SM-liigan mitalit ratkaistiin jännittävillä päätöskierroksilla
SM-liigan päätöskierrokset pelattiin perinteiseen tapaan Helsingin Shakkiareenalla yhteiskierroksina kaikkien 12 joukkueen ollessa samaan aikaan samassa paikassa.
Tammer-Shakki oli varmistanut jo aiemmin mestaruuden, mutta himmeämmistä mitaleista taisteli useampikin joukkue, joista monet myös kohtasivat keskenään viimeisillä kierroksilla.
15.3.2025
Aatos – JyS 5.5-2.5
Nybäck Tomi – Luukkonen Tommi 1-0
Miezis Normunds – Hammari Vinjar 1-0
Seeman Tarvo – Olde Margareth 0-1
Salonen Aku – Nevanlinna Risto 1-0
Keskisarja Teemu – Hämäläinen Sami ½-½
Virtanen Antti – Remes Marko ½-½
Pulkkinen Kari – Ojasuo Anton ½-½
Prieur Eetu – Mäkinen Kesia 1-0
Shakkiseura Aatoksen ja Jyväs-Shakin välisessä kamppailussa kotijoukkueena ollut Aatos kamppaili edelleen tiukasti mitaleista, kun taas jyväskyläläiset hamusivat pisteitä sementoidakseen jo melko varman sarjapaikkansa kirkkaimmissa valoissa myös tulevalle kaudelle.
Kärkipöydän mielenkiintoisessa kamppailussa mustilla pelannut SM Tomi Nybäck yllätti ainakin jossain määrin puolustautumalla FM Tommi Luukkosta vastaan sisilialaisittain. Tommin valinta oli avoin sisilialainen ja laudalle saatiin ns. Kalashnikov-muunnelma. Muistelen Nybäckin pelanneen tätä muunnelmaa jonkin verran reilut parikymmentä vuotta sitten, mutta viime vuosina sisilialainen ylipäätään on ollut kärkisuurmestarimme pelaamana harvinaisuus. Katsotaanpa miten kävi.
Aatoksen kakkospelaaja, latvialaissuurmestari Normunds Miezis, on tunnettu melko kapeasta avausrepertuaaristaan. Toki hänen tavoitteenaan peleissä ei vaikuttaisi olevan varsinaisen avausedun saaminen, vaan hän luottaa pitkään kokemukseensa ja avauksista syntyvien tyyppiasemien vastustajiaan parempaan tuntemiseen. Mustilla pelanneella nuorella norjalaisella Vinjar Hammarilla ei ollut vaikeuksia tasoittaa siirtovaihdoin ranskalaisen puolustuksen vaihtomuunnelmalla (1.c4 e6 2.e4 d5 3. exd5 exd5 4. d4 Rf6 jne.) alkaneessa pelissä, mutta tasainen torniloppupeli kääntyi lopulta suurmestarin hyväksi.
Kolmannella pöydällä kohtasivat Viron maajoukkuepelaajat. Valkeilla ollut NKvM Margareth Olde pelasi viime vuonna Budapestin shakkiolympialaisissa Viron naisten joukkueessa ja mustilla pelannut KvM Tarvo Seeman puolestaan etelänaapurimme avoimessa joukkueessa. Sympaattinen Tarvo on sinivalkoisissa shakkipiireissä jo hyvinkin tuttu hahmo. Itse muistan hänen kiertäneen viikonloppukisoja Suomessa jo ainakin 1990-luvun alussa.
Kuningasintialaisella puolustuksella alkaneessa pelissä mustilla ollut Seeman ylipelasi Olden täysin, mutta 40.siirron jälkeen tapahtunut lipsahdus johti ensin tasa-asemaan ja perään tullut paha sokeus menetti jo koko pelin.
Shakkimestari Aku Salosen ja FM Risto Nevanlinnan välisessä pelissä mustilla pelanneen Nevanlinnan avaus meni enemmän tai vähemmän pieleen, sillä Salosen asema näytti jo n. 15.siirron kohdalla melko murskaavalta. Peli ei enää tämän jälkeen pitkään kestänytkään.
Pöydillä 5-7 päädyttiin kaikissa pistejakoon ja viimeisellä pöydällä shakkimestari Eetu Prieurin ja Kesia Mäkisen välisessä pelissä täysin kelvollisesti pitkään kamppaillut Mäkinen sortui pahaan virheeseen, joka maksoi koko pisteen.
MatSK – SalSK 3-5
Lahdelma Henri – Kulaots Kaido 0-1
Aalto Patrik – Valkama Eero 1-0
Keinänen Anastasia – Kiik Kalle 0-1
Kekki Petri – Hartikainen Markku ½-½
Lehtivaara Petri – Simola Tuomas 1-0
Ebeling Mika – Westerinen Heikki 0-1
Tiitta Sauli – Lindqvist Tor-Erik ½-½
Lehtivaara Risto – Pelto Juho 0-1
MatSK:n ja SalSK:n kamppailu oli mitalitaiston kannalta merkittävä. Matinkyläläiset joutuivat päätösviikonloppuun valitettavasti hieman varapelaajaisena, kun samaan aikaan käynnissä olleissa EM-kisoissa pelasi peräti kolme joukkueen kärkipelaajaa.
Ykköspöydällä mustilla pelannut FM Henri Lahdelma joutui jo aikaisessa vaiheessa ongelmiin Kaido Kulaotsia vastaan ja virolaissuurmestari kuittaisikin pisteen melko helposti.
Toisella pöydällä juuri FM-tittelin itselleen varmistanut ja kovassa nosteessa oleva Patrik Aalto tyylitteli voiton FM Eero Valkamasta. Nimzointialaisen puolustuksen Sämischin muunnelmalla (1.d4 Rf6 2.c4 e6 3.Rc3 Lb4 4.a3) alkanut peli oli yhtä pientä epätarkkuutta lukuunottamatta valkeilla pelanneen Aallon näytöstä.
