: Jorma kertoi nähneensä jo aiemmin pelissä esiintyneen tasapelijatkon. Tällaisessa tilanteessa ei aina tule enää etsittyä muita mahdollisuuksia, ja tähän on ainakin itseni helppo samaistua.
FM Markku Henttisen ja Jimi Multasen peli päättyi valkeilla pelanneen Henttisen ajanylitykseen. Henttinen oli suurimman osan peliä paremmalla puolella, mutta loppuasema oli jo hyvin tasainen, toki ihmisten pelissä edelleen epäselvä.
TuTS – MatSK 5.5-2.5
Sorsa Nuutti – Heberla Bartlomiej 1-0
Järvenpää Jari – Wartiovaara Oliver 1-0
Topi-Hulmi Teemu – Aalto Patrik 1-0
Linden Lari – Lahdelma Henri 0-1
Lindholm Jere – Kekki Petri 0-1
Vainio Valo – Lehtivaara Petri ½-½
Pihlajasalo Hannu – Tiitta Sauli 1-0
Ketola Ville – Irjala Arttu 1-0
Turun ihme
Turussa nähtiin varmaankin yksi liigakauden kovimmista yllätyksistä, kun kotijoukkue TuTS kaatoi MatSK:n.
Molemmilta joukkueilta puuttuivat Suomen shakkielämän kirkkaimpiin tähtiin lukeutuvat pelaajat: turkulaisilta KvM Vilka Sipilä ja espoolaisilta KvM Toivo Keinänen.
Kolmen ensimmäisen pöydän tuloksia voidaan ainakin paperilla pitää melkoisina yllätyksinä. Vai uskoisiko joku ennakkoon näiden päättyvän 3-0 turkulaisille?
Kotimaisten shakkimestareiden suurmestariskalpit ovat sen verran harvinaisia, että ne ansaitsevat aina julkaisun.
FM Jari Järvenpään ja Oliver Wartiovaaran pelissä tahtipuikkoa heilutti aluksi mustilla pelannut Wartiovaara.
Tässä vaiheessa on vaikea nähdä mustalla olevan juurikaan häviönvaaraa. Pikemminkin loppupelistä näyttäisi heikkoine sotilaineen muodostuvan valkealle pienimuotoinen kärsimys.
Pelisiirto 25.-b4?! vaikuttaa kuitenkin hätiköidyltä, varsinkin kun tarjolla oli näppärä manööveri 25.-Ta4! ajatuksena seuraavaksi Tc4. B4-siirron voisi pitää varastossa myöhempää käyttöä varten.
Pelissä asema tasoittui nopeasti, ja kun musta ei painanut ajoissa jarrua, se kääntyi jopa valkean voitoksi.
33.-Ke6:n jälkeen kaikki tulokset olisivat edelleen mahdollisia, mutta pelisiirto 33.-Rc3+ johti 34.Kf5:n jälkeen valkealle edulliseen kilpajuoksuun. Molemmat saivat vastakkaisille puolille vapaasotilaat ja pelin ratkaisi lopulta Järvenpään paremmassa turvassa ollut kuningas.
FM Patrik Aallon ja FM Teemu Topi-Hulmin pelistä muodostui nopeasti terävä kamppailu valkeilla olleen Aallon vallatessa tilaa daamisivustalla ja Topi-Hulmin pohjustaessa puolestaan operaatioita toisella puolella lautaa.
Valkean pelin jumiuduttua Topi-Hulmi rakensi kovan hyökkäyksen, ja vaikka Aalto sai hetkittäin vastamahdollisuuksia, oli tilanne käytännön pelissä hänelle koko ajan erittäin vaikea.
Pelin loppukuvio oli kaunis.
Mustan hyökkäys on tullut ns. läpi ja Topi-Hulmi pääsi tässä täräyttämään näyttävän 36.-Dxe4!:n ja Aalto luovutti. 37.dxe4:ää (tai 37.Txe4:ää) seuraa 37.-Rg2X.
Turkulaisilla oli voiton paikka myös seuraavalla pöydällä. Shakkimestari Lari Linden kehitti vaarallisen aloitteen kuningassivustalla FM Henri Lahdelmaa vastaan, mutta nappuloiden vaihtuessa kiuas alkoi hiipua. Uusia mahdollisuuksia kuitenkin avautui, kun Lahdelma kieltäytyi siirtojentoistosta.
”Kuuluisa” 40.siirto oli kuitenkin jälleen käänteentekevä.
Todennäköisesti aikapulassa valkea siirsi nyt 40.Le4??:n, kun tarjolla olisi ollut 40.Rxf7, jolloin 40.-Dd5:een voi vastata yksinkertaisella 41.Tg3:lla voittoasemin.
Pelissä musta punnersi muutamassa siirrossa niskan päälle eikä enää otettaan hellittänyt.
KvM Petri Kekin epäteoreettinen avaus valkeilla shakkimestari Jere Lindholmia vastaan ei vaikuttanut kovin onnistuneelta, sillä musta sai jo varhain merkittävää etua.
Peli olisi hieman erilaisten tähtien alla päättynyt varmasti Lindholmin voittoon, mutta Kekki sinnitteli mukana ja aivan kalkkiviivoilla nähtiin traaginen loppu.
Mustan pelaama 47.-a3? on tietenkin mitä luonnollisin siirto, mutta menettää jo voiton. Kamppailu jatkui 48.Kf6 Ke8 49.Re5:
Voittoa ei enää mustalle ole tarjolla ja asemassa olisi oltava jo hyvin varovainen. Esim. 49.-Td2 olisi tapa viedä peli tasapelisatamaan jatkossa 50. Te7+ Kd8 51.Rc6+ jne. ikuisin shakein.
Valitettavasti peli päättyi 49.-Kd8?? 50.Rf7+ 1-0, sillä seuraa matti: 50.-Kc8 (50.-Ke8 ei muuta asiaa) 51.Rd6+ Kd8 52. Ke6 ja seuraavaksi 53.Td7X
Shakkimestari Valo Vainion ja FM Petri Lehtivaaran kohtaamisessa mustilla pelannut Lehtivaara punnersi hieman arveluttavalta näyttäneen avauksen jälkeen itselleen edun, joka vaikutti kasvavan siirto siirrolta.
Asemaetu muuttui pian myös materiaalieduksi, mutta sitten ote kirposi.
Mustan asema näytti aiemmin vielä huomattavasti lupaavammalta, mutta voitontoiveet säilyisivät edelleen esim. 42.-Tbb8:lla. 43.Rxe5:n jälkeen riittäisi toki vielä töitä.
