31.10.2026
HSK – Gambiitti 5-3
Norri Joose – Nouro Mikael 1-0
Binham Timothy – Manninen Marko 0-1
Elomaa Arto – Pääkkönen Timo ½-½
Vesa Mikke – Hynninen Juha 1-0
Parkkinen Jyrki – Ristoja Jan 1-0
Mäkinen Ville – Tumanov Dmitri ½-½
Kopsa Petri – Lehto Ville 0-1
Louhivaara Jere – Kiili Markus 1-0
Viime kauden pronssimitalisti Gambiitin kausi lähti käyntiin kahdella murskatappiolla. Kahdella häviöllä aloitti myös Helsingin Shakkiklubi, joten lauantaina Shakkareenalla pelatussa kamppailussa molemmat hakivat kipeästi avauspisteitään.
Kärkipöydällä kohtasivat kansainväliset mestarit Joose Norri ja Mikael Nouro, eivätkä suinkaan ensimmäistä kertaa. Kun vastassa on tuttu pelaaja, avausvalinnoilla on erityistä merkitystä. Tällä kertaa mustilla pelannut Norri onnistui ilmeisesti yllättämään vastustajansa. Harvinainen variantti (1.e4 g6 2.d4 Lg7 3.Rc3 d5!?) johti jo noin kymmenen siirron kohdalla mustalle mukavampaan asemaan. Norri hyödynsi tämän vakuuttavasti ja vei lopulta voiton melko helposti.
Myös KvM Timohty Binhamin ja KvM Marko Mannisen peli ratkesi enemmän tai vähemmän jo avauksessa. Valkeilla pelanneelle Binhamille sattui kuningatargambiitin teoreettisessa muunnelmassa paha lipsahdus, jonka jälkeen Manninen sai nopeasti etua. Sotkemisyrityksetkään eivät tämän jälkeen enää auttaneet.
FM Timo Pääkkönen ja shakkimestari Arto Elomaa sopivat tasapelistä jo aikaisessa vaiheessa asemassa, jossa valkeilla olleen Pääkkösen olisi kannattanut harkita jatkamista.
Mikke Vesan ja Juha Hynnisen kamppailu oli hurja. Mustilla pelannut Hynninen vaikutti pitkään olevan komplikaatioissa aavistuksen niskan päällä, mutta soppa oli sen verran sakea, ettei kaikesta ottanut selvää ja lopulta mustan kuningas osoittautui ratkaisevan heikoksi.
FM Jan Ristojan ja CM Jyrki Parkkisen peli näytti pitkään tasaiselta, mutta vähän ennen 40. siirron lisäaikojen tuloa, mahdollisesti aikapulassa, mittelö kääntyi Parkkiselle.
Petri Kopsalla oli erinomaisia mahdollisuuksia FM Ville Lehtoa vastaan. Kokenut Lehto onnistui kuitenkin lopulta kääntämään välillä jo erittäin huolestuttavalta näyttäneen asemansa täydeksi pisteeksi.
Viimeisellä pöydällä Jere Louhivaara puolestaan pelasi hieman vaatimattomasta avauskäsittelystään huolimatta vakuuttavasti. Hän hyödynsi Markus Kiilin epätarkkuudet tehokkaasti ja kuittasi pisteen.
EtVaS – Aatos 2-6
Sepp Olav – Nybäck Tomi 0-1
Kokkila Tero – Salonen Aku 0-1
Anttila Perttu – Niemi Mikko 0-1
Heino Pessi – Virtanen Antti 1-0
Paasikangas Johanna – Keskisarja Teemu 0-1
Hietanen Herman – Salo Heikki 1-0
Hallenberg Sami – Väätäinen Timo 0-1
Havusela Aleksi – Zhang Yiming 0-1
Etelävantaalaisten ja helsinkiläisten kohtaamisessa kärkipöydän Nybäck–Sepp lähti liikkeelle symmetrisellä englantilaisella avauksella, joka siirtovaihdoin muuntui kuningatargambiitin Tarraschin muunnelmaksi. Peli pysyi pitkään tasaisena, ja mustilla pelanneella Sepillä tuntui olevan aivan riittävästi aktiviteettia kompensoimaan yksinäistä kuningatarsotilastaan.
Nybäck ryhtyi kuitenkin hiljalleen kehittämään pieniä epämukavuuksia, jotka kasvoivat korkoa juuri ennen 40. siirron kohdalla tulevaa lisäaikaa. Käynnistyi melkoinen kuningasjahti: mustan kuningas juoksi alasti ympäri lautaa, eikä vaatteita tuntunut löytyvän mistään. Piste Nybäckille.
FM:t Tero Kokkila ja Aku Salonen kävivät Caro-Kann-puolustuksella alkaneessa kamppailussa kovan ja korkeatasoisen kamppailun, jonka ainoa isompi virhe sattui valitettavasti valkeilla pelanneelle Kokkilalle ja tietenkin klassisesti siirrossa 40. Valitettavasti virhe oli heti ratkaisevaa luokkaa.
Mikko Niemi pelasi todella hienon asemapelin, eikä päästänyt Perttu Anttilaa oikein missään vaiheessa peliin mukaan. Kliininen suoritus.