KvM Kalle Kiikin ja NKvM Anastasia Keinäsen päästiin jo aikaisessa vaiheessa pois kovimman avausteorian rasitteista, joka vaikutti sopivan paremmin valkeilla pelanneelle Kiikille. Mustan nappuloilta, varsinkin ratsulta, loppui tila ja valkea voitti ratkaisevasti materiaalia.
KvM Petri Kekillä vaikutti olevan keskipelissä melko edullinen asema FM Markku Hartikaista vastaan, mutta tilanne oli herkkä ja pari epätarkkuutta riitti tasoittamaan aseman.
Shakkimestari Tuomas Simolan ja FM Petri Lehtivaaran tasaisesti alkanut peli päättyi Simolan pahan virhearvion seurauksena lyhyeen, mutta FM Mika Ebelingin ja SM Heikki Westerisen kamppailu oli täynnä käänteitä.
FM Tor-Erik Lindqvist sai valkeilla shakkimestari Sauli Tiittaa vastaan avauksesta ylivoimaisen aseman, mutta ratkaisevan iskun jäätyä tekemättä asema kuivui. Lopulta pelaajat päättivät varmuuden vuoksi toistaa siirrot peräti viisi kertaa. Kuulemani mukaan taustalla oli toisen pelaajan halu testata kisan tuomarin sääntötuntemusta.
Viimeisen pöydän peli FM Risto Lehtivaaran ja Juho Pellon välillä päättyi ajanylitykseen asemassa, jossa aikansa nukkuneella Lehtivaaralla näytti olleen lähettiparinsa ansiosta pieni loppupelietu.
HSK – RaahLi 3.5-4.5
Norri Joose – Sammalvuo Tapani ½-½
Cattaneo Marco – Kauppila Osmo 0-1
Binham Timothy – Verkasalo Tommi ½-½
Lehto Antti – Wallin Aleksi ½-½
Kåhre Kim – Suomalainen Erkki 1-0
Parkkinen Jyrki – Paasi Ossi ½-½
Mäkinen Ville – Lauronen Timo ½-½
Kaitaranta Sameli – Kallunki Konsta 0-1
Helsingin Shakkiklubin ja Raahen Linnoituksen kärkipöydän pelissä mustilla pelanneen KvM Joose Norrin avausvalmistelut vaikuttivat onnistuneen melko hyvin, sillä hän tasoitti Kuningatarintialaisella puolustuksella alkaneessa kamppailussa helposti ja KvM Tapani Sammalvuo hyväksyi pisteen puolittamisen jo 21 siirron jälkeen.
Toisella pöydällä FM Osmo Kauppila voitti FM Marco Cattaneon vakuuttavasti. Mustilla pelannut Kauppila hankki edun jo avauksesta eikä katsonut enää loppuosassa peliä taakseen.
FM Tommi Verkasalon ja KvM Timothy Binhamin teoreettisella Sisilialaisen puolustuksen Sveshnikov -muunnelmalla alkaneessa kamppailussa Verkasalolla oli omat mahdollisuutensa aikaisessa keskipelissä. Niiden jäätyä käyttämättä pääsi paremmalle puolelle Binham, mutta herkässä asemassa viimeinen niitti jäi suorittamatta ja tuloksena oli tällä kertaa tasapeli.
Neljännellä pöydällä shakkimestarit Antti Lehto ja Aleksi Wallin sopivat tasapelistä erittäin keskeneräisessä asemassa, jossa ainakin Wallinin olisi kannattanut harkita pelin jatkamista.
Erkki Suomalaisen ja shakkimestari Kim Kåhren peli oli suurimman osan aikaa hyvinkin tasainen, mutta mustilla pelannut Kåhre puristi lopulta voiton torniloppupelissä.
Tasainen oli myös shakkimestari Jyrki Parkkisen ja Ossi Paasin välinen peli, mutta 40.siirtoa lähestyttäessä valkeilla pelannut Parkkinen pääsi selvästi paremmalle puolelle ja loppuasemaa hänen olisi ehdottomasti kannattanut jatkaa.
Myös seuraavan pöydän peli vaikuttaa päättyneen tasan hieman ennenaikaisesti. Valkeilla pelanneella raahelaisten Timo Laurosella oli alkuosan peliä edullinen asema Klubin Ville Mäkistä vastaan, mutta tasapelistä sovittaessa asema näytti kyllä jo Mäkiselle selvästi mukavammalta.
Viimeisen pöydän peli Sameli Kaitarannan ja Konsta Kallungin välillä näytti melko omaperäiseltä, kun englantilaisella pelillä alkaneessa kamppailussa linnoituttiin jo aikaisessa vaiheessa eri puolille. Kaitaranta jätti oman taktisen iskunsa käyttämättä, Kallunki puolestaan ei.
HSC – TammerSh 5-3
Agopov Mikael – Karttunen Mika 0-1
Sulskis Sarunas – Köykkä Pekka 1-0
Nyysti Sampsa – Ahvenjärvi Jani ½-½
Mäki-Uuro Miikka – Penttinen Jarkko ½-½
Manninen Marko – Kytöniemi Jyrki ½-½
Mansner Harry – Pönniö Toni 1-0
Nissinen Niilo – Jaakkola Niklas ½-½
Nybäck Jukka – Iivonen Markku 1-0
Kahden edellisen kauden mestari HSC:n osana oli tällä kertaa taistella päätösviikonloppuna himmeämmistä mitaleista ja lauantain kierroksella vastaan asettui mestaruuden jo varmistanut Tammer-Shakki, joka pelasi viikonlopun kamppailunsa hieman varamiehisenä.
Kärkipöydällä kohtasivat tutut kilpakumppanit ja kansainväliset mestarit, Mika Karttunen ja Mikael Agopov. Kaksikon väliset pelit ovat olleet lähes poikkeuksetta jännittäviä ja näin kävi tälläkin kertaa.
Toisella pöydällä mustilla pelannut KvM Pekka Köykkä sai erinomaisen aseman SM Sarunas Sulskista vastaan.