Pelisiirto 42.-Th5 sai vahvan vastauksen 43.f4! ja 43.-exf4 44.Rxb4 Lxb4:n jälkeen valkealla ei ollut vaikeuksia puolustaa tasapeliä.
Shakkimestari Sauli Tiitan ja shakkimestari Hannu Pihlajasalon pelissä valkeilla pelannut Tiitta sai aavistuksen mukavamman aseman, mutta pahat virheet käänsivät pelin pian ylösalaisin ja valkean päässä kolisi.
Tässä ensimmäisenä mieleen tuleva 17.Lc4 on myös hyvä, sillä ainakin mahdollisuus 18.Rg5 vaikuttaa kiusalliselta. Tiitan 17.Tb1?! ei sen sijaan vaikuttanut kovinkaan onnistuneelta jatkossa 17.-Dxa3 18.Lxb7? Lxb7 19.Txb7 Dc5 ja mustan a-vapaasotilas ratkaisi.
Ville Ketolan gambiittiavaus valkeilla (1.e4 e5 2.Rf3 Rc6 3.d4 exd4 4.c3!?) sai Arttu Irjalan pelinviennin nopeasti sekaisin ja kamppailu oli enemmän tai vähemmän ohi jo n. 10.siirrossa.
Aatos – Gambiitti 3.5-4.5
Nybäck Tomi – Nouro Mikael 1-0
Salonen Aku – Manninen Marko ½-½
Virtanen Antti – Jouhki Yrjö Markus 0-1
Salo Heikki – Pääkkönen Timo 0-1
Hokkanen Petri – Hynninen Juha 0-1
Pulkkinen Kari – Ristoja Samu 1-0
Väätäinen Timo – Ristoja Jan 1-0
Zhang Yiming – Tumanov Dmitri 0-1
Sarjajohtaja sai siipeensä
Sarjajohtaja Aatos sai sai vastaansa mitaleista taistelevan sarjanousija Gambiitin.
Kärkipöydällä jälleen ”2600-kerhoon” tammikuun alussa palannut SM Tomi Nybäck kaatoi mustilla KvM Mikael Nouron pelissä, joka näytti pitkään hyvin tasaiselta.
Tasainen peli kääntyi valkean kannalta väärään suuntaan hänen pelattuaan tässä 22.f4? Nybäckillä oli siihen vahva vastaus 22.-b4! ja 23.De6 bxc3 24.bxc3 Da7:n jälkeen valkean asema romahti.
FM Aku Salosen ja KvM Marko Mannisen peli oli tasainen, mutta pieniä mahdollisuuksia mustilla pelannut Manninen hetkellisesti sai.
Mustalla on hienoinen etu aktiivisemman kuninkaan sekä valkean asemassa olevien heikkouksien vuoksi. Mielenkiintoinen mahdollisuus olisi tässä ollut 29.-Lf2!, jolloin lähetti uhkaisi tulla painostamaan f4-sotilasta g3:sta. Pelissä mustan valinta oli 29.-Lc7 ja 30.g3 g5:n jälkeen asema kuivui nopeasti tasapeliksi.
FM Yrjö Markus Jouhkin ja FM Antti Virtasen kohtaamisessa mustilla pelanneella Virtasella ei vaikuttanut olevan vaikeuksia, mutta näennäisesti yksinkertaisetkin asemat voivat sisältää myrkkyä. Mustan nappulat ajautuivat pieneen epäjärjestykseen, jossa oli jo helppo tehdä ratkaiseva, pisteen ratkaissut virhe.
Erinomaista kautta pelaava FM Timo Pääkkönen toi jälleen joukkueelleen tärkeän pisteen. Aivan tyylipuhtaasti se ei toki tällä kertaa tullut, mutta kaikki lasketaan. Hänen vastustajansa, valkeilla pelanneen FM Heikki Salon, asema näytti nimittäin suunnilleen 40.siirron paikkeilla suurelta, ellei jopa voittoa lupaavalta edulta.
Vai mitä sanotte seuraavasta asemasta?
Valkean a-vapaasotilaan voisi kuvitella olevan mustalle suuri ongelma pitkässä juoksussa.
Jo muutaman siirron kuluttua nähtiin kuitenkin merkittävä käänne.
Jos valkea pelaisi nyt 45.g3 ja estäisi ratsushakin f4:stä, olisivat mustan keinot melko vähissä. 45.- Rg1+ 46.Kg4 Tc4+ 47.f4:ää ei tarvitsisi pelätä. Myöskään jatko 46.-Tg2 47.a6 Re2 48.Kh3! ei tarjoaisi mustalle riittävästi vastapeliä.
Pelissä tapahtui kuitenkin 45.a6? ja 45.-Rf4+ 46.Kh2 Txg2+ 47.Kh1 Ta2:n jälkeen pelattiin taas kolmesta tuloksesta ja lopulta kovavireinen Pääkkönen hoiteli pisteen kotiin.
Shakkimestari Juha Hynnisen ja FM Petri Hokkasen välinen kamppailu ratkesi käytännössä yhteen mustilla pelanneen Hokkasen epätarkkuuteen.
Musta on aavistuksen perässä kehityksessä ja ensisijainen kysymys on tietysti miten kehittää c8-lähetti? Hokkasen valinta oli sivustointi 13.-b6, mutta se kumoutui Hynnisen vahvaan vastaukseen 14.Re5!
Nyt ei käy 14.-Rxd4, sillä seuraa 15.Txd4! Txd4 16.Rc6 Dd6 17.Rxd4 Dxd4 18.Td1 ja musta menettää ratkaisevasti materiaalia. 14.-Lb7 saa puolestaan temaattisen vastauksen 15.Rxc6 Lxc6 16.d5! ja valkealla on vahva aloite. Myöskään 14.-Ra5 15.d5! ei olisi herkkua.
Hokkasen valinta oli 14.-Rxe5 ja peli jatkui 15.dxe5 Re8 16.Txd8 Dxd8 17.De4 ja valkea voitti nopeasti.
FM Kari Pulkkisen ja shakkimestari Samu Ristojan pelissä mustilla pelanneen Ristojan avaus vaikutti enemmän tai vähemmän epäonnistuneelta, eikä kokenut Pulkkinen päästänyt otettaan kirpoamaan, vaan hoiteli pisteen varmasti.
Seuraavalla pöydällä Aatoksen shakkimestari Timo Väätäinen palasi yli viiden vuoden tauon jälkeen liigalaudoille ja nappasi heti pisteen FM Jan Ristojaa vastaan. Mustilla pelannut Väätäinen oli suuren osan pelistä hieman ahtaalla, mutta nappuloiden vaihtuessa hänen asemansa parani.