Pessi Heino ja Antti Virtanen kävivät sisilialaisen puolustuksen Richter-Rauzer-muunnelmassa tiukan teoreettisen väittelyn.
Seuraavalla pöydällä muilta kiireiltään harvakseltaan pelaava FM Teemu Keskisarja näytti osaamistaan puolestaan melko aktiivisesti pelaavaa FM Johanna Paasikangasta vastaan. Vakuuttava suoritus – voisi melkeinpä puhua todellisesta Vintage-Teemusta, jos tällainen sanahirviö sallitaan. Piste irtosi nimittäin vankan asemapelin tuloksena.
Herman Hietasen ja Heikki Salon kääntöväribenonissa valkeilla pelanneen Hietasen avaus ei onnistunut kovinkaan kaksisesti, mutta sitten, mahdollisesti aikapulassa, tilanne kääntyi päälaelleen ja nuori Hietanen pääsi rokottamaan.
Timo Väätäisen ja Sami Hallenbergin pelissä nähtiin tuulahdus 90-luvulta, kun valkeilla pelannut shakkimestari esitteli pitkästä aikaa liigassa Väätäisen Veen ja nappasi komean voiton. Mikä ihmeen Väätäisen Vee? Suosittelen nykäisemään monilajiosaaja Timoa hihasta, kun seuraavan kerran näette!
Viimeisen pöydän nuorten kohtaamisessa Aleksi Havusela ja Yiming Zhang ottivat mittaa toisistaan terävässä Najdorf-sisilialaisessa. Pidemmän korren veti mustilla pelannut Yiming.
VammSK – TuTS 4.5-3.5
Meshkovs Nikita – Sipilä Vilka 1-0
Sisättö Olli – Sorsa Nuutti 1-0
Torkkola Henri – Topi-Hulmi Teemu ½-½
Kauko Jussi – Linden Lari 0-1
Kytöniemi Jyrki – Lindholm Jere ½-½
Heinola Vesa-Pekka – Vainio Valo ½-½
Paldanius Pekka – Pihlajasalo Hannu 0-1
Salonen Mikko – Tuominen Tanja 1-0
Sastamalassa kotijoukkue joutui pisteiden valossa ahtaalle turkulaisvieraitaan vastaan.
Kärkipöydällä SM Meskovs pelasi Caro-Kannin Tartakower-muunnelmassa todellisen mallipelin, eikä edun saatuaan antanut KvM Sipilälle mahdollisuuksia.
Olli Sisättö voitti avauksessa puhtaan sotilaan Nuutti Sorsaa vastaan ja näytti olevan matkalla kohti helppoa voittoa. Raskasupseeriloppupelissä mustilla pelannut Sorsa onnistui kuitenkin hetkellisesti luomaan pieniä mahdollisuuksia pelin pelastamiseen.
Ratkaiseva käänne tapahtui mahdollisesti aikapulassa, kun Sorsan lipsahdus antoi Sisätölle mahdollisuuden siirtyä helposti voitettuun sotilasloppupeliin.
Topi-Hulmin ja Torkkolan suljetulla sisilialaisella alkanut peli kääntyi jo varhaisessa vaiheessa kekseliäästi pelanneen Torkkolan suureksi eduksi. Topi-Hulmi sinnitteli kuitenkin sitkeästi mukana ja kehitti vastapeliä onnistuen lopulta pelastamaan tasapelin. Paikan päältä saatujen tietojen mukaan Torkkola halusi tasapelillä varmistaa otteluvoiton, sillä kyseessä oli ottelun viimeisenä päättynyt peli.
Englantilaiselle avaukselle uskollinen Jussi Kauko sai vastaansa Lari Lindenin valitseman hieman harvinaisemman pelitavan, jota on kuitenkin viime vuosina testattu maailman huipullakin (1.c4 e5 2.g3 d5!?). Pelistä muodostui taktinen soppa, jossa Linden oli tällä kertaa tarkempi ja ehkä myös hieman onnekkaampikin.
Historiaa arvostavan FM Jyrki Kytöniemen avausvalinta mustilla shakkimestari Jere Lindholmia vastaan oli haastava Aljechinin avaus (1.e4 Rf6!?), jolla hän omien sanojensa mukaan kunnioitti legendaarisen ja nerokkaan 4. maailmanmestarin syntymäpäivää (Aleksandr Aljechin syntyi 31.10.1892).
Varhaisessa keskipelissä tarjolla oli siirtojentoisto, josta valkeilla pelannut Lindholm poikkesi ensimmäisenä. Pian tämän jälkeen tapahtunut vaihtosarja kuitenkin kuivatti valkean mahdollisen pienen edun ja mustan asema alkoi näyttää aavistuksen mukavammalta. Tarjolla ei kuitenkaan ollut enää tasapeliä enempää.
Paldanius vaikutti jo selvinneen kyseenalaisesta avauksestaan Pihlajasaloa vastaan, kunnes paha taktinen virhe päätti pelin lyhyeen.