Eräällä Caro-Kann puolustuksen viime vuosien muotimuunnelmista (1.e4 c6 2.d4 d5 3.Rc3 dxe4 4.Rxe4 Rf6 5.Rxf6+ exf6) alkaneessa kamppailussa Sulskis oli jo 20. siirron paikkeilla suurissa vaikeuksissa, mutta mustan epätarkkuudet päästivät hänet takaisin peliin. Pian tämän jälkeen valkea sai luikerreltua daamillaan mustan asemaan pakottaen edullisen vaihtokaupan ja loppupeliedun. Realisoinnin liettualaissuurmestari hoitikin sitten mallikkaasti.
FM Jani Ahvenjärven ja KvM Sampsa Nyystin peli alkoi, ehkä hieman yllättäen, Sisilialaisen puolustuksen Rossolimo-muunnelmalla (1.e4 c5 2.Rf3 Rc6 3.Lb5). Yllättäen siksi, että en muista ainakaan viime vuosina nähneeni Sampsaa tässä mustilla nappuloilla.
Vaikka Ahvenjärvellä pientä näennäistä puristusta asemassa olikin, ei tasapaino tainnut juurikaan järkkyä ja tasapelistä sovittiin 34.siirron kohdalla.
Vielä aiemmin polteltiin rauhanpiippua KvM Miikka Mäki-Uuron ja FM Jarkko Penttisen pelissä. Mitään historiankirjoihin menevää taistelua ei saatu ja remissi sovittiin jo pian jo 20.siirron jälkeen.
FM Jyrki Kytöniemen ja KvM Marko Mannisen pelissä sen sijaan tapahtui enemmän.
Philidorin puolustuksella alkaneessa pelissä valkeilla pelannut Kytöniemi siirteli nappuloitaan ehkä aavistuksen liiankin rauhallisesti ja nykyään harvakseltaan pelaava Manninen pääsi kaikessa rauhassa parantelemaan asemaansa. Mustan etu oli muuttumassa jo merkittäväksi, kunnes aikapulan painaessa parhaat siirrot jäivät tällä kertaa tekemättä ja 40.siirtoon tultaessa peli päättyi siirtojen toistoon tasavoimaisessa asemassa.
Seuraavalla pöydällä pääsin sitten itse rikkomaan viime liiga-artikkelissa tekemäni lupauksen olla pelaamatta näissä kinkereissä. Ja huonostihan siinä kävi.
Sain vastaani FM Harry Mansnerin ja olin suunnitellut mustille pienen avausyllätyksen (1.d4 Rf6 2.c4 b6), jota en ollut koskaan aiemmin virallisessa pelissä pelannut. Mikään yllätys se ei kylläkään siirtonopeudesta päätellen vastustajalleni ollut. En silti ollut valintaani pettynyt, mutta sitten kävi kuten usein uutta avausta pelatessa voi käydä: asemaymmärrys ei ole riittävällä tasolla. Tein 15.siirrossa järkyttävän ratkaisun, jonka vastustajani tehokkaasti kumosi.
Valkean sotilaanuhraus keskustassa oli tietenkin simppeli, mutta sitäkin tehokkaampi ratkaisu ja vaikka idea sinällään jostakin toisesta yhteydestä ja muunnelmasta on tuttu, kirkastui sen tehokkuus tällä kertaa aivoissani vasta sen lävähtäessä laudalle. Yritin tämän jälkeen sotkea asemaa uhraamalla upseerin, mutta pelin lopputulos ei ollut missään kohtaa enää epäselvä vastustajani realisoidessa etunsa kliinisesti.
Häviö sinällään ei ottanut pahasti kupoliin, koska Harry on vahva pelaaja, mutta se, etten saanut edes kunnon kamppailua aikaiseksi söi sitäkin enemmän.
Seitsemännellä pöydällä valkeilla pelannut Niklas Jaakkola sai CM Niilo Nissistä vastaan avauksen jälkeen pientä etua, mutta asema oli sen verran herkkä, että edun säilyminen vaatii tarkkaa peliä. Niklas voitti kyllä sotilaan, mutta Niilo puolusti daamien ja eriväristen lähettien asemaa tarkasti, eikä tasapeli tainnut missään vaiheessa karata taskusta.
Viimeisellä pöydällä Jukka Nybäck tulitti Markku Iivosen Pircin puolustuksen tehokkaasti kumoon. Mustan vastapeli jäi pahasti piippuun ja Nybäck leipoi hyökkäyksellään laudalle lopulta komean matin.
EtVaS – TuTS 1.5-6.5
Sepp Olav – Sipilä Vilka 0-1
Kokkila Tero – Narva Mai ½-½
Anttila Perttu – Rönkä Erik 0-1
Tommiska Matti – Järvenpää Jari ½-½
Salo Heikki – Sorsa Nuutti 0-1
Lindholm Jere – Topi-Hulmi Teemu ½-½
Paasikangas Johanna – Linden Lari 0-1
Hietanen Herman – Pihlajasalo Hannu 0-1
Putoamisuhan alla ollut perinteikäs Etelä-Vantaan Shakki kaipasi kipeästi pinnoja päätösviikonloppuna. Lauantaina Turun Työväen Shakkikerhoa vastaan ei kuitenkaan helpotusta tullut.
Kärkipöydällä KvM Vilka Sipilä voitti Olav Seppin helpon oloisesti. Valkeilla pelannut Sipilä sai Espanjalaisen pelin avoimessa muunnelmassa heti avauksen jälkeen melko edullisen aseman ja etu kasvoi näppärällä taktiikalla. Realisointi ei näyttänyt tuottavan tämän jälkeen vaikeuksia.
FM Tero Kokkilan ja KvM Mai Narvan peli oli terävä. Sisilialaisessa puolustuksessa linnoituttiin eri puolille lautaa versiossa, joka näytti erittäin mukavalta valkeilla pelanneelle Kokkilalle. Yritys pelata kuningashyökkäystä ei kuitenkaan onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla, sillä musta sai tukittua valkean aikeet. Kokkila uhrasi linjoja avatakseen upseerin ja asema muuttui hyvin sekavaksi ja ihmiselle vaikeasti hallittavaksi ja Narva päätti avoimen kuningasasemansa vuoksi välttää riskit ja salli tasapelin siirtojen toistolla heti 40.siirron jälkeen.