Tilanne kääntyi voittoasemaksi Ristojan pahan virhearvion seurauksena, ja ottelun viimeisenä päättyneestä pelistä piste kirjattiin Väätäiselle ja Aatokselle.
Yiming Zhangin ja Dmitri Tumanovin kamppailussa valkeilla pelanneella nuorella Zhangilla oli aluksi hyviä mahdollisuuksia loppupelissä. Hieman päämäärättömät manööverit tornilla ja lähetillä antoivat kuitenkin Tumanoville aikaa muodostaa huomattavasti nopeampi ja vaarallisempi vapaasotilas, joka ratkaisikin pelin.
MatSK 2 – HSK 3-5
Ebeling Mika – Cattaneo Marco 0-1
Kurkijärvi Mikko – Binham Timothy 0-1
Salimäki Janne – Kauranen Matti 1-0
Rauramaa Julius – Parkkinen Jyrki 1-0
Sääskilahti Lauri – Puittinen Mika 0-1
Kaskinen Timo – Vesa Mikke 0-1
Donovan Stephen – Kaitaranta Sameli 0-1
Viitaharju Totti – w.o. 1-0
Draamaa Espoossa
Matinkylän Shakkikerhon kakkosjoukkue sai kotiottelussaan Helsingin Shakkiklubia vastaan johtoaseman jo kamppailun käynnistyessä kun vieraat eivät saaneet jalkeille kuin seitsemän pelaajaa. Epäedullisesta tilanteesta huolimatta Suomen vanhin shakkikerho taisteli lopulta voittoon. Perinteiseen tapaan käänteitä riitti.
Kärkipöydällä FM Marco Cattaneon rauhallinen avaus valkeilla johti pian selvään asemaetuun FM Mika Ebelingiä vastaan. Sitten punainen lanka kuitenkin katosi ja Ebeling sai mahdollisuutensa.
Valkea pelasi viimeksi siirron 24.f4, johon mustan valitsema 24.-g4?! vei valitettavasti asemasta kaiken dynamiikan ja palautti edun Cattaneolle. Tämä onnistui lopulta voittamaan pelin, vaikka edun realisointi saattoi mahdollisessa aikapulassa hieman yskiä.
Mustalla oli kuitenkin kuvioasemassa laskemista ja arviointia vaativa, ehkä yllättäväkin mahdollisuus 24.-Lxe4!, ja 25.dxe4 d3!:n jälkeen kamppailu jatkuisi aavistuksen Ebelingille mukavampana. Hankalampi arvioitava ainakin omasta mielestäni on 25.Lxe4:n jälkeinen kvaliteetinuhraus 25.-Txe4! 26.dxe4 d3 ja valkea saisi olla tarkkana.
Esimerkiksi melko luonnolliselta vaikuttava 27.e5 gxf4 28.gxf4? (paras olisi 28.Dd1!) johtaisi 28.-Dg6+:n jälkeen jo häviöön:
29.Kh1 De4+ 30.Kg1 Lxe5! (musta siirtää seuraavaksi kuningastaan tuoden torninsa g-linjalle ratkaisevaa hyökkäystä varten) ja 29.Kf2 Td4, eikä valkea selviä hengissä.
Mikko Kurkijärven ja KvM Timothy Binhamin pelissä valkeilla ollut Kurkijärvi pääsi pian hyvinkin edulliseen asemaan, mutta aseman liiallinen suoraviivainen pakottaminen käänsi kamppailun.
Valkealla on todella näyttävät sotilaat c5:ssä ja d5:ssä ja asema muutenkin hienosti kontrollissa. Mikään kiire ei ole sotilaiden siirtämisessä ja useampikin siirto näyttää lupaavalta, esim. 19.Rg3 tai 20.Ld4 näyttävät oikein luontevilta.
Luontevalta näytti myös Kurkijärven pelaama 19.Rd4? kun Binham vastasi siihen 19.-Rg4?!:llä (parempi oli 19.-Tac8). Jatkosuunnitelma 20.c6? oli sitten jo askel väärään suuntaan.
Muutaman siirron jälkeen oltiin seuraavassa asemassa:
Tilanne on aiemmasta huomattavasti epäselvempi. Valkean c6-ratsun asema ei näytä täysin vakaalta, ja mustalla näyttää olevan aiempaa vapaampi peli vastamahdollisuuksineen.
Pian tämän jälkeen Binham voitti sotilaan ja jauhoi loppupelin voitokseen rauhallisesti ja vakuuttavasti.
Matti Kaurasen ja FM Janne Salimäen pelissä alkoi tapahtua jo varhain.
Kuningasintialaisen puolustuksen terävässä nelisotilasmuunnelmassa normaalisiirto olisi nyt 9.cxd5 (myös 9.exd5 lienee ihan pelikelpoinen). Kaurasen valinta oli melko härskiltä vaikuttava 9.e5?!, jonka jälkeen 9.-Re4! antoi mustilla pelanneelle Salimäelle selvän edun ja hän voittikin melko nopeasti.
Mainittakoon, että Kaurasen siirron valitsi myös SM (tuolloin vielä tuleva sellainen) Jouni Yrjölä pelissään SM Heikki Westeristä vastaan SM-kisoissa vuonna 1986. Westerisen valinta tuolloisena, lajimme kannalta merkittävistä koneista viattomana aikana oli 9.-Rfd7, mikä jollain tapaa oikeutti valkean pelitavan.
Julius Rauramaan ja CM Jyrki Parkkisen pelissä mustilla ollut Parkkinen ajautui melko hengettömään daamiloppupeliin, jonka Rauramaa jalosti hiljalleen kokonaiseksi pisteeksi.
Mika Puittisen avaus valkeilla Lauri Sääskilahtea vastaan meni enemmän tai vähemmän pieleen, mutta Sääskilahden hiukan hätiköity ratkaisu käänsi pelin.
Mustan asema vaikuttaa oikein mukavalta. Ensimmäisenä tulisi mieleen estää valkean daamin uiminen sisuksiin esim. 24.-Db8!?:lla tai vaikkapa 24.-Rd8:lla (ideana seuraavaksi ratsun tuonti e6:een). Valitettavasti mustan 24.-b3? luovutti edun valkealle jatkossa 25.axb3 Txa1? (antaa lisää vauhtia alamäessä) 26.Txa1 ja valkea voitti 40 siirrossa.