Mikko Salonen nappasi joukkueelleen tärkeän pisteen terävässä kamppailussa Tanja Tuomista vastaan. Eripuolilinnoitusasema näytti pitkään valkeilla pelanneen Salosen selvältä edulta, mutta hetkellisesti myös Tuominen oli mukana pelissä. Mahdollisessa aikapulassa tilannetta ei kuitenkaan ollut helppoa hallita ja lopulta Salosen hyökkäys vyöryi läpi.
TammerSh – JyS 6-2
Karttunen Mika – Sklyarov Dmitri ½-½
Volodin Aleksander – Luukkonen Tommi ½-½
Ahvenjärvi Jani – Nevanlinna Risto ½-½
Köykkä Pekka – Hämäläinen Sami ½-½
Mertanen Janne – Paananen Olli-Pekka 1-0
Multanen Jimi – Vilppolainen Markku 1-0
Jaakkola Niklas – Haapamäki Marko 1-0
Martinec Tamas – Soppela Jouni 1-0
Tammer-Shakki otti melko vakuuttavan voiton jyväskyläläisistä.
Kärkipöydällä oltiin rauhanomaisella tuulella ja sovittiin tasapelistä heti kun se oli sarjan sääntöjen mukaan sallittua.
Toisen pöydän kamppailussa Volodin ja Luukkonen päätyivät niin ikään tasapeliin melko nopeasti, mutta tällä kertaa huomattavasti vauhdikkaamman pelin jälkeen.
Mustilla pelannut Luukkonen kaivoi avausarsenaalistaan Benko-gambiitin (1.d4 Rf6 2.c4 c5 3.d5 b5!?), ja pian laudalle saatiin iloinen sekamelska.
Stockfish näyttää toki valkealle etua, mutta aseman hallitseminen ei ole ihmiselle todellakaan helppoa. Kone pitää kymmenen palloa ilmassa siinä missä ihminen yrittää parhaansa mukaan estää niitä putoamasta. Ajan käydessä vähiin virolaissuurmestari kompastui lopulta yhteen palloista ja oli siirron ajan jo häviönvaarassa. Tällä kertaa hän kuitenkin selvisi säikähdyksellä, ja peli päättyi näppärään siirtojen toistoon.
Risto Nevanlinnan ja Jani Ahvenjärven peli luisui rauhallisen avauksen jälkeen hiljalleen mustilla pelanneelle Ahvenjärvelle mukavammaksi. Nevanlinna ei kuitenkaan jäänyt tuleen makaamaan, vaan kehitti tyylilleen uskollisena aktiivista vastapeliä, joka riitti pisteen puolittamiseen.
Myös Köykkä–Hämäläinen-pelissä päädyttiin tasapeliin, kun Hämäläisen sitkeä puolustustaistelu palkittiin. Välillä näytti kyllä erittäin pahalta.
Paanasella ei ollut paras päivänsä ja mustilla pelannut Mertanen pääsi kuittaamaan melko helpon pisteen.
Suomen tuorein shakkimestari, Jimi Multanen, hoiteli pisteen Markku Vilppolaista vastaan. Mitään kauneuspisteitä peli ei toki ansaitse ja pitkään asema näytti melko mukavalta mustilla pelanneelle Vilppolaiselle. Tällä kertaa Multasen kova itseluottamus ja rutiini taisivat lopulta ratkaista.
Tammer sinetöi suurimaalisen voittonsa kahdella viimeisellä pöydällä. Jaakkola voitti Haapamäen melko vaivattomasti, mutta Martinecin ja Soppelan pelissä mustilla olleelta Soppelalta jäi iso mahdollisuus käyttämättä.
HSC – VSS 7-1
Sulskis Sarunas – Tammela Kari 1-0
Wartiovaara Oliver – Kinnunen Kari 1-0
Nissinen Niilo – Alho Mikko 1-0
Agopov Mikael – Helander Benjamin ½-½
Nyysti Sampsa – Peltomäki Jarmo 1-0
Mansner Harry – Collander David 1-0
Molander Joel – Collander Joel 1-0
Rinne Heini – Aropaltio Tapio ½-½
SM Sarunas Sulskisin provokatiivinen avaus mustilla (1.Rf3 d6 2.d4 Rf6 3.c4 Lf5 4.Rc3 h6!?) tuotti lopulta etua FM Kari Tammelaa vastaan. Tammelan hieman liian suoraviivaiset yksinkertaistukset johtivat hiljalleen aseman heikkenemiseen, ja peli näytti etenevän kohti varsin loogista lopputulosta.
Ratsuloppupelissä Tammela onnistui kuitenkin kaivamaan esiin mainioita tasapelimahdollisuuksia. Suurmestarit ovat vaan siitä ikäviä vastustajia, että heillä on taipumus voittaa myös pelejä, joissa vastustaja on jo melkein ”selvässä” tasapelin syrjässä kiinni. Sattumaako? En oikein usko.
FM Oliver Wartiovaaraa vastaan ei moni uskaltaisi lähteä kovaan teoreettiseen väittelyyn, mutta Kari Kinnunenpa uskaltautui! Sveshnikov-sisilialaisessa molemmat vaikuttivat olevan pitkään tukevasti ”kirjassa”, eikä mustilla pelanneella Kinnusella näyttänyt olevan asemansa suhteen mitään valittamista.