FM Erik Röngän ja CM Perttu Anttilan pelissä mustia nappuloita siirrellyt Anttila pelasi jälleen omaa ”erikoisranskalaistaan” ja kamppailussa seurattiin jonkin aikaa liigakauden aiempaa peliä Binham-Anttila. Rönkä sai jo aikaisessa vaiheessa suuren, käytännössä lähes ratkaisevan edun. Vaikka peli lähes 60 siirtoa kestikin, ei lopputulos ollut enää missään vaiheessa hämärän peitossa.
Liian tyly ei haluaisi olla, mutta tällä kertaa on todettava tämän ranskalaismuunnelman usein toistettuna olevan mustan kannalta melkoista veren kaivamista omasta nenästään.
Shakkimestari Matti Tommiska palasi virallisten pelien ääreen yli viiden vuoden tauon jälkeen ja kohtasi neljännen pöydän mittelössä FM Jari Järvenpään. Avaukseksi valikoitui tällä kertaa Caro-Kann puolustuksen Panovin variantti ja laudalle saatiin pian roikkuvien sotilaiden tyyppiasema omine vivahteineen. Vastaava asema voisi syntyä useistakin eri avauksista ja siinä eksakteja teoriasiirtoja tärkeämpää on aseman ymmärtäminen.
Peli jatkui pitkään tasaisissa merkeissä, mutta sitten muutamat mustalle edulliset vaihdot jättivät valkean sotilaat heikoiksi ja Järvenpää voitti yhden niistä. Tommiska pyrki tämän jälkeen puolustautumaan aktiivisesti antaen toisenkin sotilaan ja onnistuikin saamaan mustan sen verran sekaisin, että lauta tyhjeni yhtä sotilasta lukuun ottamatta ”talonpojista”. Syntynyt torni+ratsu+sotilas vastaan torni+ratsu -loppupeli ei enemmistösotilaasta huolimatta ollut mustan harmiksi enää voitettavissa.
Seuraavalla pöydällä shakkimestari Nuutti Sorsa esitteli FM Heikki Saloa vastaan valkeilla erikoisen avausidean (1.c4 c6 2.Da4!?). Muistelen siirron olleen myös viime vuonna edesmenneen FM Asko Hentusen patenttisiirto samassa asemassa. Ideana lienee pyrkiä estämään/hidastamaan mustan mahdollista d5-siirtoa.
Ainakin tällä kertaa pelitapa toimi, sillä siirtovaihdoin päädyttiin lopulta jonkinlaiseen vanhaintialaisen avauksen valkealle edulliseen muunnelmaan. Mustan suljettua vielä aseman daamisivustalla vaikutti siltä, että kaikki hauskuus asemassa olisi vain valkealla.
Sorsalle sattui kuitenkin paha epätarkkuus ja kokenut Salo pääsi aktivoimaan nappulansa kuningassivustalla. Peli näytti tämän jälkeen olevan menossa kohti hänen voittoaan. Valitettavasti juuri ennen 40.siirtoa tapahtunut paha virhe käänsi tilanteen ylösalaisin ja asema muuttuikin valkean voitoksi. Uutta mahdollisuutta ei musta enää tämän jälkeen saanut.
Shakkimestari Jere Lindholmin ja FM Teemu Topi-Hulmin Sisilialaisen puolustuksen Sveshnikov -muunnelmalla alkanut peli oli alkuun vauhdikas ja molemmilla oli omat mahdollisuutensa, ehkä Topi-Hulmlla aavistus enemmän, mutta lopulta savun hälvettyä päädyttiin tasavoimaiseen torniloppupeliin.
Shakkimestari Lari Lindenin ja FM Johanna Paasikankaan pelissä mustilla olleen Paasikankaan aggressiivinen avauskäsittely ”hitaassa” italialaisessa avauksessa antoi hyviä mahdollisuuksia. Valitettavasti hän kuitenkin jatkoi tämän jälkeen liian rauhallisesti ja seuranneet vaihdot suosivat selvästi valkeaa. Mustan heikkoudet painoivat raskasupseeriloppupelissä liikaa ja Linden realisoi etunsa varmasti voitokseen.
Viimeisellä pöydällä viime aikoina kovasti vahvuuslukuaan nostaneen Herman Hietasen terävä ja rohkea avauskäsittely ei tällä kertaa tuottanut toivottua tulosta. Kokenut shakkimestari Hannu Pihlajasalo rankaisi nuoren vastustajansa virheestä tylysti ja peli oli pikaisesti ohi.
LahS – VammSK 0.5-7.5
Volkov Roman – Meshkovs Nikita 0-1
Särkiö Lauri – Kantans Toms 0-1
Hagelberg Lauri – Pohjala Henri 0-1
Joentausta Hannu – Kauko Jussi ½-½
Pitkänen Ari – Varpanen Jan 0-1
Komulainen Lauri – Torkkola Henri 0-1
Tuominen Joona – Heinola Vesa-Pekka 0-1
Westren-Doll Jan – Paldanius Pekka 0-1
Lahden Shakin ja Vammalan Shakkikerhon välisestä ottelusta tuli numeroiltaan melko ruma. Sasatamalaiset olivat toki kokonaisuutena selvästi vahvempia, mutta muutamassa pelissä lahtelaisella oli aihiota myös parempaan.
Kärkipöydällä VammSK:n SM Nikita Meshkovs osoitti hyvää asemaymmärrystä ja hieroi lopulta pisteen Roman Volkovista.
Toisella pöydällä Lauri Särkiön ja SM Toms Kantansin peli alkoi Benoni-puolustuksen niin sanotulla sivustointimuunnelmalla (1.d4 Rf6 2.c4 e6 3. g3 c5). Kantans uhrasi pian avauksen jälkeen upseerin ja vaikka asema hetkellisesti ainakin jossain määrin sekava olikin, hallitsi suurmestari jatkopelin lopulta paremmin.