Timo Kaskisen ja Mikke Vesan terävässä pelissä virheitä nähtiin molemmin puolin varsin reippaasti, ja periaatteessa piste olisi voinut mennä kummalle tahansa. Shakissa ei kuitenkaan jaeta tyylipisteitä, ja tällä kertaa täyden pisteen kuittasi lopussa terävämmin pelannut Vesa.
Sameli Kaitarannan ja Stephen Donovanin pelissä mustilla olleen Donovanin hieman passiivinen avauskäsittely antoi kaikki avaimet Kaitarannalle, joka hoiteli pisteen melko helpon tuntuisesti.
11.1.2026
TammerSh – TuTS 5-3
Köykkä Pekka – Sipilä Vilka 0-1
Ahvenjärvi Jani – Sorsa Nuutti 1-0
Mertanen Janne – Topi-Hulmi Teemu ½-½
Penttinen Jarkko – Linden Lari 1-0
Jaakkola Niklas – Lindholm Jere 1-0
Pönniö Toni – Pihlajasalo Hannu ½-½
Sorvari Jarmo – Tuominen Matias 0-1
Multanen Jimi – Tuominen Tanja 1-0
Lauantaina TuTS:n kokoonpanosta poissa ollut KvM Vilka Sipilä palasi sunnuntaina taas ankkuroimaan joukkuettaan.
Kovassa nosteessa oleva maajoukkuepelaaja sai valkeilla ranskalaisen puolustuksen Rubinsteinin muunnelmalla (1.e4 e6 2.d4 d5 3.Rc3 dxe4) alkaneessa pelissä nopeasti hyvin mukavan aseman KvM Pekka Köykkää vastaan. Terävän pelin ratkaisi käytännössä yksi tilanne.
Valkea on viimeksi pelannut 17.b4 ja nyt 17.-Da4 pitäisi pelin edelleen jännittävänä, idealla esim. 18.Dc3 Lb5 tai 18.Dd3 Lc6. Valkealla olisi kyllä korvausta uhraamastaan sotilaasta, mutta ei enempää.
Pelissä tapahtui 17.-La4? ja 18.Dc3 Lxd1+ 19.Txd1 Da4 20.b5! ja mustan daami jäi kiinni. Valkea voitti 33 siirrossa.
Ahvenjärvi osoitti Sorsan avausvalinnan kyseenalaisuuden ja voitti kakkospöydän pelin melko helposti.
Topi-Hulmi ja Mertanen päätyivät puolestaan siirtojentoistoon jo varhain asemassa, jota mustilla pelannut Mertanen olisi jossain toisessa tilanteessa saattanut hyvinkin vielä jatkaa.
Penttinen laittoi Lindenin nopeasti pahaan jurmeeseen ja pääsi lopussa tyylittelemään näyttävän matin:
Mustan asema on jo hyvin vaikea ja käytännön pelissä todennäköisesti häviäisi pitkässä juoksussa myös jatko 35.-Td6 36.Lf1! Ke6 37.Lh3+. Linden päätti kuitenkin lopettaa kärsimyksensä ja sallia matin: 35.-Rc2 36.e4+! dxe4 37.dxe4+ Txe4 38.Txf6X.
Jere Lindholm ja Niklas Jaakkola pelasivat terävää sisilialaisen Najdorfin testamenttisotilasmuunnelmaa. Ilmeisesti valkeilla olleella Lindholmilla meni jokin nyanssi avauksessa sekaisin ja tässä muunnelmassa se on usein kohtalokasta. Jaakkola sai ison edun ja voitti tyylipuhtaasti.
Välitilitys
Seuraavaksi luvassa on hyvin henkilökohtainen tilitys – koittakaa kestää. Jos epäilette, ettette jaksa, hypätkää suosiolla hieman eteenpäin.
Jos joku on tämän tai viime kauden liigapalstoilla kokenut, että olen ruoskinut häntä liian rajusti, voin vakuuttaa, että ruoskin itseäni julkisesti vielä paljon ankarammin. Niin teen nytkin.
Näitä rivejä kirjoittaessani muutaman päivän takaiset tapahtumat pelissäni Hannu Pihlajasaloa vastaan ketuttavat näin lievästi sanottuna edelleen melkoisesti. Omien rajallisten taitojen ja paineensietokyvyn pettämisen hyväksyminen on joskus todella vaikeaa, ja pelin lopputulos on edelleen haastava käsitellä. Silti tosiasia on, että suurimman osan pelistä pelasin ihan kelvollisesti, jopa hyvin.
Vaikka kone ei pitänyt kaikkia ratkaisujani loistavina, sain pelissä mielestäni mukavan puristuksen, joka johti täysin ylivoimaiseen torniloppupeliin. Luulin ylimielisyyttäni sen olevan ”helposti” voitettavissa, mutta Hannu tsemppasi ja loi ongelmia realisointiini, mikä sai minut hermostumaan.
Parannettavaa loppupelin pelinviennistäni toki löytyy runsaasti, mutta pelin kliimaksi koettiin, kun erinäisten käänteiden jälkeen päädyttiin daami vastaan torni -loppupeliin. Teoreettisesti se on tietenkin voitettavissa – jos sen osaa pelata. Olen itsekin ollut vastaavassa asetelmassa ns. häviävällä puolella vuoden 2022 Heart of Finland-turnauksen viimeisellä kierroksella, kun FM Kalle Niemi demonstroi vakuuttavasti kuinka voitto otetaan kotiin.
Nyt kuitenkin aiemmat pelitapahtumat painoivat takaraivossa sen verran, että lähinnä siirtelin ”muka järkeviä” siirtoja kuninkaallani ja daamillani ja kävelin suoraan rotkoon:
Siirsin tässä autopilotilla 67.Kf2??? (kyllä, kolme kysymysmerkkiä), jonka jälkeen tuli tietysti 67.-Tg2+ ja tajusin vasta nyt mitä tuleman pitää. Shakkeja ei pääse pakoon ja kuninkaan mennessä nelosriville tulee tietysti Tg4.
Pelin loppusiirrot: 68.Kf1 (68.Kf3 Tf2+ pakottaa tietysti myös tasapelin) 68.-Tg1+! 69.Ke2 Tg2+ 70.Ke1 Tg1+ 71.Kf2 Tf1+ 72.Kxf1 ja patti.
Suomeksi sanottuna pää ei siis kestänyt ja ainoa lohdutukseni tilanteessa oli se, että olimme varmistaneet jo otteluvoiton.