Wartiovaara onnistui kuitenkin pitämään pientä puristusta yllä, ja lopulta muutamat epätarkkuudet käänsivät pelin hänen edukseen.
Alhon ja Nissisen peli ratkesi jo avauksessa valkeilla pelanneen Alhon pahaan, materiaalia suoraan menettäneeseen virheeseen.
Vaasalaisten ottelun tähtihetki oli varmaankin Benjamin Helanderin vakuuttava esitys mustilla KvM Mikael Agopovia vastaan. Loppuasemassa tasapelistä sovittaessa Helander oli nimittäin se, joka olisi hyvin voinut vielä jatkaa peliä. Varmaankin n. 350 selopisteen takamatka painoi kuitenkin ratkaisussa.
Myöskään seuraavalla pöydällä laudan tapahtumat eivät pitkään vastanneet sitä, mitä paperilla olisi ”pitänyt” tapahtua. Jarmo Peltomäki nimittäin pisti KvM Sampsa Nyystin tiukille ja taisteli hienosti mukana. Lopulta kansainvälisen mestarin kokemus alkoi kuitenkin painaa, ja Nyysti onnistui puristamaan pisteen kotiin.
FM Harry Mansner voitti David Collanderin lopulta varmasti, vaikka avauksen jälkeen mustilla pelanneen Collanderin asema oli täysin kunnossa, ehkä jopa edullinen.
Seuraavalla pöydällä toinen Collanderin veljeksistä, Joel, kohtasi etunimikaimansa etelästä, Joel Molanderin. Collanderin katalonialainen paine ei tällä kertaa purrut, vaan pian uhratusta c4-sotilaasta ei ollut lainkaan korvausta ja Molander kruisaili näyttävän pisteen.
Heini Rinne sai valkeilla erinomaisen aseman Tapio Aropaltiota vastaan, mutta kriittisillä hetkillä parhaat siirrot jäivät löytämättä ja asetelma kääntyi päälaelleen. Tässä ei kuitenkaan ollut vielä kaikki! Pian nimittäin myös Aropaltion kone alkoi yskiä, ja hieman ennen tasapelistä sopimista asema näytti jälleen erittäin lupaavalta Rinteelle.
Liekö sitten aikapula painanut vai mikä, mutta tällä kertaa Heini nosti jalan kaasulta juuri ratkaisevalla hetkellä.
RaahLi – MatSK 4-4
Sammalvuo Tapani – Keinänen Toivo ½-½
Huovinen Jere – Lahdelma Henri 0-1
Kononen Keijo – Keinänen Anastasia 1-0
Pitkäaho Aki – Kekki Petri 1-0
Wallin Aleksi – Lehtivaara Petri ½-½
Pitkäaho Arto – Ebeling Mika ½-½
Mäkelä Lauri – Salimäki Janne ½-½
Kallunki Konsta – Nieminen Kari 0-1
Kärkipöydällä Keinänen ja Sammalvuo päätyivät pienten käänteiden jälkeen tasapeliin kamppailussa, joka vaikutti suuremmaksi osaksi molemmin puolin melko korrektilta.
Jere Huovisen mainio asema Henri Lahdelmaa vastaan mureni käytännössä yhdellä materiaalia menettäneellä siirrolla.
Anastasia Keinäsen ja Keijo Konosen sisilialaisen puolustuksen Moskovan muunnelma (1,e4 c5 2.Rf3 d6 3.Lb5+) johti tasaiseen, muttei helposti hallittavaan asemaan. Valkeilla pelanneen Anastasian aggressiiviset aikeet kuningassivustalla eivät johtaneet hänen kannaltaan toivottuun lopputulokseen.
Aki Pitkäaho ja Petri Kekki tunnetaan molemmat ranskalaisen puolustuksen vankkumattomina kannattajina, joten tämä avaus nähtiin luonnollisesti myös tässä pelissä. Mustilla pelannut Kekki otti avauksessa tällä kertaa ehkä hieman liikaa vapauksia, ja Pitkäaho sai tämän seurauksena merkittävän edun. Valkean rohkea ja mielenkiintoinen ratsunuhraus olisi tarkalla pelillä voinut tarjota mustallekin vastamahdollisuuksia. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan Pitkäaho pääsi pian rakentamaan ratkaisevan kuningashyökkäyksen.
Seuraavien kolmen pöydän tasapeleistä ainoastaan Janne Salimäen ja Lauri Mäkelän välisessä kamppailussa nähtiin merkittäviä tapahtumia. Mustilla pelanneella Mäkelällä näytti vielä siirtojen toistamisen yhteydessäkin olevan hyvät mahdollisuudet jatkaa peliä ja tavoitella enemmän kuin tasapeliä. Toki aiemmin hänen etunsa vaikutti vielä selvemmältä.
Konsta Kallungin ja Kari Niemisen pelissä valkeilla pelanneelle Kallungille sattui harmittava upseerin menettänyt sokeus. Asema oli sillä hetkellä ehkä aavistuksen Niemiselle mukavampi.