Seuraavilla pöydillä FM Henri Pohjalan kärsivällinen pelinvienti tuotti tulosta Lauri Hagelbergia vastaan ja lahtelaisten kauden onnistujiin kuulunut Hannu Joentausta piti varmasti remissin valkeilla FM Jussi Kaukoa vastaan.
Viidennellä pöydällä oltiin sitten lähellä yllätystä.
CM Jan Varpasen ja Ari Pitkäsen välisessä pelissä valkeilla olleella Varpasella näytti olevan alkuun kaikki kontrollissa ennen pahaa virhearviota, jonka seurauksena musta sai voittoa lupaavan aseman. Pitkäsen avustuksella Varpanen pääsi jossain määrin takaisin mukaan peliin, mutta antoi vastustajalleen vielä yhden tilaisuuden kokonaiseen pisteeseen. Tämän jäätyä käyttämättä kääntyi tasainen nelitorniloppupeli vielä jopa Varpasen voitoksi.
Seuraavilla pöydillä paistoi mitalitaistossa tiukasti olleen sastamalaisryhmän suurempi kokemus.
Shakkimestari Henri Torkkola voitti Lauri Komulaisen pitkän kaavan kautta oltuaan ison osan peliä paremmalla puolella. Jossain kohtaa peli oli toki lähellä lipsahtaa myös remissiksi.
CM Vesa-Pekka Heinola otti kauden ensimmäisen voittonsa hallitusti, kun lahtelaisten paras pisteiden tuoja liigassa, Joona Tuominen, jäi jo varhaisessa vaiheessa vaikeaan asemaan.
Häntäpöydän peli oli huomattavasti tiukempi, kuin ennakkoon lähes 400 pisteen seloero olisi antanut ymmärtää. Aseman yksinkertaistuessa shakkimestari Pekka Paldanius käsitteli loppupeliä kuitenkin selvästi Jan Westren-Dollia vakuuttavammin.
16.3.2025
LahS – RaahLi 3.5-4.5
Volkov Roman – Sammalvuo Tapani ½-½
Särkiö Lauri – Kauppila Osmo ½-½
Hagelberg Lauri – Verkasalo Tommi ½-½
Joentausta Hannu – Wallin Aleksi ½-½
Pitkänen Ari – Suomalainen Erkki 1-0
Komulainen Lauri – Paasi Ossi 0-1
Tuominen Joona – Lauronen Timo ½-½
Sipilä Markku – Kallunki Konsta 0-1
Lahtelaiset hyvästelivät liigan (ainakin toistaiseksi) täysin saappaat jalassa, sillä raahelaisia vastaan olisi pienellä onnella voinut tulla jopa voittokin.
Kärkipöydällä Sammalvuo sai Volkovia vastaan jo varhain käytännössä voittoaseman. Grünfeldin puolustuksella alkanut peli oli kuitenkin vierestä katsottuna edelleen melkoinen soppa ja pian valkeilla ollut Sammalvuo erehtyi. Voittoasema haihtui taivaan tuuliin ja lopulta jopa häviöasemaksi valkean jouduttua antamaan daaminsa tornista ja lähetistä.
Pientä toivoa antoi kuitenkin se, ettei kummankaan kuningasasema ollut erityisen turvallinen ja Sammalvuo pelastuikin lopulta tasapeliin saatuaan molemmat torninsa seiskariville.
Särkiön ja Kauppilan pelissä mustilla pelanneelta Kauppilalta jäi käyttämättä maukas taktinen mahdollisuus. Tietojeni mukaan hän oli sen (tietenkin) nähnyt, mutta valitettavasti arvioinut erään loppuaseman väärin.
Verkasalon ja Hagelbergin pelissä tilanne sähköistyi heti avauksen valkeilla pelanneen Verkasalon aloitettua varsinaisen ilotulituksen Hagelbergin kuningasta kohti.
Aivan korrekteilta uhraukset eivät vaikuttaneet ja savun hälvettyä mustalla oli suuri etu. Sen verran sekavuutta Verkasalo sai kuitenkin asemaan rakennettua, että vastustaja ei aivan parhaita realisointisiirtoja löytänyt ja peli päättyi lopulta siirtojen toistoon.
Hannu Joentaustan ja Aleksi Wallinin pelissä tapahtumat vaikuttivat siltä, että lähinnä mustilla pelannut Wallin pyrki saamaan asemasta irti enemmän kuin puoli pistettä. Hän paranteli kaikessa rauhassa nappuloitaan samalla kun Joentausta keskittyi lähinnä odottelemaan. Siksi olikin kovin yllättävää, kun pinna puolitettiin heti 40 siirron tultua täyteen. Loppuasema näytti nimittäin edelleen hyvin lupaavalta Wallinille.
Viidennen pöydän peli Suomalainen-Pitkänen ratkesi jo varhaisessa vaiheessa, kun mustilla pelanneen Pitkäsen taktiikka jäi Suomalaiselta huomaamatta. Asema romahti eikä paluuta enää ollut.
Komulaisen ja Paasin pelissä edettiin pitkään melko tasaisissa merkeissä, kunnes ehkä jo aavistuksen ikävämmällä puolella ollut Komulainen teki ratkaisun, jolla elämä muuttui entistäkin ikävämmäksi. Paasilla ei ollut tämän jälkeen vaikeuksia napata avausvoittoaan liigassa.
Laurosen ja Tuomisen pelissä valkeilla pelannutta Laurosta häiritsi Tuomisen ratsu sen verran paljon, että hän päätti antaa siihen kvaliteetin. Tarkoilla siirroilla tämä olisi kyllä ollut kumottavissa, mutta jostain syystä lahtelaisten liigakauden pistehai Tuominen ei näyttänyt oikein edes yrittävän tätä, vaan tyytyi rauhanpiipun poltteluun.
Markku Sipilän ja Konsta Kallungin vastaanotetussa daamigambiitissa valkean hieman epätarkka avauskäsittely antoi mustilla pelanneelle Kallungille jo aikaisin hyviä mahdollisuuksia. Terävässä asemassa piti kuitenkin olla tarkkana ja yhtäkkiä valkealle aukesikin mustan virheen myötä tilaisuus hankkia merkittävää etua.