Haluan kiittää Hannua pelin jälkeisestä korrektista käytöksestä. Hän jopa pyysi anteeksi tapahtunutta, vaikka mitään anteeksipyydettävää hänellä tietenkään ei ollut.
Ugh, olen puhunut. Elämä (ja tämä artikkeli) jatkuu.
Matias Tuomisen ja Jarmo Sorvarin pelissä Sorvari sai mustilla hyvinkin mukavan aseman, joka kehittyi pian voittoa lupaavaksi.
Mustalla olisi ollut tässä pelin ratkaiseva siirto 30.-Rd3, jonka jälkeen valkean asema olisi käytännössä romahtanut. Daamin väistyessä ratsushakki f2:sta ratkaisee.
Pelissä nähty 30.-Tb8? ja valkean virhe 31.cxb5? antoivat vielä uuden tilaisuuden samaan ideaan, mutta valitettavasti siirron 31.-Txb5? jälkeen asema muuttui epäselväksi.
Lopulta peli kääntyi molemminpuolisessa kiireessä valkean voitoksi.
Tammerin tämän kauden pistetykki Jimi Multanen kasvatti saldoaan tällä kertaa voitolla NKvM Tanja Tuomisesta.
Mustilla pelanneella Tuomisella oli kuitenkin pelissä myös omat hetkensä.
Valkean viimeksi pelaama 14.f4?! olisi voinut johtaa ongelmiin, jos musta olisi jatkanut 14.-exf4 15.gxf4 g6! ideana seuraavaksi Rh5. Mikäli valkea pyrkisi estämään tämän esim. 16.Lf3:lla, voisi musta pelata ratsumanööverin Re8-g7 ja tilkitä kuningassivustan seuraavaksi f5-siirrolla. Valkean asemassa olisi tämän jälkeen runsaasti reikiä kun taas mustan asema näyttäisi solidilta ja lupaavalta.
Myös pelissä tapahtunut 14.-b5 15.a4 a6 näytti vähintäänkin kelvolliselta mustalle.
Kamppailun ratkaisu nähtiin jo pian tämän jälkeen.
Mustan pelaama hieman kaavamaisen tuntuinen 23.-Dc7?! salli valkean 24.g5!:n ja Multanen rakenteli näppärästi ratkaisevan hyökkäyksen.
Kuvioasemassa olisi ollut tarjolla kuningasintialaisesta puolustuksesta kääntövärein tuttu idea 23.-g5! ja esim. 24.fxg6 hxg6:n jälkeen musta voisi laittaa kuninkaansa g7:ään ja tuoda torninsa tarvittaessa h-linjalle.
Pelin lopputulos olisi edelleen hyvin epäselvä ja mustan oma sotilasmurto daamisivustalla (c4) kummittelisi koko ajan ilmassa.
HSK – Aatos 2-6
Cattaneo Marco – Nybäck Tomi 0-1
Binham Timothy – Salonen Aku 0-1
Parkkinen Jyrki – Virtanen Antti ½-½
Puittinen Mika – Keskisarja Teemu 0-1
Vesa Mikke – Salo Heikki 0-1
Mäkinen Ville – Hokkanen Petri 1-0
Kaitaranta Sameli – Pulkkinen Kari 0-1
Häkkinen Aleksandr – Zhang Yiming ½-½
Aatos palasi voittokantaan
Lauantain kierroksella Gambiittia vastaan niukan tappion kärsinyt Aatos ei jättänyt sunnuntaina HSK:ta vastaan mitään sattuman varaan.
Kärkipöydällä Tomi Nybäck osoitti Marco Cattaneolle kuningasintialaisen puolustuksen riskit.
Aku Salonen hieroi mustilla eleettömän tyylikkään teknisen voiton Timothy Binhamista pelissä, jossa pienet virheet hiljalleen kumuloituivat.
Virtanen ja Parkkinen olivat selvästi melko sopuisalla tuulella ja piste puolitettiin lähes heti kun se oli liigan sääntöjen mukaan sallittua.
FM Teemu Keskisarja palasi pitkästä aikaa näihin kinkereihin ja nappasi mustilla täyden pisteen Mika Puittista vastaan. Peli oli suurimman osan ajasta hyvin hänen hallinnassaan, vaikka mukaan mahtui myös joitakin lipsahduksia.
FM Heikki Salon ja Mikke Vesan pelissä valkeilla ollut Salo kehitti pientä puristusta, joka muuttui hetkessä ratkaisevaksi.
Valkea on asetellut nappulansa painostamaan mustan e5-sotilasta ja Tc5-uhkaukselle olisi nyt tehtävä jotakin. Esim. 26.-La4!? voisi olla toimiva keino siihen, jolloin 27.Tc5:een voisi vastata 27.-b6:lla.
Pelissä tapahtui 26.-Rc8? ja 27.Tc5:n jälkeen valkea poimi e5-sotilaan ja realisoi etunsa voitoksi pitkän kaavan kautta 60 siirrossa.
Ville Mäkisen ja Petri Hokkasen pelissä edettiin katalonialaisesta avauksesta eräänlaiseen kivimuurimuodostelmaan, joka vaikutti hieman mukavammalta valkeilla pelanneelle Mäkiselle. Koko pelin jatkunut asemallinen painostus murensi lopulta mustan puolustuksen.
Sameli Kaitarannan pelitapa mustilla Kari Pulkkista vastaan oli asemallisesti hyvin arveluttava ja Pulkkinen realisoi etunsa hallitusti.
Viimeisen pöydän nuorisokohtaamisessa Aleksandr Häkkinen kampesi itselleen hankalasta asemasta hiukan edullisemman daamiloppupelin, joka muuttui jossain kohtaa jo voittoasemaksi.
Valkea pelasi tässä 50.hxg5? joka menetti voiton mustan 50.-Dg1+:n jälkeen ja peli päättyi tasan 62 siirrossa.
Tämäntyyppisissä daamiloppupeleissä suurin merkitys on vapaasotilailla ja sillä, saako kuninkaansa turvattua. Tätä taustaa vasten oikea suunnitelma olisi tuoda oma daami tukemaan niin vapaasotilasta kuin myös turvaamaan kuningasta.
50.Dd4 vaikuttaa hyvältä aloitussiirrolta, ajatuksena tukea a-sotilaan etenemistä ja tuoda daami tarvittaessa esim. f2:een suojaamaan kuningasta. Samalla daami myös ottaisi pois shakin g1:stä. Ei siirto tietenkään suoraan ilman jatkotyötä voita, mutta antaa kuvaa tarvittavasta suunnitelmasta.