1.11.2026
HSK – Aatos 0.5-7.5
Norri Joose – Nybäck Tomi 0-1
Binham Timothy – Salonen Aku 0-1
Vesa Mikke – Niemi Mikko ½-½
Parkkinen Jyrki – Virtanen Antti 0-1
Sinitsyn Anton – Keskisarja Teemu 0-1
Kopsa Petri – Salo Heikki 0-1
Turtiainen Tauno – Pulkkinen Kari 0-1
Louhivaara Jere – Lammi Jyri 0-1
Aatos takoi HSK:ta vastaan taululle kauden tähän mennessä tylyimmät lukemat.
Kärkipöydällä valkeilla pelannut Tomi Nybäck uhrasi Joose Norria vastaan sotilaan saaden siitä enemmän kuin riittävän korvauksen. Paine kuningasasemaa kohti oli suuri ja mustan asema romahti nopeasti.
Binhamilla näytti pitkään olevan melko mukava asema Salosta vastaan, mutta nappuloiden vaihduttua Salonen käsitteli loppupeliä huomattavasti vakuuttavammin.
Niemi ja Vesa pelasivat mielenkiintoisen pelin, jossa kummallakin oli omat mahdollisuutensa, looginen lopputulos siis tasapeli.
Parkkisen ja Virtasen pelissä valkeilla pelanneella Parkkisella vaikutti jo varhaisessa vaiheessa menneen jotakin pieleen. Virtanen hyödynsi tilanteen tehokkaasti ja korjasi lopulta pisteen melko vaivattomasti.
Keskisarjalla oli lontoolaisen klassikot hallussa.
Kolmella viimeisellä pöydällä aatoslaiset hoitivat vastustajansa varmasti. Erityisesti Jyri Lammin kauniin tekninen voitto Jere Louhivaarasta jäi mieleen. Pelissä hän pääsi hienosti demonstroimaan lähettiparin voimaa.
TuTS – TammerSh 3-5
Niemi Kalle – Volodin Aleksander ½-½
Sorsa Nuutti – Ahvenjärvi Jani ½-½
Topi-Hulmi Teemu – Köykkä Pekka 0-1
Linden Lari – Mertanen Janne ½-½
Lindholm Jere – Multanen Jimi 0-1
Vainio Valo – Martinec Tamas 0-1
Tuominen Tanja – Pönniö Toni ½-½
Tuominen Matias – Moisio Miska 1-0
Turussa lähes neljän vuoden tauon jälkeen liigalaudoille palanneen FM Kalle Niemen otteissa ei juuri ruostetta näkynyt. Hän vaikutti olleen hyvin valmistautunut SM Aleksander Volodinin valkeilla valitsemaan terävään muunnelmaan kuningasintialaisessa puolustuksessa ja oli pian jo paremmalla puolella.
Todella kompleksista asemaa oli kuitenkin hyvin vaikeaa käsitellä ja peli päättyi lopulta siirtojen toistoon.
Sorsan ja Ahvenjärven pelin käänteistä oli vaikea saada selvää, mutta molemmilla vaikutti olevan vuorollaan etua. Loppuasema oli epätasapainoisesta materiaalistaan huolimatta melko tasapainossa.
Köykkä voitti Topi-Hulmin vakuuttavalla teknisellä suorituksella. Paljon ei Topi-Hulmin tarvinnut erehtyä, mutta Pekalle sekin oli riittävästi.
Linden ja Mertanen sopivat tasapelistä jo varhaisessa vaiheesssa.
Tammer-Shakin kuumassa vireessä oleva Jimi Multanen onnistui yllättämään Jere Lindholmin avausvalmisteluillaan sisilialaisen puolustuksen Najdorf-muunnelmassa. Lindholmin liian suoraviivainen vapautusyritys johti nopeasti vaikeuksiin, ja peli päättyi lähes miniatyyrimitassa.
Vainion ja Martinecin mielenkiintoisessa Kalashnikov-sisilialaisessa mustilla pelannut Martinec oli kriittisillä hetkillä terävämpi.
Ja sitten päästäänkin pitkästä aikaa liigapalstan kirjoittajan omaan peliin. Eipä siitä tosin tälläkään kertaa jäänyt hirveästi jälkipolville kerrottavaa. Mahdollisuuksia kyllä oli, mutta erityisesti aivan lopussa tapahtunut oikosulku päässä (ei mitään uutta!) jäi harmittamaan. Tarjolla olisi nimittäin ollut helppo siirtyminen selvästi voitettuun lähettiloppupeliin, mutta, mutta…
Olen onneksi jo sinut näiden omien sähläysteni kanssa. Niitä on vuosien varrella sattunut sen verran runsaasti, ettei yksi lisää enää vie yöunia.
Matias Tuominen kumosi viimeisellä pöydällä vakuuttavasti Miska Moision pelinkäsittelyn.
MatSK – VSS 5-3
Keinänen Toivo – Tammela Kari 1-0
Lahdelma Henri – Kinnunen Kari ½-½
Keinänen Anastasia – Alho Mikko 1-0
Kekki Petri – Helander Benjamin 0-1
Lehtivaara Petri – Peltomäki Jarmo ½-½
Ebeling Mika – Collander David 0-1
Salimäki Janne – Collander Joel 1-0
Nieminen Kari – Aropaltio Tapio 1-0
Vaasalaiset lähtivät otteluun paperilla selkeinä altavastaajina, mutta eivät pelitapahtumien perusteella jääneet juurikaan nimekkäämmän vastustajansa varjoon. Hyvästä taistelusta huolimatta pisteet jäivät tällä kertaa kuitenkin saamatta.