Tämä mahdollisuus jäi kuitenkin käyttämättä ja muutamien vaihtojen jälkeen asema lipui mustalle erittäin mukavaksi. Sipilä kamppaili tämän jälkeen hyvin ja oli välillä jo selvästikin tasapelin syrjässä kiinni, mutta lopulta pitkä puolustustaistelu loppupelissä oli liikaa.
EtVaS – JyS 5-3
Sepp Olav – Luukkonen Tommi 1-0
Kokkila Tero – Hammari Vinjar ½-½
Anttila Perttu – Olde Margareth 0-1
Salo Heikki – Nevanlinna Risto 1-0
Hallenberg Sami – Hämäläinen Sami 1-0
Paasikangas Johanna – Remes Marko 0-1
Räsänen Otto – Ojasuo Anton ½-½
Hietanen Herman – Mäkinen Kesia 1-0
Liigan perinneseura Etelä-Vantaan Shakilla oli ennen viimeistä kierrosta vielä teoreettiset mahdollisuudet säilyä sarjassa, mutta se edellytti voittoa omassa ottelussa ja toisen perinneseuran, Helsingin Shakkiklubin tappiota omassa ottelussaan, mielellään mahdollisimman suurinumeroisesti.
Ottelu alkoikin lupaavasti, kun tuskaisen kauden kärkipöydällä pelannut KvM Olav Sepp nappasi mustilla pikavoiton FM Tommi Luukkosesta. Tommin tällä kertaa hieman liian luova pelinkäsittely johti karille jo 19 siirrossa.
Seuraavilla pöydillä Kokkilan ja Hammarin pelissä tasapelistä sovittiin jo aikaisessa vaiheessa ilman suurempaa dramatiikkaa ja Olde täydensi hienon viikonloppunsa voittamalla valkeilla melko vaivattoman oloisesti Anttilan.
Ottelun ehkä tyylikkäimmästä esityksestä vastasi FM Heikki Salo, joka rankaisi FM Risto Nevanlinnan pienistä virheistä todella tehokkaasti.
Myös Sami Hallenbergin voitto mustilla Sami Hämäläisestä oli vakuuttava. Valkean liian passiivinen pelinkäsittely päästi Hallenbergin mukavuusalueelleen, pelaamaan aloitteella.
Remeksen voitto mustilla Paasikangasta vastaan tuli kovan kamppailun päätteeksi enemmän tai vähemmän häviöaseman kautta.
Viimeisillä pöydillä Anton Ojasuon ja Otto Räsäsen tasan päättyneessä pelissä mustilla pelanneelta Räsäseltä jäi paljon mahdollisuuksia käyttämättä. Hietanen pääsi puolestaan näyttämään taktista iskukykyään Mäkistä vastaan.
Valitettavasti etelävantaalaisten voitto ei lopulta riittänyt, kun myös HSK voitti ottelunsa (siitä myöhemmin raportissa), joten joukkueen pelit jatkuvat ensi kaudella I-divisioonassa.
On ehkä tässä kohtaa kuitenkin syytä korostaa tämän todellisen klassikkoseuran liigahistoriaa.
Se ehti nimittäin pelata peräti 37 kautta peräkkäin Suomen korkeimmalla sarjatasolla ja oli sinä aikana 10 kertaa mitaleilla (5 mestaruutta, 2 hopeaa ja 3 pronssia). Joukkueesta löytyy myös kaksi todellista teräsmiestä, jotka ovat olleet mukana kaikilla liigakausilla: FM Tero Kokkila ja FM Henri Koskinen. Siinä voi joku yrittää perässä.
Oma veikkaukseni on, ettei herrojen (ja seuran) liigahistoria todellakaan ollut vielä tässä.
HSC – MatSK 2.5-5.5
Agopov Mikael – Lahdelma Henri ½-½
Sulskis Sarunas – Wartiovaara Oliver ½-½
Nyysti Sampsa – Aalto Patrik 0-1
Manninen Marko – Keinänen Anastasia 1-0
Mansner Harry – Kekki Petri 0-1
Nissinen Niilo – Lehtivaara Petri ½-½
Nybäck Jukka – Ebeling Mika 0-1
Penttilä Tero – Tiitta Sauli 0-1
Mitalikamppailun kannalta tärkeässä ottelussa kohtasivat sunnuntaina HSC ja MatSK.
Kärkipöydällä nähtiin mielenkiintoinen ja korkeatasoinen kamppailu. Grünfeldin puolustuksella alkaneessa mittelössä mustilla pelanneelle Agopoville tarjoutui eräässä kohtaa hyvä mahdollisuus saada etua. Tämän jäätyä käyttämättä pientä puristusta sai puolestaan Lahdelma, mutta Agopov ratkaisi pienet haasteensa tehokkaalla laadunuhrauksella, joka antoikin riittävästi vastapeliä.
Sarunas Sulskisin ja Oliver Wartiovaaran pelissä mustilla pelanneella Wartiovaaralla oli pelissä panoksena kansainvälisen mestarin tavoitetulos tämän kauden suorituksistaan liigasta. Mustan avaus onnistui ”jälkisiirtoisessa vaihtoespanjalaisessa” mainiosti ja Wartiovaara olisi voinut olla kunnianhimoisempikin, mutta takaraivossa taisi painaa tasapelin riittäminen KvM-normiin. Lopulta pisteen puolikas irtosikin melko helpolla ja Oliver nappasi toisen kiinnityksensä kansainvälisen mestarin arvoon.
Ei laiteta paineita (tai nuorisokielellä ”jinksata”), mutta tällä tahdilla nimen edessä oleva titteli saattaa kohta muuttua!
Patrik Aalto täydensi seuraavalla pöydällä hyvän viikonloppunsa hieromalla tasaisen torniloppupelin voitokseen Sampsa Nyystiä vastaan.