VammSK – HSC 4.5-3.5
Meshkovs Nikita – Laurusas Tomas ½-½
Kantans Toms – Sulskis Sarunas 1-0
Torkkola Henri – Agopov Mikael 1-0
Kauko Jussi – Nyysti Sampsa 1-0
Varpanen Jan – Nissinen Niilo 0-1
Paldanius Pekka – Mansner Harry 0-1
Salonen Mikko – Henttinen Markku 1-0
Pihlajamäki Seppo – Tusa Tuukka 0-1
HSC:n mestaruushaaveille kolaus
Liigan kärkitaistelussa tiiviisti mukana oleva HSC haki tiukasti pisteitä vierasottelustaan, mutta tällä kertaa käteen jäi vain luu.
Kärkipöydällä Nikita Meshkovs taituroi mustilla loppupelissä selvän voittoaseman Tomas Laurusasta vastaan, mutta juuri kun mittelö näytti selvältä alkoi tapahtumaan.
Mustalla on ollut jo pitkään selvä voittoasema, mutta tilanne on aiemmasta muuttunut ehkä sen verran, että nyt pitää olla jo tarkkana. Ainoa voittosiirto olisi 53.-Rd4, ja esim. 54.h6 saa vastauksen 54.-Rf5! uhaten 55.-Rg3+ ja 55.-Rxh6:tta. Jos 54.Rd6, niin esim. 54.-Rf3 voittaa.
Pelissä tapahtui 53.-Kg5? ja 54.Le8 Rd4 55.Rd2, jonka jälkeen valkea puolusti tasapelin 68 siirrossa.
Kantansin ja Sulskisin supersekavassa pelissä ratkaisu nähtiin vasta kaikkien käänteiden jälkeen laudalle saadussa torniloppupelissä.
Sulskisin 47.-Td1? oli häviöön johtava virhe: 48.g6 Ka7 49.Kg2 Td2+ 50.Kh3 ja valkea voitti 72.siirrossa.
Oikea puolustus oli 47.-Tc2! ja esim. 48.g6 Tc6! 49.g7 Tg6+ 50.Kf4 Ka7! (estää valkean tornin tulon b8:aan) ja mustalla olisi riittävä vastapeli.
Torkkola yllätti mustilla Agopovin. Totuuden nimissä on kuitenkin mainittava, että Agopovilla oli pitkään strateginen voittoasema.
Yksi siirto kaiken muuttaa voi.
Valkean asema on toki ollut aiemmin pelissä ajoittain paljon parempikin, mutta edelleen voittaisi 29.Txh3 gxh3+ 30.Kh1! ja valkean kuningas olisi mustan kollegaa paremmassa turvassa.
Pelissä seurasi 29.d6?? ja 29.-Dc6+ ja täysin sillassa ollut musta nousi kasan päällimmäiseksi.
Kaukon ja Nyystin pelissä päädyttiin nopeasti daamittomaan keskipeliin, joka vaikutti mustilla olleelle Nyystille mukavammalta.
Tämäntyyppisissä asemissa on joskus vaikeaa päättää mihin laittaa kuninkaansa, e7:ään vai c7:ään.
Musta valitsi pelissä 10.-Ke7, mutta 11.0-0 Re8?! vaikutti liian hitaalta suunnitelmalta 12.b4 f6 13.Rd2!:n jälkeen. Valkea sai mukavan puristuksen ja hieroi lopulta voiton pitkässä loppupelissä.
Mutta entäs se 10.-Kc7-siirto? No, silloin ainakin 11.0-0:aan voisi vastata 11.-Te8! suojaten e5-sotilaan ja vapauttaen d7-ratsun c5:een. Nyt 12.b4:ää seuraisi 12.-a5! ja mustalla olisi erittäin miellyttävä asema.
Nissinen kaatoi Varpasen sekavassa pelissä, jossa erityisesti alkuvaiheessa myös mustilla pelanneella Varpasella oli hyviä mahdollisuuksia.
Paldaniuksen ja Mansnerin pelissä Mansner sai mustilla etua, mutta pakotti peliä hieman tarpeettomasti. Hän voitti operaatiollaan kyllä sotilaan, ja valkean puolustustehtävä vaikutti seuraavassa asemassa kiusalliselta ja pitkältä.
Valkea pysyi pitkään hyvin mukana pelissä, kunnes tapahtui outo oikosulku.
Musta on pelannut viimeksi 56.-Lxf4 ja 57.gxf4 Dxf4:n jälkeinen asema ei olisi käytännön pelissä mitään herkkua.
Siihen olisi kuitenkin pitänyt lähteä, sillä pelijatko 57.Dxd2?? Lxd2 johti suoraan hävittyyn eriväristen lähettien loppupeliin, jonka musta hoitelikin hyvin suoraviivaisesti.
Henttinen ja Salonen pelasivat sekavan kamppailun, jossa etu vaihteli useita kertoja pelin aikana. Salosen pakka pysyi lopulta paremmin kasassa.
Viimeisellä pöydällä shakkimestari Tuukka Tusa voitti mustilla Seppo Pihlajamäen melko loogisella, vaikkei täysin virheettömällä, pelillä.
SalSK – MatSK 2-6
Kulaots Kaido – Heberla Bartlomiej ½-½
Hartikainen Markku – Keinänen Toivo 0-1
Valkama Eero – Wartiovaara Oliver ½-½
Westerinen Heikki – Aalto Patrik 0-1
Heino Pessi – Lahdelma Henri 0-1
Pelto Juho – Kekki Petri ½-½
Närhi Kimmo – Lehtivaara Petri ½-½
Virtanen Aleksi – Tiitta Sauli 0-1
SalSK:n ahdinko syvenee
Salon Shakkikerho kärsi sunnuntaina viikonlopun toisen murskatappionsa ja joukkue on tässä vaiheessa sarjataulukossa toisen putoajan paikalla. On kuitenkin huomioitava, että ryhmällä on vielä neljä ottelua jäljellä, joten kaikki on vielä tasaisessa sarjassa mahdollista.
Kärkipöydän suurmestarikohtaamisessa Heberla-Kulaots nähtiin melko korrektinoloinen ja ei ehkä niin värikäs tasapeli.
Markku Hartikainen ja matinkyläläisten kokoonpanoon palannut KvM Toivo Keinänen kamppailivat sitten koko rahan edestä.
Ranskalaisen puolustuksen etenemismuunnelmassa siirryttiin pian daamittomaan keskipeliin. Silmämääräisesti tilanne vaikutti tasaiselta, joskin pelattavaa asemassa riitti ja juuri ennen 40.siirron ajantarkistusta loppupeli kääntyi mustilla pelanneen Keinäsen eduksi.