Keinänen nappasi Tammelasta melko rutiininomaisen voiton, mutta kakkospöydällä Kinnunen oli pitkään kiinni todellisessa yllätyksessä. Valitettavasti aivan kalkkiviivoilla tekniikka petti, ja Lahdelma onnistui pelastautumaan tasapeliin.
Alhon ja Anastasia Keinäsen peli käynnistyi modernilla kuningatargambiitin muunnelmalla, joka muuttui nopeasti erittäin teräväksi. Tällaisiin muunnelmiin lähteminen ilman kunnollisia valmisteluja ei lähtökohtaisesti ole kovin suositeltavaa. En tosin tiedä, kuinka hyvin pelaajat muunnelman tunsivat. Muistelisin Anastasian pelanneen sitä taannoin Samarkandin shakkiolympialaisissa.
Niin tai näin, Alho selvisi sakeasta viidakosta upseeri hyvää taskussa. Peli ei kuitenkaan ollut vielä ohi. Anastasia onnistui pitämään aseman vaikeana, ja pian upseerista oli jo varsin reippaasti kompensaatiota. Lisäksi valkean asemaa oli huomattavasti vaikeampi pelata.
Kuten olen tällä palstalla aiemminkin todennut, käytännön pelissä helpommin pelattava asema muuttuu yllättävän usein myös paremmaksi. Näin kävi tälläkin kertaa. Vaikka Anastasia ei aivan puhtaasti etuaan realisoinut, pelin virtaus alkoi jo hyvissä ajoin näyttää melko selvältä, ja musta korjasikin lopulta pisteen kotiin.
Vaasalaisryhmän kauden ehdoton tähti on tähän mennessä ollut Benjamin Helander. Tällä kertaa hän kukisti mustilla komean esityksen päätteeksi KvM Petri Kekin. Aiemmin varsin säästeliäästi pelannut Helander on nyt kerännyt kovatasoista vastusta vastaan vakuuttavan saldon 3/4 ilman tappioita: vastassa on ollut kaksi KvM:ää, yksi FM ja yksi ME.
Neljä peliä ovat nostaneet Helanderin selolukua peräti 49 pistettä, ja samalla hän saavutti luokkanousun mestariehdokkaaksi! Paljon onnea jo tässä vaiheessa.
Myös seuraavilla pöydillä vaasalaiset menestyivät mainiosti. Jarmo Peltomäki piti vaivattomasti tasapelin FM Petri Lehtivaaraa vastaan, kun taas David Kollander onnistui mustilla harvinaisella sisilialaisellaan johdattamaan FM Mika Ebelingin sivuraiteille. Musta voitti puhtaan sotilaan ja realisoi etunsa vakuuttavasti voitoksi.
Kokeneet konkarit (anteeksi ilmaisu, Janne ja Kari, viittaan tässä virkaikään, en fyysiseen ikään), Janne Salimäki ja Kari Nieminen, varmistivat kuitenkin ennakkosuosikille täyden pistepotin.
RaahLi – HSC 3.5-4.5
Sammalvuo Tapani – Sulskis Sarunas ½-½
Huovinen Jere – Wartiovaara Oliver 1-0
Kononen Keijo – Nissinen Niilo 0-1
Pitkäaho Aki – Agopov Mikael 0-1
Mäkelä Lauri – Nyysti Sampsa ½-½
Kallunki Konsta – Mansner Harry ½-½
Haataja Riku – Molander Joel 0-1
Rantanen Riku – Rinne Heini 1-0
Sulskisin ja Sammalvuon pelissä siirryttiin nopeasti tornien ja eriväristen lähettien loppupeliin. Merkittäviä käänteitä ei enää nähty, vaan korrektisti pelattu kamppailu päättyi loogiseen lopputulokseen.
Huovisen avauskäsittely valkeilla Wartiovaaraa vastaan ei vaikuttanut erityisen kunnianhimoiselta, sillä musta sai jo noin 10. siirron tienoilla mukavamman aseman. Muutamien hieman epätarkkojen ratkaisujen jälkeen asetelma kuitenkin kääntyi, ja pian Huovinen oli se, joka kasvatti etuaan. Kuningatarsivustalle syntyi vaarallinen vapaasotilas, josta näytti muodostuvan jo pelin ratkaiseva sankari.
Pian nähtiin kuitenkin erikoinen ratkaisu, jonka myötä Wartiovaara pääsi eliminoimaan tämän pikkurikollisen. Tämän jälkeen asema vaikutti pitkään tasapainoiselta, vaikka pelattavaa riitti edelleen. Lopulta koneen silmissä helppo, mutta ihmiselle haastava loppupeli erivärisine lähetteineen ja torneineen sekä vapaasotilaineen kääntyi Huovisen eduksi.