Matinkyläläiset hallitsivat ottelua muutenkin melko selvästi, sillä ainoan kokonaisen pinnan HSC nappasi Marko Mannisen ja Anastasia Keinäsen välisessä pelissä. Siinä mustilla pelanneen Keinäsen hieman haastava asema romahti juuri ennen 40.siirtoa, mahdollisesti aikapulassa, ja kokenut KvM realisoi lopun varmasti.
Harry Mansnerilla oli avauksessa hyviä mahdollisuuksia hankkia mustilla etua Petri Kekkiä vastaan, mutta Kekki hallitsi lopulta sekavuudet paremmin ja nousi savun keskeltä muutaman sotilaan rikkaampana vieden värinsä pitkän kaavan kautta voittoon.
Petri Lehtivaaralla oli suuren osaa pelistä Niilo Nissistä vastaan jos ei suoranainen voittoasema, niin ainakin suuri etu, mutta niin vain asema kuivahti.
Viimeisillä kahdella pöydällä Mika Ebeling ja Sauli Tiitta hallitsivat monimutkaisten pelien metkut Jukka Nybäckiä ja Tero Penttilää paremmin.
TuTS – VammSK 3.5-4.5
Sipilä Vilka – Meshkovs Nikita 0-1
Narva Mai – Kantans Toms 0-1
Rönkä Erik – Pohjala Henri ½-½
Järvenpää Jari – Kauko Jussi 1-0
Sorsa Nuutti – Varpanen Jan 1-0
Topi-Hulmi Teemu – Torkkola Henri ½-½
Linden Lari – Heinola Vesa-Pekka 0-1
Pihlajasalo Hannu – Paldanius Pekka ½-½
Myös turkulaisten ja sastamalaisten kamppailulla oli lopulta suurikin merkitys mitalien kannalta.
Kahdella kärkipöydällä VammSK:n latvialaiset suurmestarivahvistukset olivat tutun tehokkaita ja toivat joukkueellaan kaksi tärkeää voittoa.
Meshkovs hieroi torniloppupelin kliinisesti voitokseen Sipilää vastaan ja Kantans puolestaan nappasi voiton mustilla mielenkiintoisessa pelissä Narvaa vastaan.
Pohjalan ja Röngän peli sovittiin jo varhain tasapeliksi, tosin Röngältä jäi pari maukasta mahdollisuutta ennen tätä käyttämättä.
Järvenpää nappasi kauden avausvoittonsa viimeisellä mahdollisella hetkellä kaadettuaan Kaukon. Omat käänteensä pelissä toki oli, mutta vastustajan pahan virheen jälkeen ei Jari enää antanut köyttä.
Seuraavalla pöydällä Sorsa pelasi mustilla erinomaisen pelin Varpasta vastaan. Tuntui ettei Varpanen mitään suuria virheitä pelissä tehnyt, mutta niin vain Sorsan asema parani siirto siirrolta loogisen tuntuisesti.
Topi-Hulmi tarvitsi valkeilla tasapelissään Torkkolaa vastaan kosolti onnea, sillä niin suuri etu mustalla välillä oli.
Sastamalalaisten otteluvoiton ja lopulta SM-pronssin ratkaisi seuraava peli.
Pihlajasalo ja Paldanius sopivat tasapelistä heti 20 siirron jälkeen asemassa, jotta ainakin jälkiviisaasti valkeilla pelanneen Pihlajasalon olisi kannattanut jatkaa.
HSK – SalSK 5-3
Norri Joose – Kulaots Kaido 0-1
Cattaneo Marco – Valkama Eero 1-0
Binham Timothy – Kiik Kalle 0-1
Lehto Antti – Hartikainen Markku ½-½
Kåhre Kim – Westerinen Heikki 1-0
Parkkinen Jyrki – Lindqvist Tor-Erik 1-0
Aura Daniel – Pelto Juho ½-½
Kaitaranta Sameli – Tuominen Tanja 1-0
HSK tarvitsi ottelustaan voiton ollakseen täysin varma omasta sarjapaikastaan myös tulevalle kaudelle.
Kärkipöydän peli päättyi koko viikonlopun viimeisenä ja siitä saattaa riittää keskusteltavaa vielä pidemmäksikin aikaa.
Klassisella Espanjalaisen pelin Tshigorinin muunnelmalla alkaneessa pelissä hallitsijana oli valkeilla pelannut SM Kaido Kulaots. KvM Joose Norri kamppaili kuitenkin tiukasti ja pääsi välillä jo käytännössä tasa-asemaan. Virolaissuurmestari ei kuitenkaan hellittänyt ja punnersi itselleen lopulta voittoaseman.
Hämmentävän tarinan siemen kylvettiin kuitenkin loppuasemassa, jossa Norri luovutti, sillä kuten Joose itse artikkelin kirjoittajalle totesi, on se mitä ilmeisimmin tasa-asema. Toki ainakin yhden muunnelman osalta ei ihmissilmään mitenkään helppo. Suosittelen kaikille tutustumaan pelin loppuasemaan!
Cattaneo kellisti Valkaman todella tyylikkäällä asemapelillä ja seuraavalla pöydällä Kiik puolestaan otti Binhamilta kaiken vastapelin pois.
Lehdon ja Hartikaisen Benkö-gambiitilla ( joidenkin mukaan Volga-gambiitti) alkaneessa pelissä parhaat mahdollisuudet osuivat aluksi mustia nappuloita siirrelleelle Hartikaisella. Kun tilaisuus jäi käyttämättä, asema ensin tasoittui. Juuri ennen 40.siirtoa Hartikaiselle sattui sitten paha epätarkkuus ja Lehto sai voittoaseman. Jostain syystä Lehto toisti kuitenkin siirrot asemassa, joka näyttäisi olevan edelleen voittoa lupaava…
Westerisen ja Kåhren Sisilialaisen puolustuksen Alapin-muunnelmalla alkaneessa kamppailussa mustilla pelannut Kåhre näytti onnistuneen avauksessaan hyvin. Hän hieroi kaikessa rauhassa hieman mukavampaa asemaansa, kunnes juuri ennen lisäaikojen tuloa tapahtunut epätarkkuus väräytti viisarin ensin valkean eduksi ja sitten jopa voittoasemaksi. Pian tämän jälkeen oli sitten valkean vuoro tehdä ensin pieniä epätarkkuuksia ja lopulta ratkaisevasti materiaalia menettänyt virhe.