Oliver Wartiovaaran ja Eero Valkaman pelissä valkeilla pelannut Wartiovaara esitteli jälleen avauskeittiöstään uuden ruokalajin (1.d4 Rf6 2.c4 e6 3.Lf4!?).
Valkean kolmas siirto on toki hienoinen harvinaisuus (käytössäni olevan tietokannan mukaan aseman seitsemänneksi yleisin siirto), mutta sitä ovat kyllä käyttäneet ihan maailman huiputkin Magnus Carlsenista lähtien.
Valkama selvisi avauksesta aivan kelvollisesti ja 15 siirron jälkeen hänen asemansa näytti omaan silmääni ihan lupaavalta.
Jos valkea pelaa liian hitaasti, alkaa musta vain työntää d-sivustan sotilaitaan b5+a5+b4 jne, joten Wartiovaara päätti toimia ja pelasi aggressiivisesti 16.g4!?. Seurasi välienselvittely, jossa Valkama pärjäsi hyvin ja puolusti tasapelin melko vakuuttavan tuntuisesti.
Heikki Westerinen ja Patrik Aallon pelissä siirryttiin romanttiselle aikakaudelle, kun valkeilla pelannut shakkihistoriamme ensimmäinen suurmestari vastasi nuoren vastustajansa sisilialaiseen puolustukseen sivustagambiitilla (1.e4 c5 2.b4). Kovinkaan hyvin tämä mahdollisesti yllätykseksi tarkoitettu avaus ei kuitenkaan Westerisen kannalta onnistunut.
Musta sai pikaisesti valtavan edun ja vastustajansa viimeisen sotkemisyrityksen Aalto kumosi näyttävästi.
Valkea on polttanut sillat takanaan jo aikaa sitten ja Aalto otti vastustajaltaan pelin pois 36.-Dxc3!:lla ja kamppailu päättyi siirtojen 37.Dxc3 a2! 38.De1 axb1D 39.Dxb1 Lf5:n jälkeen.
Lahdelma sai avauksen jälkeen pientä asemallista puristusta Heinoa vastaan, mutta etu kuivahti vähitellen ja peli ajautui tasapeliltä haiskahtavaan loppupeliin. Viime shakkiolympialaisissa vierestä seuranneena tiedän kuitenkin, ettei Henrin kanssa näissä tilanteissa kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa.
Mustan pelissä valitsema 58.-Rd4?? oli häviävä siirto. Piti pelata 58.-Kb6.
Peli jatkui 59.Kxc5 Rxf3 60.d6+ Kd7 61.Kd5
Jos tätä asemaa verrataan edelliseen kuvioon, voidaan todeta mustan nappuloiden joutuneen sivuraiteelle.
Valkea kuninkaan, ratsun ja d-sotilaan aktiivisuus ratkaisee. Peli jatkui 61.-Rd4 62.Rf6+ Kd8 63.Kxe5 ja valkea voitti 78 siirrossa.
Juho Pelto sai Petri Kekkiä vastaan lupaavan aseman, jossa edistyminen olisi kuitenkin vaatinut pientä hienovaraisuutta.
Musta on juuri pelannut torninsa d8:aan, mihin valkea vastasi nyt siirrolla 18.Tad1. Tämän jälkeen kaikki tornit vaihtuivat d-linjalla ja pian myös daamit, mikä helpotti merkittävästi tilanahtaudesta kärsineen mustan asemaa. Syntyneessä kevytupseeriloppupelissä tasapaino ei juurikaan järkkynyt, vaikka musta kovasti yrittikin, ja lauta syötiin tyhjäksi nappuloista 69 siirrossa.
Valkealla olisi kuitenkin ollut kuvioasemassa mahdollisuus säilyttää etunsa parantamalla ensin e2-ratsua siirrolla 18.Rg3. Ideana on tuoda ratsu e4:n kautta c5:een ja kohdistaa painetta mustan b7-sotilaaseen. D-linjan kontrolloinnin olisi voinut siirtää myöhempään ajankohtaan, kunnes musta todella uhkaisi ottaa sen haltuunsa, esimerkiksi siirrolla 18.–Dd7. Joissakin asemissa (esim. mustan kahdentaessa tornit d-linjalle) riittäisi sisääntuloruutujen puolustaminen, vaikkapa siirrolla Tf2.
Petri Lehtivaara ja Kimmo Närhi sopivat varhaisessa vaiheessa tasapelistä. Ainakin pari siirtoa ennen tätä mustilla pelanneen Närhen asema näytti hyvinkin lupaavalta.
Viimeisellä pöydällä oli vireillä todellinen yllätys, kun valkeilla pelannut salolaisten Aleksi Virtanen ei antanut noin 350 selopisteen takamatkan hämätä, vaan oli pitkään kiinni täydessä pisteessä matinkyläläisten Sauli Tiittaa vastaan.
Valkealla on käytännössä voittoasema, mutta ei asema ihmisten pelissä täysin selvältä vaikuta ja nyt tapahtunut luonnollinen 25.Lf1? oli yllättäen tasa-asemaan vienyt virhe.
Paras siirto olisi ollut ainakin omasta mielestäni hieman hankalasti löydettävä 25.Re2 ideana esim. vastata mahdolliseen 25.-Dd2-häirintään yksinkertaisesti 26.Dd4, jolloin kaikki pysyisi kompaktisti kasassa.
Peli jatkui 25.-Db2 26.Te1 Ta2.
Nyt valkealta vaadittaisiin tasa-asemassa pysyäkseen jo tietyn yksityiskohdan ymmärtämistä. 27.Db8+ Rg8 28.Df4! oli nimittäin tässä oikein.
Miksi sitten tällä välishakilla on merkitystä? No, jos musta nyt pelaisi 28.-Dc3 (suoraan 28.-Ta1:een on näppärä 29.Rc2!), olisi valkealla jatko 29.Tb1 ja 29.-Ta1:een voisi pelata 30.Dxe4, joka ei tietysti olisi mahdollinen, mikäli mustan ratsu olisi f6:ssa suojaamassa e4-sotilasta.
Pelissä tapahtui 27.Df4? ja mustalla olisi ollut nyt tehokas 27.-Dc3!. Hän pelasi kuitenkin 28.-Dxb4? ja valkea sai vielä mahdollisuutensa.
Valitettavasti Virtaselle sattui nyt paha sokeus 28.Lxh3?? ja 28.-Dxe1+ 29.Kg2 Ta1 30.Db8+Rg8:n jälkeen tuli luovutus, sillä valkean mahdollisesti havittelemalle Le6-siirrolle ei ole aikaa.