Normaalisti varsin uskollisena 1.e4-pelaajana tunnettu Nissinen yllätti Konosen avaamalla pelin 1.d4. Uudenlainen asematyyppi (ainakin tältä puolelta lautaa) ei kuitenkaan vaikuttanut olevan täysin hallussa, sillä Kononen sai pian hyvin edullisen aseman. Hän realisoi etuaan pitkään vakuuttavan oloisesti, mutta juuri ennen 40. siirtoa ote kirposi ja peli muuttui sekavaksi. Molempien kuningasasemat olivat melko tuuliset, ja Nissinen onnistui lopulta hyödyntämään tämän ensimmäisenä – heti täyden pisteen arvoisesti.
Agopovilla on valtava kokemus Najdorf-sisilialaisesta molemmilla väreillä ja pelissä Pitkäahoa vastaan tämä näkyi. Valkeilla pelanneen Pitkäahon avauskäsittelyssä ei kylläkään ollut juuri moitittavaa, mutta keskipeliin tultaessa tilanne alkoi terävässä eripuolilinnoitusasemassa kääntyä mustalle. Valkean pieni hidastelu toi aluksi epämukavan aseman ja kohta seurannut paha taktinen virhe johti jo häviöön.
Nyystin ja Mäkelän kamppailu tarjosi jännittäviä käänteitä. Strategisesti monimutkaisessa Rossolimo-sisilialaisessa Nyysti onnistui pienten käänteiden jälkeen rakentamaan komealla asemallisella daaminuhrauksella voittoa lupaavan aseman. Haastavaa asemaa oli kuitenkin ajan mahdollisesti käydessä vähiin vaikea hallita, ja vakava virhe käänsi pelin pian Mäkelälle voittoa lupaavaksi. Viimeinen naula arkkuun jäi kuitenkin aivan kalkkiviivoilla lyömättä.
Vaikka eräs Magnus ei ilmeisesti linnakkeisiin uskokaan, Sampsa saattaa tämän pelin jälkeen olla toista mieltä: hän onnistui nimittäin lopulta pelastamaan tasapelin nimenomaan linnakkeen rakentamalla.
Viimeisillä pöydillä Kallungin ja Mansnerin melko tapahtumaköyhä peli päättyi pistejakoon heti 40. siirron täytyttyä. Molander kaatoi puolestaan Haatajan terävällä taktisella iskulla juuri kun mustilla pelannut Haataja vaikutti jo selvinneen pahimmasta. Rantanen jyräsi Rinteen tämän tehtyä jo avauksessa karkean virheen.
VammSK – EtVaS 3-5
Meshkovs Nikita – Sepp Olav ½-½
Sisättö Olli – Kokkila Tero 0-1
Torkkola Henri – Heino Pessi 0-1
Kauko Jussi – Paasikangas Johanna 1-0
Kytöniemi Jyrki – Hietanen Herman 0-1
Heinola Vesa-Pekka – Hallenberg Sami 1-0
Paldanius Pekka – Vihinen Teemu ½-½
Salonen Mikko – Havusela Aleksi 0-1
Kärkipöydän kamppailussa Sepp sai valkeilla lupaavanoloisen aseman Meshkovsia vastaan, mutta mahdollinen etu kuivahti juuri ennen 40. siirtoa.
Sisättö ja Kokkila pelasivat mielenkiintoisen pelin. Pelipaikalta saatujen tietojen mukaan mittelö huipentui hurjaan aikapulataisteluun, jossa tilanne kääntyi Kokkilan hyväksi.
Heino rakensi taitavasti painetta Torkkolan asemaan, mutta jossain vaiheessa ote kirposi. Mustilla pelannut Torkkola pääsi takaisin peliin, nousi pian jopa niskan päälle ja alkoi näyttää olevan matkalla pisteeseen. Juuri ennen 40. siirtoa tehty vakava virhe käänsi kuitenkin tilanteen jälleen päälaelleen ja johti suoraan häviöasemaan.
Kaukon ja Paasikankaan peli vaikutti pitkään hyvin tasaiselta, kunnes Paasikankaan virhe osoittautui välittömästi kohtalokkaaksi ja Kauko realisoi vakuuttavasti.
Kytöniemen omintakeinen avaus oli tällä kertaa liikaa. Hietanen kumosi systeemin tehokkaasti ja kombinoi lopussa vielä tyylikkäästi pisteen kotiin.
Heinola voitti Hallenbergin hyvin hallitun näköisellä esityksellä.
Paldanius punnersi mustilla itselleen tasoituksen kautta etua ja peli näytti etenevän jo kohti hänen voittoaan. Tällä kertaa parhaat jatkot jäivät kuitenkin löytymättä ja Vihinen sai puolustustaistelulleen palkinnoksi tasapelin.
Havusela sai jo varhaisessa vaiheessa etua Salosta vastaan, ja pian asema näytti jo voittoa lupaavalta. Hieman hätäinen realisointiyritys antoi kuitenkin valkeilla pelanneelle Saloselle mahdollisuuden pelastautua. Viimeistään torniloppupeliin siirryttäessä pelastumismahdollisuudet olivat jo varsin konkreettisia, mutta tällä kertaa sitkeä puolustustaistelu ei tuottanut tulosta, vaan tärkeä piste matkasi etelävantaalaisille.