Parkkinen jyräsi Lindqvistin komeaan tyyliin.
Kahdella viimeisellä pöydällä nähtiin pitkät kamppailut. Juho Pellon ja Daniel Auran peli oli käytännössä koko kamppailun melko lailla tasapainossa. Sameli Kaitaranta oli puolestaan kuljettajan paikalla suurimman osan peliä NKvM Tanja Tuomista vastaan.
Aatos – TammerSh 5-3
Nybäck Tomi – Karttunen Mika 1-0
Miezis Normunds – Köykkä Pekka ½-½
Seeman Tarvo – Ahvenjärvi Jani ½-½
Salonen Aku – Penttinen Jarkko ½-½
Keskisarja Teemu – Pönniö Toni ½-½
Virtanen Antti – Jaakkola Niklas ½-½
Pulkkinen Kari – Iivonen Markku ½-½
Prieur Eetu – Moisio Miska 1-0
Aatoksen ja Tammer-Shakin kamppailussa kotijoukkueeksi merkityllä helsinkiläisryhmällä oli panoksena hopeamitalit. Tammerin suurin mielenkiinto kohdistui kärkipöydän peliin, jossa Karttusella oli voitolla mahdollisuus suurmestarikiinnitykseen.
Valkeilla pelannut Karttunen saikin laudalle toivomansa epätasapainoisen ja terävän aseman ja monimutkaisessa sopassa ensimmäisenä erehtyi isommin Nybäck. Valitettavasti pian tämän jälkeen Mikalle tapahtui kuitenkin paha sokeus ja vajaat kymmenen siirtoa g5:ssä syötävänä ollut ratsu olikin nyt oikeasti mahdollista poistaa laudalta.
Hirmuisen kauden ykköspöydällä pelannut Nybäck rankaisi tylysti ja peli päättyi vain muutamassa siirrossa. Harmillista Mikan kannalta, mutta peli on joskus raakaa.
Miezisin ja Köykän pelissä mustilla pelannut Köykkä pääsi nopeasti paremmalle puolelle. Suurmestarit ovat kuitenkin syystäkin suurmestareita. Miezis puolustautui kekseliäästi, eikä Köykän sotilaan etu kovasta yrityksestä huolimatta lopulta ollut realisoitavissa kokonaiseksi pisteeksi.
Ahvenjärven ja Seemanin peli vaikutti olevan melko lailla tasapainossa läpi kamppailun ja tasapelistä sovittiin jo varhain.
Tasapelejä saatiin myös seuraavilla neljällä pöydällä, joskin niiden kamppailullisuus vaihteli.
Salosen ja Penttisen peli pysyi koko ajan melko tasapainossa ja astetta tätä rauhallisempi oli oma pelini Keskisarjaa vastaan.
Virtasen ja Jaakkolan kamppailu oli puolestaan huomattavasti tiukempi.
Alkuun aavistuksen paremmalla puolella oli valkeilla pelannut Virtanen, mutta 40.siirtoa lähestyttäessä todellisia voitontoiveita sai ensimmäisenä Jaakkola. Mahdollisuuksien jäätyä käyttämättä nähtiin pelissä jälleen uusi käänne ja pian kokopisteestä pelasikin vuorostaan Virtanen. Vaadittiin kuitenkin vain pieni lipsahdus ja asema olikin tasan!
Iivosen ja Pulkkisen peli oli sitten sellaista vuoristorataa, että suosittelen kaikkia katsomaan pelin itse. Pelitapahtumiin nähden saatiin varmaankin ihan reilu lopputulos.
Prieurin ja Moision pelissä saatiin sitten ”väärä” tulos, sikäli kun sellaisia shakissa on.
Ensimmäistä liigapeliään pelannut Moisio sai nimittäin mustilla Sisilialaisen Morra-gambiitissa erinomaisen aseman ja Prieur menetti/uhrasi materiaalia vähintäänkin kyseenalaisesta kompensaatiosta. Valitettavasti viimeinen ”ansa” meni läpi ja musta menetti kuningattarensa ja peli oli sitä myöten selvä.
SM-liigakausi 2024-25 paketissa!
Shakin SM-liiga on jälleen saatu päätökseen ja on aika kiittää kaikkia lukijoita menneestä kaudesta. Liigapalsta vaikenee, mutta vain hetkeksi…
Lopputilanne:
TammerSh 11 9 0 2 18 61.5
Aatos 11 7 2 2 16 51.5
VammSK 11 8 0 3 16 50.5
—————————————–
MatSK 11 7 1 3 15 54.0
HSC 11 7 0 4 14 48.0
TuTS 11 6 0 5 12 46.0
SalSK 11 5 2 4 12 44.5
RaahLi 11 5 1 5 11 42.5
JyS 11 2 2 7 6 37.5
HSK 11 3 0 8 6 33.5
—————————————–
EtVaS 11 1 2 8 4 32.0
LahS 11 0 2 9 2 26.5
Parhaat henkilökohtaiset tulokset (vähintään 7 peliä pelanneet):
1.pöytä: SM Tomi Nybäck (Aatos) 9,5/10
2.pöytä: SM Toms Kantans (VammSK) 8,5/10
3.pöytä: SM Aleksander Volodin (TammerSh) 6,5/7
4.pöytä: KvM Kalle Kiik (SalSK) 7,5/11
5.pöytä: KvM Pekka Köykkä (TammerSh) 7/10
6.pöytä: FM Oliver Wartiovaara (MatSK) 7/9
7.pöytä: (FM) Patrik Aalto (MatSK) 6,5/9
8.pöytä: M Lari Linden (TuTS) 7/10
Varapelaajat: FM Olli Sisättö (TammerSh) 7/9
SM-liigan mitalit ratkaistiin jännittävillä päätöskierroksilla Read More »