Toki yksinkertaisen ja hyvän 28.Td1:n jälkeenkin musta olisi voinut vielä kiusata 28.-Dd2:lla (29.Txd2 Ta1 johtaisi mattiin), mutta 29.Le2 purkaisi tilanteen ja valkean tulevaisuus näyttäisi valoisalta.
Gambiitti – MatSK 2 6.5-1.5
Nouro Mikael – Ebeling Mika ½-½
Manninen Marko – Salimäki Janne 1-0
Jouhki Yrjö Markus – Nieminen Kari 1-0
Pääkkönen Timo – Sjöman Tapani 1-0
Ristoja Samu – Sääskilahti Lauri 1-0
Ristoja Jan – Kaskinen Timo 1-0
Tumanov Dmitri – Donovan Stephen 1-0
Kahri Antti – Viitaharju Totti 0-1
Gambiitti kampesi kärkkymään mitaleja
Ebelingin ja Nouron peli päättyi ehkä hieman yllättävässä tilanteessa tasapeliin. Valkeilla pelannut Ebeling oli nimittäin hallinnut tapahtumia jo tovin ja vielä loppuasemakin näytti hänelle erittäin lupaavalta. Toki päätökseen on voinut vaikuttaa esim. aikatilanne, joten ei tuomita asiaa kotisohvalta käsin.
Mannisen ja Salimäen peli oli melko yksipuolinen näytös, sillä valkeilla ollut Manninen sai jo varhain suuren edun ja hoiteli pisteen hyvin vaivattomasti.
Kari Nieminen sai Yrjö Markus Jouhkia vastaan erinomaisen mahdollisuuden.
Valkea pelasi tässä 23.exf6, mutta tarjolla oli myös huomattavasti vahvempi 23.b5! jonka jälkeen musta olisi ns. nesteessä:
Esim. jatkot 23.-Re7 24.exf6 Txf6 (muuten e6-sotilas putoaa) 25.Txc8 Dxc8 26.Tc1 tai 23.-Ra5 24.Txc8 Dxc8 25.Tc1 eivät näytä kovin mieltä ylentäviltä.
Tämän jälkeen pelissä riitti käänteitä, ja tilanne vaihteli mustan suuren edun ja tasa-aseman välillä, kunnes ratkaisu syntyi valkean taktisen virheen myötä – tosin jo varsin hankalassa asemassa.
Tällaisessa asemassa on mielestäni mustilla etsittävä nopeasti mahdollisuutta vapautussiirtoon ja vastapeliin valkean keskustaa vastaan. Mustan pelisiirrossa 10.-c6 ei sinällään ole mitään vikaa, mutta jatkossa 11.Rc3 Dc7 vaarana on pian hyödyllisten siirtojen loppuminen.
Entisenä (mahdollisesti vielä myös tulevana?) Grünfeldin puolustuksen pelaajana kyseisestä avauksesta tuttu idea 10.-e5! tulisi ainakin itselleni ensimmäisenä mieleen ja tässä se antaisi mukavan mustalle pelin: 11.dxe5 (mitä muutakaan, sillä uhkasi 11.-e4) 11.-Rg4! ja mustalla olisi hyvin miellyttävä asema.
Pelissä valkea hoiteli homman pieniä yskähdyksiä lukuun ottamatta melko vakuuttavasti.
Lauri Sääskilahden ja Samu Ristojan pelissä valkeilla olleella Sääskilahdella oli hyviä mahdollisuuksia, mutta lopulta Ristoja näytti kovuutensa ja kaivautui vaikeuksien kautta voittoon.
Jan Ristojan ja Timo Kaskisen peli vaikutti olleen melko varhaisesta vaiheesta asti valkeilla pelanneen J.Ristojan komennossa. Suurimmat ongelmat pelissä taisivat tulla jossain kohtaa lähinnä ajan riittämisen kanssa. Näin ainakin pelistä saadut raportit kertovat.
Myös Donovanin ja Tumanovin peli lähti jo varhain matinkyläläisten kannalta väärille raiteille ja kamppailusta muodostui kovin yksipuolinen Tumanovin voittaessa helposti.
Antti Kahrin ja Totti Viitaharjun pelissä valkea esitteli hieman luovaa avauskäsittelyä.
Valkean normaalit siirrot tässä preussilaisen pelin terävässä muunnelmassa ovat 8.Ld3 ja 8.Le2. Kahri kulkee kuitenkin usein avauksissa omia polkujaan, niin tässäkin, ja pelasi 8.La4?
Tämä siirto kuuluu kyllä ns. älä kokeile kotona -osastoon, sillä 8.–h6 9.Rf3 e4:n jälkeen mustalla oli jo selvä etu.
Joku voisi tosin väittää, että avaus oli psykologisesti onnistunut: muutaman siirron kuluttua valkea oli mustan epätarkkuuksien ansiosta jälleen pelissä mukana ja hetken päästä jopa selvästi paremmalla puolella.
Monien käänteiden jälkeen pelin voiton nappasi kuitenkin Viitaharju, joka otti näin jo kolmannen voittonsa tämän kauden liigassa yhtä monessa pelissä. Ei hassummin!
SM-liigan sarjatilanne Aatos 8 6 1 1 13 38.5 MatSK 8 5 1 2 11 37.5 Gambiitti 7 5 0 2 10 33.0 ------------------------------------------------------ TammerSh 8 3 3 2 9 34.0 HSC 7 4 1 2 9 33.0 VammSK 8 3 1 4 7 32.5 TuTS 8 3 0 5 6 28.5 JyS 7 2 2 3 6 26.5 RaahLi 7 2 2 3 6 26.5 HSK 7 2 2 3 6 24.0 ------------------------------------------------------ SalSK 7 2 0 5 4 23.5 MatSK 2 8 1 1 6 3 22.5
Palautetta ja kommentteja raporttiin liittyen voi lähettää osoitteeseen: toni.ponnio@shakkiliitto.fi.
Liigan seuraavat ottelut:
La 7.2.2026
HSL Areena HSC-Gambiitti
Jyväskylä JyS-HSK
Raahe RaahLi-MatSK
Turku TuTS-SalSK
Su 8.2.2026
HSL Areena HSK-HSC
Jyväskylä JyS-MatSK 2
Raahe RaahLi-VammSK
Salo SalSK-Aatos
Tampere TammerSh-Gambiitti
SM-liigassa jännitys tiivistyy Read More »