JyS – Gambiitti 3.5-4.5
Sklyarov Dmitri – Nouro Mikael 1-0
Luukkonen Tommi – Manninen Marko 0-1
Nivala Tuomas – Pääkkönen Timo ½-½
Nevanlinna Risto – Hynninen Juha 1-0
Hämäläinen Sami – Ristoja Jan 1-0
Laasanen Teemu – Tumanov Dmitri 0-1
Paananen Olli-Pekka – Lehto Ville 0-1
Vilppolainen Markku – Kiili Markus 0-1
Nouron ja Sklyarovin kamppailu eteni avausvaiheen pienten käänteiden jälkeen varsin tasaisissa merkeissä, kunnes mustilla pelannut Sklyarov onnistui aikapulavaiheessa naulaamaan ratsun kiusallisesti suoraan valkean aseman ytimeen. Nouron yritykset sekoittaa peliä eivät tämän jälkeen enää tuottaneet tulosta, ja Sklyarov vei pisteen.
Luukkosen ja Mannisen peli käynnistyi strategisella kuningatargambiitilla, johon valkeilla pelannut Luukkonen laittoi terävän pikantin lisänsä linnoittamalla eri puolelle lautaa kuin vastustajansa. Seuranneessa terävässä kamppailussa Manninen pelasi kekseliäästi ja tehokas laadunuhraus antoi mustalle selvän edun, jonka hän pitkän kaavan mukaan realisoi voitokseen.
Pääkkösen ja Nivalan peli oli monisäikeinen ja jännittävä. Hieman erikoisella siirtojärjestyksellä päädyttiin benonistruktuuriin, jossa oli omat vivahteensa. Monimutkainen asema kääntyi pian mustilla pelanneelle Nivalalle edullisemmaksi. Ennen 40. siirron lisäaikojen tuloa suurin osa etua oli jo haihtunut, mutta asema oli edelleen Pääkköselle hieman kiusallinen. Valkean puolustus kuitenkin piti.
Nevanlinna sai valkeilla Hynnistä vastaan avauksesta mukavan aseman. Edun kasvattaminen vaikutti kuitenkin hankalalta ja pian tapahtuneet vaihdot auttoivat Hynnisen täysin mukaan peliin. Valitettavasti näennäisesti viaton siirto johti tämän jälkeen suoraan häviöön.
Ristojan ja Hämäläisen pelissä toisteltiin pariin otteeseen jo siirtoja, mutta valkeilla pelannut Ristoja poikkesi niistä aina ensimmäisenä. Tehokas kvaliteetinuhraus toikin pian hänelle lupaavan aseman. Päädyttiin ratsuloppupeliin, joissa sotilaan etu on usein voittoon riittävä. Tällä kertaa asemassa oli sen verran epätasapainoa, ettei tämä standardiarvio mahdollisesti ollut pitävä ja lopulta mustan aseman valttikortti, daamisivustan vapaasotilaskaksikko, lipsahti läpi.
Gambiitin kauden avausvoiton sinetöivät kolmella viimeisellä pöydällä kokopisteeseen yltäneet Tumanov, Lehto ja Kiili. Kolmikon voitot eivät Kiilin suoritusta lukuun ottamatta tulleet helpolla, mutta lopulta tulos ratkaisee.
Liigan asetelmat alkaneet muodostua
Neljän pelatun kierroksen jälkeen sarjataulukon kärki alkaa jo hahmottua. On kuitenkin syytä muistaa, että sarja on vielä pahasti kesken, eivätkä monet ennakkoon kärkikahinoihin povatut joukkueet ole vielä kohdanneet toisiaan. Paljon on siis edelleen pelissä.
Tammer-Shakki on toistaiseksi ainoa joukkue, joka on onnistunut voittamaan kaikki neljä otteluaan. Takana vaanii kuitenkin peräti neljä joukkuetta vain parin pisteen päässä, joten kärkitaistelu on vielä täysin avoin.
Myös sarjan tyvipäässä putoamistaistelu on yhä kutkuttavan tasainen, eikä joukkueiden lopullisesta järjestyksestä voi vielä tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä.
SM-liigan tilanne
TammerSh 4 4 0 0 8 23.5 MatSK 4 3 1 0 7 20.5 Aatos 4 3 0 1 6 21.0 ------------------------------------------------------ HSC 4 3 0 1 6 21.0 VammSK 4 3 0 1 6 19.5 RaahLi 4 1 1 2 3 16.0 JyS 4 1 0 3 2 15.0 TuTS 4 1 0 3 2 13.5 VSS 4 1 0 3 2 11.0 Gambiitti 4 1 0 3 2 10.5 ------------------------------------------------------ EtVaS 4 1 0 3 2 10.5 HSK 4 1 0 3 2 10.0
Liigan seuraavat ottelut:
La 21.11.2026
Gambiitti-HSC
JyS-VammSK
Aatos-RaahLi
VSS-EtVaS
TammerSh-HSK
TuTS-MatSK
Su 22.11.2026
MatSK-HSK
JyS-TuTS
VammSK-Gambiitti
Aatos-VSS
EtVaS-RaahLi
TammerSh-HSC
Sarjatilanne
Palautetta ja kommentteja raporttiin liittyen voi lähettää osoitteeseen: toni.ponnio@shakkiliitto.fi.